torstai 30. huhtikuuta 2009

30.4.2009 Vappu !

Se on täällä taas !

Vapun kunniaksi lakkasin järkyttävän pitkiksi päässeet kynteni punaisella lakalla, jossa on kimaltelevia hileitä. Lakka on niin kammottavaa, että sitä voi käyttää vain ja ainoastaan vappuna. Ja tooodella pitkissä kynsissä... mikä sekin on nyt kerrassaan outoa.

En muista, milloin kynteni olisivat olleet näin pitkät edellisen kerran. Varmaan joskus lukioaikana pari vuosikymmentä sitten. Tavallisesti joku kynsistä ehtii katketa kotitöissä tai jossain väännössä ennen kuin ehtivät kasvaa haukankynsiksi. Olen varmaan ollut ihan erityisen laiska, kun nyt ovat tähän mittaan ehtineet... Vähän alkavat haitata kirjoittamista. Meinaavat jäädä läppärin näppäimien alle jumiin ja ihan perinteinen kynälläkirjoittaminenkin on jo hankaloitunut pitkän peukalokynnen takia. En ymmärrä, miten ne, joilla on megapitkät rakennekynnet selviävät jokapäiväisestä elämästä...

**********

Muutama tunti vielä hakunheilutusta ja sitten kädenheilautus ja reissuun. Tuskin maltan odottaa: lepoa, rauhaa, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Lämpöä. Aurinkoa.

Varmuuden välttämiseksi jo nyt:

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE YHDESSÄ JA ERIKSEEN !!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vapun valmistelua

Jotta mitään ei vain jäisi viime tippaan...

Koneellinen pyykkejä valmistunee puolen tunnin kuluttua ja ei muuta kuin hyvä kierros uusiksi. Huomasin, että yhdellä vapunviettäjällä ei ole tarpeeksi pikkuhousuja. Nyrkkipyykissä tietysti saisin muutamat hätäapupikkarit viikonlopuksi, mutta se nyt on sama pestä isompikin satsi samoilla saranoilla, joten tulee piiiitkä vapun aatonaatto Zustiinalle...

Sitten on vielä korvat ompelematta. Juu, ei ole painijoita, joilta pitäisi lehtiä kuroa umpeen. Kyse on naamiaispuvusta. Häntä on ja muut tilpehöörit, mutta korvia uupuu. Miu....

Vaatekasoja on siellä sun täällä, samoin kenkiä. Erikoisherkut ja viinit on kaivettu kellarista. Kylmäkallet on pakkasessa. Kauppareissu saa jäädä huomiseen. Bikinit ja muut uima- ja pesuvermeet on kaikki omissa kasseissaan. Pelit ja kirjat on valittu. Tällä kerralla mukaan pääsevät unilelut on arvottu kertaan jos toiseenkin virallisten valvojien kypsyneiden katseiden alla. Kortsut on pakattu. Lääkkeitä on varattu noin Farmaca Fennicallinen kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin tautien varalta, joten siitä vaan sikainfluenssa tervetuloa, meille et mahda mitään.

Mitäköhän on unohtunut...? Ai niin. Aurinkolasit. Entäs suojakertoimet... pakko hakea heti, muuten ne unohtuvat taatusti. Ja kamera ! No niin, johan alkaa löytyä... Ei hitto, miksen tehnyt sitä listaa, jota vuosikausia käytin. Ei varmasti unohtunut mitään. Kotiin ei jäänyt todellakaan MITÄÄN. KAIKKI oli mukana. Vanhemmiten onneksi viisastuu... Ja rahalla saa ja hevosella pääsee ! Suomessahan sitä vain ollaan.

Lasi punaviiniä voisi olla nyt paikallaan... Rasittavaa tämä miettiminen. Niin, ja sitten se kysymys: mikä yllämainituista tavaroista ei kuulu joukkoon ?

Chat

Ai, että se on kyllä sitten kiva, sitten niin...

Näin vanhastakin, siis. Aattele. Pomo ei huomaa mitään, vaikka suunnilleen vieressä seisoo, että siellä tehdäänkin jotain ihan muuta kuin töitä. Katsoo vain tyytyväisenä ja nyökyttelee, että "siellä se ahkera muurahainen innokkaana näpyttelee töitään". Hahaa ! Väärin, tule sinäkin 2000-luvulle, luuseri ! Tai älä tule, niin saadaan me muut olla rauhassa.

