maanantai 14. syyskuuta 2009

14.9.2009

Kun panee hyvin pikkuisen sianmurennusta leivän
päälle, niin se särvittää niin.

- Aleksis Kivi -
Simeoni romaanissa Seitsemän veljestä

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

13.9.2009

Illalla istuttiin juomassa punaviiniä,
vanha talo tuoksui, verannan ikkunasta tuli solkenaan hyönteisiä,
syötiin pudonneita omenoita, keskenkasvuisia raakileita, jotka
sade oli irrottanut, maistettiin marjoja pensaista ja siinä kastui,
mutta ilma oli raikasta ja tuoksui vanhaa hirttäkin paremmalta.

Mitä mässäilyä se olikaan !

Ja minä kerroin sinulle lyhyesti,
mitä olin päivällä saanut aikaan.

- Matti Paavilainen -

lauantai 12. syyskuuta 2009

12.9.2009

Seison laiturilla, on yksi harvoista lämpimistä ja tyynistä aamuista. Onkohan se allipari, sanon itsekseni. Ei, se on kuikkapari, mutisee koira. Se nököttää laiturinnenässä silmät tyytyväisesti viirullaan, puuttuu vain, että sen suupielestä riippuisi piipunnysä. Täällä kaikki antavat kaikkien olla. Veden väki ei riitele, hirvet ovat hienotunteisinta joukkoa mitä tiedän. Ne ovat suuriruhtinaita ilman ruhtinaskuntaa. Täällä ne viettävät rauhallista maanpakolaisen elämäänsä. En unohda tervehtiä noita lempeitä valtiaita, kun sattumalta tapaamme. Ajattelen, että siinä on kruunu joutunut kerrankin oikeaan päähän.

- Sirkka Turkka -

perjantai 11. syyskuuta 2009

11.9.2009

Miehet tulivat kysymään, mitä minä nauran. Minä sanoin että minusta on hauskempi nauraa kuin itkeä. He käskivät minun olla nauramatta itkemättä, ja kun minä sanoin, että siihen nyt ei ainakaan ole syytä, he sanoivat että kyllä he opettavat minut ja ellen minä usko niin kyllä pian hymy hyytyy ja tulee itku. Minä sanoin että itku on kurkussa koko ajan; he opettivat minua ja kun minä sitten aloin itkeä he käskivät lopettaa; he sanoivat että minä olen raukka ja häpeäksi koko kaupungille. Kun minut ajettiin pois minua taas nauratti ja heitä näytti tosissaan harmittavan.

- Pertti Nieminen -

torstai 10. syyskuuta 2009

10.9.2009

Minulta oli leikattu umpisuoli. Kun tuli aika päästä sairaalasta kotiin, kysyin lääkäriltä: "Saakos sitä nyt juoda viiniä ?" "Kohtuullisesti", vastasi lääkäri. "No, miten on sikarien laita ?" "Tupakka on myrkkyä", sanoi hän jyrkästi ja paheksuvalla äänellä. Kerroin, että olin aikaisemminkin kuullut samantapaisia väitteitä. Jatkoin vilpittömän tiedonhaluista uteluani: "No miten on näin leikkauksen jälkeen naisten, laulun ja kortinpeluun laita ?"
En kuullut hänen sanovan mitään, en nähnyt suunliikkeitä edes. Kai hän oli vaiti, tuijotti vain; vaiti oli myös koko sairashuone, tuijotti vain. En tullut laskeneeksi, mutta arvelen, että minua tuijotti tuomitsevasti noin kymmenen paria silmiä.
Että minulla oli huono omatunto: varmasti saan myllynkiven kaulaani. Olin ollut vähällä vietellä paheisiin huoneellisen miltei satavuotiaita.

- Pertti Nieminen -

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

9.9.2009

Yleensä kaikki taikausko hurmaa minua. Esimerkiksi
povaaminen. Minusta on lumoavaa olla povattavana.
Ajatella: siinä on ihminen, joka ei pitkään aikaan puhu
mistään muusta kuin minusta ja joka vielä lisäksi puhuu
minusta kuin ylenmäärin jännittävästä ja tärkeästä
henkilöstä !
Ristiverinen mies ajattelee minua ! En aavistanut sitä.

- Kersti Bergroth -

tiistai 8. syyskuuta 2009

8.9.2009

JUHLALIPUTUS

Juhlaliputus pensaikossa:
rouva Blomeruksen vastapestyt hameet.
Maa on niin kuiva, niin lämmin, Armas
makaa selällään Pobedan alla.
Tuuli tuo kaukaa haikean, haikean laulun.
Valde on tulossa Nokalta kotiin,
Valde on tulossa kotiin.

- Arto Melleri -