Voihan... jotain.
Suutelin miestä. Väärää miestä. Tai itseasiassa ihan oikeaa miestä. Mutta niin monella tavalla siltikin väärää. Valitettavasti se vain tuntui niin oikealta. Ihan liian oikealta. Lisäksi olin joutua siitä pulaan. Melkein jouduinkin, mutta sitten pelastuin kuitinkin viime hetkellä. Hirveää. Siltikin se tunne vähän ennen suudelmaa...ja jälkeen. Se katse. Ja se, että sielläkin oli sitä jotain. Pelottavaa, mutta siltikin niin kihelmöivää. Kiellettyä, aivan täydellisen kiellettyä hedelmää maistoimme molemmat. Tämä ei tiedä hyvää.
Onneksi heräsin. Liukkaampana kuin ankerias.
perjantai 21. helmikuuta 2014
lauantai 8. helmikuuta 2014
Soitto
Iltapäivällä kävelyllä ajattelin soittaa. Tai oikeastaan laittaa tekstarin, jossa olisin kysynyt, että jutellaanko.
En 'sillä' mielellä, vaan siksi, että olisin halunnut jutella yhdestä asiasta jonkun kanssa, joka voisi antaa pienen rohkaisun sanasen. Että kyllä mä pärjään ja kykenen. En kuitenkaan soittanut, koska ihan satavarmasti hän olisi sen soiton ymmärtänyt väärin. Olisi kuvitellut, että minä kuvittelen ja haaveilen jotain turhia. Joo, ei pelkoa mun haaveiluista enää.
Jouluna ihmettelin, kun ensin piti laittaa sähköpostilla ns. virallinen hyvän joulun toivotus ja sitten tuli vielä toinen tekstiviestinä. Ei tuntunut missään, josta syystä voisin tosiaan hänen kanssaan jutella, mutta...
Kyseinen henkilö ei koskaan ole osannut olla vain kaveri exiensä kanssa eikä siitä syystä minunkaan kanssani. Hemmetin ärsyttävää, koska hän on mukavaa ja helppoa juttuseuraa ja hänen kanssaan olisi hauskaa pohtia vaihtoehtojani.
Aina on tosin vaarana, että hänestä tulee riesa. Äh, paskat.
En 'sillä' mielellä, vaan siksi, että olisin halunnut jutella yhdestä asiasta jonkun kanssa, joka voisi antaa pienen rohkaisun sanasen. Että kyllä mä pärjään ja kykenen. En kuitenkaan soittanut, koska ihan satavarmasti hän olisi sen soiton ymmärtänyt väärin. Olisi kuvitellut, että minä kuvittelen ja haaveilen jotain turhia. Joo, ei pelkoa mun haaveiluista enää.
Jouluna ihmettelin, kun ensin piti laittaa sähköpostilla ns. virallinen hyvän joulun toivotus ja sitten tuli vielä toinen tekstiviestinä. Ei tuntunut missään, josta syystä voisin tosiaan hänen kanssaan jutella, mutta...
Kyseinen henkilö ei koskaan ole osannut olla vain kaveri exiensä kanssa eikä siitä syystä minunkaan kanssani. Hemmetin ärsyttävää, koska hän on mukavaa ja helppoa juttuseuraa ja hänen kanssaan olisi hauskaa pohtia vaihtoehtojani.
Aina on tosin vaarana, että hänestä tulee riesa. Äh, paskat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