Nykyään, kun näytöt, siis ne työpaikalla olevat, ovat niin hervottoman kokoisia, niin niihin mahtuu useampikin selain auki yhtä aikaa. Kyllä niin vaan sujuu työhommat toisella kädellä, kun toisella hoitaa henkilökohtaista PR-toimintaa. Ja kun puhelinkin on nykyään luureina päässä, ei tarvita kättä enää siihenkään hommaan.

Chattejakin voi olla useampia auki samalla kertaa. Tämä kyllä sotii henkilökohtaisia periaatteitani vastaan. Se on typerää ja epäkohteliasta. Ethän puhu kahteen puhelimeenkaan yhtä aikaa, miksi siis chattailisit kahden kanssa päällekkäin. Tai siis toivottavasti et puhu.

Eilen kyllä olin ensimmäistä kertaa kahden miehen kanssa. Siis puhelimessa. Aina oppii ja tuo oli hauskaa. Olin kuin voileipä, jolla on voita, tai marmeladia, molemmilla puolilla. Mmmmm.... Välillä piti kyllä muistuttaa miehille, että mennäänpäs asiaan, kun meinasivat ruveta juoruilemaan. Niin, että kyllä sitä miehetkin...

Niin. Oli hyvä chat-päivä ja vielä näyttäisi hetken jatkuvan...

29.4.2009 Puuttuva lenkki

Sitä ei ole. Ei ainakaan täällä Suomessa. Kaikki lenkit ovat tallella meidän suomalaisten välillä.

Muistan joskus jostain lukeneeni, että me suomalaiset tunnemme kaikki toisemme neljän linkin avulla. Eli esim. minä tunnen ystävän, jolla on serkku, jolla on työkaveri, jonka naapurin sisko onkin jo minun tuttuni. Tulikohan tuossa yksi lenkki liikaa... No, joka tapauksessa jotenkin noin se menee.

Todellisuus on vain osoittanut, ettei edes noin montaa lenkkiä tarvita, kun yhteisiä tuttuja tai tutuntuttuja löytyy vähän jokaisen kanssa. Aina löytyy joku yhteys. Ennemmin tai myöhemmin.

Olin jokunen vuosi sitten tapaamassa ystävätärtä kaupungilla. Jouduin odottelemaan häntä hetken ja sinä aikana seuraani lyöttäytyi siisti herrasmies, joka aloitti juttelun kanssani. Oikein mukava ja siisti ja fiksu mies. Jotenkin hänestä arvasin hänen ammattinsa, vaikkei sitä aihetta mitenkään sivuttu keskusteluissa. Myöhemmin illalla juttelin vielä toistamiseen hänen kanssaan ja kiihkeitä haluja olisi hänen puoleltaan ollut jatkaa iltaa vielä huomattavasti pidemmällekin. Kiitos, mutta ei kiitos.

Koskaan myöhemmin en mieheen enää missään törmännyt ennen kuin eräänä päivänä töissä avasin yhden ammattijulkaisun. Ja kukas se siellä komeili lehden sivulla. Samainen herra baarista. Olin arvannut ammatin oikein, mutten ollut arvannut sitä, että ollaan töissä samalla alalla ja voitaisiin teoriassa, ja kyllä ihan käytännössäkin, törmätä toisiimme jossain yhteisessä työtilaisuudessa. Hassua. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä miehen ilme, jos tultaisiin vastakkain ihan 'virallisissakin' merkeissä, koska tiedän, että hän aivan varmasti muistaisi minut...

Tämä vain esimerkkinä ja muistutukseksi vielä sekin, ettei näinä kännyköiden kulta-aikoina kannata niin valtavan kovalla äänellä siihen luuriinsa kailottaa. Eikä ainakaan puhua kenestäkään nimellä, koska tuttuja korvia on kuuloetäisyydellä aivan taatusti.

"Anteeksi, mutta tunnemmeko jo toisemme...?"

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Pantterin pilkut

Kuka käski syödä mysliä läppäri sylissä ?

