Etsivä löytää

Ja pitkästynyt etsii. Liikaa informaatiota viikon sisään. En ole oikein tyytyväinen. Olen ähkyssä.

Siltikin parempi tietää liikaa kuin liian vähän. Vai onko sittenkään ? Onko sillä enää mitään merkitystä, kun tieto ei enää tuo tuskaa, vaan todellakin vain täydentää kuvaa ? Joka yllätyksekseni on kovin erilainen, mitä olin kuvitellut. Toisaalta se on myös jotenkin epäuskottava. Värit ovat siinä jotenkin valheelliset, manipuloidut, josta syystä se kuva ei herätä enää mitään suurempia intohimojakaan.

Uuden kuvan muotoutuminen on sekin jo alkanut. Ja siitäkin näyttää tulevan ihan jotain muuta kuin mitä luulin vielä muutama päivä sitten. Harmittavasti erilaisia vaihtoehtoja ja epävarmuustekijöitä on vain niin paljon, etten oikein tiedä, minkälaiset värit kuvaan valikoituu. Mutta olivatpa ne harmaita tai kirkkaita, niin toivoisin ääriviivojen olevan kuitenkin terävien. Edes vihdoinkin sitä.

Vaikka rehellisesti sanoen: ei kyllä kauheasti kiinnosta. Enää.

Sille ken anoo, annetaan

Elämä on hyvä ja Jumala on taivaassa. Ja kaikki arvoitukset ratkeavat aikanaan.

Olen istunut ällistynyt hymynkare huulillani puolet illasta ja vieläkään en voi uskoa sitä todeksi. Palat alkavat loksahdella paikoilleen.

Epävarmuutta. Sitä se on ollut.

Luojalle kiitos, että olen nainen ja vieläpä upea sellainen.

Tämä kesä... Tämäkin kesä on minun.