Utopistista

Armoton vitutus meinasi tehdä sen, että olin ajaa kolarin. Onneksi tie oli sula ja renkaat pitivät, muuten olisi pelti kolissut ja ruttua tullut varmaan kuskiinkin. Ei hyvä.

Tajusin eläväni sellaista käsittämätöntä vaihetta, ettei elämässäni ole tällä hetkellä ketään, jolle voisin vitutukseni purkaa. Ihan uskomatonta. Ja koska entinen paras ystävättäreni on oleellinen osa tätä paskafiilistä, en voi edes sitäkään väylää uudelleenlämmittää. Tosin en ole hänelle viimeiseen viiteen vuoteen mitään 'salaisuuksiani' enää kertonut, joten ehken nytkään, vaikkei olisikaan osallinen tässä jutussa.

Onkohan olemassa keskutelupalstaa, jossa voisi etsiä uskottua ? Parasta kaveria tositarkoituksella ?