Ei muuta kuin kone ympäri ja paukuttamaan pohjaa otsaan, että kaikki muruset tulee ulos ennen kuin ne kiilautuvat kirjaimien alle. Onni tohelon suojelusenkelini onnettomuudessa oli se, että mysli todellakin oli kuivaa. Olisin saanut 100varmasti itku-potku-perseenrevitys-raivarin, jos siinä olisi ollut jotain maitoa tai mehukeittoa seassa. Mitä tästä opin ? Tee niin kuin lapsille huudat äläkä ole vain tekevinäsi.

Itseasiassa oli ihan toinen juttu mielessä ennen tätä häppeningiä. Niistä pilkuista. Tai raidoista. Pantterilla, tiikerillä, seepralla.

Sami Saari laulaa vanhaa sanontaa "..ei pääse pantteri pilkuistaan...." Mutta onko se niin ? No, pantteri ei pääse niistä pilkuistaan, mutta pääseekö ihminen eroon jostain tavastaan ? Huonosta tavastaan. Ja tässä kai ajatuksena on, että se tapa on osa ihmisen luonnetta, jolle ei voi mitään. Jota ei voi muuttaa.

Se, joka ei näe malkaa omassa silmässään, on tietysti sitä mieltä, että tehtävä on mahdoton ja se, jolla se huono tapa on, niin on täysin vakuuttunut siitä, että ihminen voi halutessaan muuttua. Ja siinähän se pointti onkin: on oltava halua muuttua. Tahtoa siihen.

"Tahdotko ottaa puolisoksesi ja (tahdotko) rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ?" Vihkikaavassa ei kysytä, 'rakastatko' eikä 'aiotko rakastaa' vaan 'tahdotko'. Eli kaikennäköistä pystyy tekemään, kun vain tahtoo. Joskus ei vain enää sitä tahtoa löydy, vaikka olisi niin joskus luvannutkin. Ei riitä, että yksi tahtoo, molempien pitää tahtoa tässä tapauksessa.

Niistä pilkuista. Ei. Ei niistä pääse eroon. Ne voivat haalistua auringon valossa näkymättömiin, mutta siellä ne kuitenkin aina ovat. Riippuu vain, kuinka kova tahto on. Pysyykö ne pilkut näkymättömissä. Minun kokemuksella se tahto voi olla pitkäänkin niskan päällä, mutta sitten tulee se heikko hetki, varjoinen kohta, jolloin ne pilkut taas näkyvät. Turha kenenkään väittää muuta tai silloin vain valehtelee itselleen.

Mutta elämä on. Vain hölmöt pyrkivät täydellisyyteen. Viisaat tietävät, ettei sellaista ole, joten turhaa on työnsä. Sitäpaitsi täydellisyys on tylsää. Virheet ne tekevät postimerkistäkin arvokkaan.

.

Tunteet purkista

Katselin kotimatkalla kaduilla kulkevia kansalaisia (piti löytää joku k:lla alkava sana 'ihmisten' tilalle :-).

Kaikki olivat tosi vakavan ja huolestuneen ja jopa ärtyneenkin näköisiä. Tai ainakin kaikki ne, jotka olivat yksin. Vaikka kyllä niistä parittain tai laumoissa kulkevistakin suurin osa näytti melko yrmykkää naamaa. Naama norsun..hatulla vaikka oli/on noin kaunis ja lämmin keväinen päivä. Outoa. Juu, tosi 'outoa', kun meistä riehakkaista suomalaisista on kyse.

Vaikka eihän sitä nyt tarvitse mitenkään ylitsepursuavan iloinen ja reipas olla. Täällä kylmässä esi-Siperiassa se vaikuttaisikin liioittelulta ja teennäiseltä. Tai sitten leimattaisiin joku pitkä diagnoosi otsaan. Mutta luulisi sitä jonkun välimaastonkin olevan olemassa. Tai sitten ei. Joko tai. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä (eli ylihuomenna se selviää, kuka on absolutisti ja/tai raskaana). Piste.

Niin. Mietin siinä katsellessani kansaa, että mitä jos me aikuisetkin käyttäytyisimme kuin lapset. Täysin spontaanisti. Miettimättä, miltä se näyttää tai mitä muut meistä ajattelevat. Huimaa.

