Kevyt keskipäivän hiprakka piristää kummasti. Varsinkin, jos se on saatu aikaan juomalla lasitolkulla samppanjaa brunssin yhteydessä.
Tähänhän voisi melkeinpä jopa tottua.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
maanantai 21. maaliskuuta 2011
keskiäkäinen piski
Ei tässä iässä opi enää uusia temppuja, vaikka ne jännittäviltä ja mielenkiintoisilta vaikuttaisivatkin.
Yksi sana: Safari.
Yksi sana: Safari.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
joo, unohdetaan koko kevät
Kevät ei sovi tälle vartalolle.
Periaatteessa kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla vaanii ja yhtä äkkiä koipi ottaakin hieman pidemmän askeleen. Lähellä, ettet ole pyrstölläsi lumen alta paljastuneessa jätöksessä.
Vaikka koiranpaskat nyt ovat pienin murheistani. Keväällä ei ole ollut enää moniin vuosiin mitään positiivista annettavaa minulle eikä tämäkään kevät näytä tuovan siihen poikkeusta.
Kevät ei sovi tälle vartalolle, mutta ihan sama. Tänä vuonna maksan potut pottuina.
Periaatteessa kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla vaanii ja yhtä äkkiä koipi ottaakin hieman pidemmän askeleen. Lähellä, ettet ole pyrstölläsi lumen alta paljastuneessa jätöksessä.
Vaikka koiranpaskat nyt ovat pienin murheistani. Keväällä ei ole ollut enää moniin vuosiin mitään positiivista annettavaa minulle eikä tämäkään kevät näytä tuovan siihen poikkeusta.
Kevät ei sovi tälle vartalolle, mutta ihan sama. Tänä vuonna maksan potut pottuina.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
zeppelin
Tuli taas todistettua, että M. Bjurström oli oikeassa.
Kanaa, riisiä, porkkanaa, maissia ja jotain BBQ-kastiketta. Harmi vaan, että se oli oikeasti ihan hyvää.
Kanaa, riisiä, porkkanaa, maissia ja jotain BBQ-kastiketta. Harmi vaan, että se oli oikeasti ihan hyvää.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Älä elämää pelkää
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
- Kaarlo Sarkia
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
- Kaarlo Sarkia
maanantai 14. maaliskuuta 2011
ei edes 'tänään' vaan ainoastaan 'nyt'
On turhaa murehtia asioita, jotka eivät ole omassa vallassa. Niin käy, kuin käy. Se, mikä tulee, se tulee. Jos jotain ei saa, niin sitä ei sitten saa. Ja joskus pitää osata myös luopua, luovuttaa, antaa mennä.
Miten se on niin vaikeaa muistaa ? Miten se on niin vielä vaikeampaa hyväksyä ?
Hetken se voi onnistua, mutta voi miten lyhyt se hetki onkaan !
Miten se on niin vaikeaa muistaa ? Miten se on niin vielä vaikeampaa hyväksyä ?
Hetken se voi onnistua, mutta voi miten lyhyt se hetki onkaan !
lauantai 12. maaliskuuta 2011
ehkä sittenkin vielä joskus
Sydämeni osuman sai
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa
Mutta ootapa vain
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain
Päivin ja öin ikävöin vain
Sydämeni kädessä sun
Heikoksi muutun mä kun rakastun
Sydämeni omakses saat
Toivon et kanssani omasi jaat
Sieluni kuin sumussa on
Luoksesi etsin ja oon levoton
Sylihisi kaatua kaipaan
Hymysi sen saanut on aikaan
En kosketustas ootella malta
Polvet multa pettävät alta
Minut saat, kokonaan
Mä sylihisi matkaani teen
Sydämeni osuman sai
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Vaikeroi en
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa
Mutta ootapa vain
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain
Päivin ja öin ikävöin vain
Sydämeni kädessä sun
Heikoksi muutun mä kun rakastun
Sydämeni omakses saat
Toivon et kanssani omasi jaat
Sieluni kuin sumussa on
Luoksesi etsin ja oon levoton
Sylihisi kaatua kaipaan
Hymysi sen saanut on aikaan
En kosketustas ootella malta
Polvet multa pettävät alta
Minut saat, kokonaan
Mä sylihisi matkaani teen
Sydämeni osuman sai
Nuoli on Amorin viinistä kai
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii
Iskusta sen mä vavahtelen
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en
Vaikeroi en
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
kato, Kevät, terve !
On se pakko uskoa. Kevät keikkuen tulevi.
Lentokoneet kuuluvat paljon selvemmin. Hiekoitushiekka sulaa jään läpi virkaten jäästä läpinäkyvää pitsiä. Illat ovat valoisia eikä kylmyyskään tunnu enää talvelta. Veret virtaavat suonissa nopeammin. Kuralätäköistä on tullut kurajärviä. Milloin viimeksi satoi lunta ?
Näin jättimäisen, kirkkaan punaisena hehkuvan auringon juuri ennen kuin se laskeutui metsän taakse. Missä se kameramies on silloin, kun sitä kiihkeimmin kaipaa ?
Lentokoneet kuuluvat paljon selvemmin. Hiekoitushiekka sulaa jään läpi virkaten jäästä läpinäkyvää pitsiä. Illat ovat valoisia eikä kylmyyskään tunnu enää talvelta. Veret virtaavat suonissa nopeammin. Kuralätäköistä on tullut kurajärviä. Milloin viimeksi satoi lunta ?
Näin jättimäisen, kirkkaan punaisena hehkuvan auringon juuri ennen kuin se laskeutui metsän taakse. Missä se kameramies on silloin, kun sitä kiihkeimmin kaipaa ?
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
en minäkään
Miksi se on aina vain niin pirun vaikeaa sanoa suoraan, mikä on homman nimi ? Kerranhan se vain kirpaisee. Totuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)