Toisimme kaikki tunteemme julki mitenkään niitä pidättelemättä tai peittelemättä. Aivan tuosta noin vain. Ilon, surun, pelon, onnen, vihan jne. ja kaikki ne miljoonat näiden eri tasot ja variaatiot. Varmasti olisi melko mielenkiintoisen näköistä tuolla liikenteessä.

Eli kun pulu torilla sontii päällesi, et tyydy harmittelemaan asiaa ja pyyhkimään ruikittuja vaatteitasi, vaan saat järkyttävät itku-potku-raivarit, kun juuri pesemäsi kevättakki on paskana. Paskassa. Tai kun kaupan hyllystä ei löydykään juuri sitä pestoa, jota välttämättä tarvitset italialaiseen iltaasi. Sen sijaan, että puhisten täyttäisit palaute-lapun, jossa annat kipakkaa, mutta kohteliasta palautetta lähimarkettisi surkeasta tuotevalikoimasta, alatkin huutaa suoraa huutoa hyllyjen välissä ja raastat ne vääränlaiset pestopurkit kaupan lattialle ja vielä levität raivoissasi pestoa mahdollisimman laajalle alueelle kauppiaan kiusaksi.

Tai kun astut alas bussista ja sukkahoususi tarttuu rispaantuneeseen ovenkarmiin, joka repii siihen teelautasen kokoisen silmäpaon. Mitäpä jos hiljaisen surkuttelun sijaan istuisitkin bussipysäkille, maahan luonnollisesti, ja päästäisit sellaisen porun, että oksat pois. Uikuttaisit ja ruikuttaisit ja ulvoisit suruasi lempisukkiksiesi hajottua niin, että kyyneleet roiskuisivat metrin päähän kuten sisarellasi Iineksellä Aku Ankka -lehdessä. Kaunis näytelmä. Etenkin niiden silmissä, jotka sattuvat olemaan samalla bussipysäkillä.

Ja kun vastaan tulee se ilman talutushihnaa kulkeva vasikankokoinen koira. Tavallisesti yrität pelosta tönkkönä vääntää kasvoillesi huolettoman "eihän tässä mitään hätää ole" -ilmeen ja jatkaa matkaasi muina naisina. Nyt 'lapsena' voit aloittaa hysteerisen huudon jo silloin, kun piski hölkkää vielä turvallisen 200 metrin päässä ja säntäillä edestakaisin koettaen löytää sopivaa roskalaatikkoa, aitaa tai tukevaa puuta, johon kiivetä petoa pakoon. Ja kun sellaisen päälle olet päässyt, voit huoletta kääntää volume-nappulaa kaakompaan, kun energiaasi ei kulu enää turvapaikan etsimiseen. Ja myötätunto on taattu noin kilometrin säteellä.

Entä kun kännykkääsi soitetaan ollessasi täpötäydessä junavaunussa ja saat tiedon, että työpaikkahakemukseen laittamasi naurettavan uber-röyhkeä palkkapyyntö on kuin onkin mennyt läpi ja saat vielä kaupanpäälle työsuhdeauton ja oman edustustilin. Aikuinen (suomalainen...) toteaisi vain lakonisesti, että "kiitos ilmoituksesta" ja tyytyisi ainoastaan hymähtelemään tyytyväisenä. Entä lapsena. No, ensiksikin pomppaisit pystyyn kuin raketti avaruuteen ja heittäisit riemuissasi kännykän vaunun kattoon piittaamatta siitä, että se on upouusi Nokia 8800 Carbon Arte Titanium. Siinä samalla karjuisit, minkä keuhkoistasi ulos saisit ja riehuisit repien vaatteita yltäsi. Sen jälkeen rynnistäisit käytävälle ja tekisit samanlaiset tuuletukset kuin T.Jutila aikoinaan onnistuneen suorituksen jälkeen ja lopuksi rojahtaisit lattialle nauraen hysteerisesti samalla, kun paukutat jaloillasi ja käsilläsi lattiaa.

No, miltäs kuullostaa ? Ja koska yleisö näissä kaikissa y.m. tilanteissa olisi tietysti samaa sarjaa, olisi kiinnostus käyttäytymistäsi kohtaan sekä eläytyminen tilanteeseen taattu.

Kukaan ei voi väittää, etteikö elämä ympärillämme olisi huomattavasti kiinnostavampaa ja piristävämpää kuin mitä se nyt on, jos oppisimme näyttämään tunteemme rehellisesti ja avoimesti.

Lasten tapaan.

Vapun odotusta

Jos naiset ihmettelette, miksi miehet tuijottavat teitä niin intensiivisesti, niin tästä voisi löytyä toinen syy sen lisäksi, että olette vain Jumalaisen Kauniita.

Originally Posted by Kari Heusala, Maikkarin sivut

Fysionomian mukaan kasvojen perusteella voidaan päätellä hyvinkin tarkasti ihmisen persoonallisuutta ja sukupuolielinten muotoa. Fysionomia on saanut alkunsa Kiinasta yli 2 000 vuotta sitten. Fysionomia on ollut kiinnostuksen kohteena Euroopassakin, ja sellaiset henkilöt kuten Platon, Aristoteles ja Hippokrates ovat kirjoittaneet myös tästä aiheesta.

Taolaisuudessa menetelmää on kutsuttu nimellä Siang Mien. Muun muassa kiinalainen tohtori Stephen T. Chang on kerännyt muistiin näitä vanhoja itämaisia uskomuksia. John Caspar Lavater on tutkinut vastaavaa tietoa Saksassa ja Sveitsissä. Englantilainen kirjailija Lailan Young on kerännyt materiaalia noin tuhat vuotta vanhasta kirjasta nimeltään Encyclopedia of Pleasure, joka on luultavasti kirjoitettu muinaisessa Bagdadissa. Olen laittanut tähän artikkeliin tietoa myös viktoriaaniselta ajalta.

Kiinalaisten uskomuksia naisesta ja emättimestäNaisella, jolla on lyhyet sormet ja pieni suu, on lyhyt ja pieni emätin. Suuri suu ja uhkeat huulet viestivät siitä, että naisen emätin on leveä, ja häpyhuulet ovat isot ja paksut.

Jos naisen silmät sijaitsevat syvällä silmäkuopissa, on syytä olettaa, että hänen emättimensä on syvä. Olemattomat silmäluomet kuvastavat nekin syvää emätintä. Mikäli naisella on paksut ja runsaat silmäluomet, hänen emättimensä on lyhyt. Mitä voimakkaammat silmäluomet ovat, sitä lyhyempi emätin on. Nainen, jolla on erityisen pyöreät ja silmäkuopistaan voimakkaasti esille tulevat silmät, on useimmiten todella lyhyt emätin.

Likinäköisellä naisella on syvä emätin. Mikäli naisen silmät ovat suuret ja vetiset, hänen emättimensä on iso ja kostea.

Naisella, jolla on leveä suu ja ohuet huulet, on kapea ja pitkä emätin. Ulkonevat huulet tai kasvoista selkeästi ulospäin työntyvä suu kertoo emättimestä, joka on kostea, lämmin ja kimmoisa. Tällaisen emättimen väitetään olevan jokaisen miehen unelma, koska se osaa hieroa penistä oikeaoppisesti.

Tunteettoman ja kovailmeisen naisen emätin on kova ja kuiva. Mikäli naisella on kapeat poskipäät ja kapea leuan rakenne, hänellä on pieni ja voimakkaasti kaartuva emätin. Muinaisten kiinalaisten mukaan tällainen nainen tarvitsee ison peniksen saadakseen seksuaalisen tyydytyksen.

Kapean otsan ja litteän nenän haltijalla on lyhyt ja leveä emätin. Naisella, jolla on hymykuopat, on lyhyt emätin. Jos naisella on korkeat poskipäät, hänen emättimensä on erittäin syvä. Tällaisella naisella on myös erittäin voimakas sukupuolivietti, joka voi kiinalaisten mukaan tuhota miehen täysin.

Tietoa Tigris-joen rannalta

Suurisuisella naisella on leveä emätin. Mikäli naisella on pieni suu, hänellä on kapea emätin.

Mikäli naisen ylähuuli on erittäin paksu, hänellä on paksut häpyhuulet ja hänen emättimensä tuottaa runsaasti nestettä. Emättimen liiallinen kostuminen ei ole hyväksi, koska se poistaa kitkan peniksen ja emättimen väliltä.

Erittäin ohut alahuuli on merkki ohuista häpyhuulista. Tällainen nainen tuntee helposti kipua yhdynnän aikana. Punainen ja paksu kieli kertoo, että naisella on hyvin kuiva emätin. Tämä nainen tuntee kipua yhdynnän aikana.

Naisella on erittäin syvä emätin, mikäli hänellä on lyhyt leuka ja leveät sieraimet tai isot kasvot ja paksu leuka. Miehen on vaikea tyydyttää seksuaalisesti tällaista naista.

Kasvot ovat halujen peiliMikäli naisella esiintyy silmäkulmassa naururyppyjä ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kertoo se miehelle naisen voimakkaasta seksuaalisuudesta. Mitä enemmän naururyppyjä esiintyy, sitä viriilimpi nainen on.

Syvät uurteet suun ympärillä merkitsevät vahvaa seksuaalista halua. Vahvaleukainen henkilö on myös erittäin seksuaalinen. Henkilö, jolla on niin sanotusti kolmiosainen leuka (leuan keskellä on pyöreä kohouma), asettaa seksuaaliset nautinnot elämässään etusijalle. Tällaisella henkilöllä on vaikeuksia luoda pysyviä ihmissuhteita. Hänellä onkin usein kivikkoinen rakkauselämä. Mitä leveämpi nenän alapuolella oleva ura on, sitä suuremmat seksuaaliset halut.

Ulospäin työntyvä ylähuuli kertoo naisen vahvasta seksuaalivietistä. Sisäänpäin kallistuva ylähuuli vihjaa homoseksuaalisiin taipumuksiin. Nainen, jolla on paksu ylähuuli, on seksuaalisesti kokeilunhaluinen. Vastaavasti ohut ja kapea ylähuuli kuvastaa naisen rajoittunutta ja konservatiivista seksuaalisuutta.

Nainen, jolla on voimakkaan siniset, vihreät tai sinivihreät silmät, on kiihkeä rakastaja ja nauttii seksistä täysin siemauksin. Hyvin vaaleat silmät omaava nainen etsii nopeaa seksuaalista nautintoa ja jatkuvasti uusia kumppaneita. Varsinaisella seksihurjastelijalla on säihkyvät ja pisaran muotoiset silmät. Alkavasta seksihulluudesta kärsivällä naisella on silmän valkuaisissa punaisten täplien rykelmiä. Likinäköinen nainen on vilpitön, mutta eriskummallinen rakastaja.

Pieni nenä on merkki heikosta seksuaalivietistä. Haaveilijalla ja romanttisen seksin kannattajalla on nykerö nenä. Perunanenäinen henkilö haluaa jatkuvasti seksiä. Hän pitää myös kaikesta erikoisesta.

Mikäli naisella on pienet korvalehdet, hän on sukupuolisesti monella tavalla estynyt. Pienet ja harvat kulmakarvat viestivät seksuaalisen kiinnostuksen puuttumisesta.

Pieni suu kertoo siitä, että nainen käyttää mielikuvitustaan rakastelun aikana. Mikäli naisella on pieni suu ja lyhyet sormet, hän on seksuaalisesti helposti tyydytettävissä.

Lavaterin lyhyt oppimateriaaliTunteettomalla ja kylmällä naisella on hyvin ohuet huulet. Aistillisen naisen huulet ovat luonnostaan hyvin paksut. Mikäli naisella on roikkuvat silmäluomet, hän rakastuu erittäin helposti. Mikäli naisen kulmahampaat sojottavat, hän on runsasmuotoinen, muttei kovinkaan kaunis. Jos naisen leuassa on ruskeita luomia, joista kasvaa karvoja, hän on raivokas rakkaudesta.

Viktoriaanisen siveellinen näkökulma

Maagisella rakastajalla on punainen ja kostea ylähuuli. Kumppanina hän on erittäin vaativa.

Mikäli naisella on punainen ja ryppyinen ylähuuli, hän on rakastajana eläimellinen ja raaka.

Jos naisella on silmien alla ryppyjä ennen kuin hän on täyttänyt 25 vuotta, hän on erittäin kevytmielinen ja seksuaalisesti ahne.

Suuret, pyöreät ja kirkkaat silmät, sekä voimakas ja suora katse kertovat, että nainen rakastuu vain kerran elämässään. Nainen, jolla on tummat, isot ja loistavat silmät, on rakkaudessa salaperäinen ja kiinnostunut okkultismista.

Helposti rakastuvalla naisella on melko pitkä, kapea ja pehmeä niska. Jos naisella on paksu ja iso kaula, johon muodostuu ihopoimuja, hän on enemmän kulinaristi kuin kiihkeä rakastelija.

Mikäli naisella on ihokarvoja ylähuulessa ja/tai leuassa, hän on himokas ja elinvoimainen.

Jotain muuta...

Tarvitsisin kuntoremontin tai jonkun muun suunnanmuutoksen elämälleni. En ole tyytyväinen näin. Tällä hetkellä.

Olen jämähtänyt paikoilleni. Fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se on vielä talven tuomaa kohmetta. En ole vielä herännyt 'talviunestani'. Toivottavasti tämä lämpötilan kohoaminen saa muutoksen aikaan. Toisin se ei yksin tule riittämään, jotta olisin tyytyväinen. Myös minun on tehtävä jotain. Muutoksia, ratkaisuja, päätöksiä... mitä, en tiedä vielä. Jotain.

Fyysiselle jämähtäneisyydelleni on olemassa helppoja ratkaisuja. Henkiselle sitten taas sitäkin vaikeampia. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että olen huono tekemään ratkaisuja. Pitäviä ratkaisuja.

On helppo tehdä päätös jostain, mutta siinä on vaikea pysyä. (Tästäkin on joku viisaampi jo jossain kirjoittanut...) Auttaisikohan se, että tekisi päätöksen, mutta antaisi itselleen luvan lipsua siitä ? Olisikohan se päätös silloin helpompi pitää, kun se ei olisi niin ehdoton ? Ehkä niitä lipsumisiakaan ei tulisi, jos antaisi niihin itselleen luvan etukäteen. Kaikki ehdottomuus kuitenkin ahdistaa, sen tiedän.

Eli kun kiellän itseltäni jonkun, niin silloinhan ne ajatukseni vasta siinä kielletyssä hedelmässä pyörivätkin. Koko ajan vielä.

Nytkin minua houkuttaa hedelmät jatkuvasti. Onneksi ne ovat niitä sallittuja, jopa suositeltuja, hedelmiä. Tuossa pöydällä odottavat... Kielletyt 'hedelmät' ovat vielä kaapissa.....

28.4.2009 Kevään merkkejä II

Lisää kevään merkkejä...joista osa olisi pitänyt olla jo edellisessä listassa:

1) Krookuksia puskee esiin ällistyttävissä paikoissa.

2) Narsissit ovat jo puhjenneet loistoonsa katujen varsilla.

3) Kuhertelevat kyyhkyt pulputtavat kaiket illat metsän kätköissä.

4) Bussissa on lämmin aamullakin, iltapäivällä jo suorastaan kuuma. En valita, en valita !

5) Aurinkolasit keikkuvat melkein jokaisen vastaantulijan nenällä.

6) Terasseja nousee kuin sieniä sateella: joka kadunkulmaan.

7) Välikalsarit ja sukkahousut on heitetty nurkkaan.

8) Allergialääkkeiden mainokset ovat lisääntyneet ja niiskuvia neniä on joka puolella.

9) Naapurustosta kuuluu nikuttelua ja nakuttelua, kun porukat kunnostavat pihakalusteitaan.

10) Paljaita nilkkoja vilkkuu liikenteessä. Myös Justiinan nilkat ovat päässeet nuuskimaan kevättä caprihousuissa. Tiedättehän muuten, mitä naisten nilkoista sanotaan..?

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Netiketti

Kaikkea näkee, kun vanhaksi elää eikä sokeaksi tule.

Piti ihan kaivaa esille tämä netiketti ja laittaa tähän, kun vielä lupakin sen kopioimiseen annettiin. Sain viittauksen tähän aamulla, joten siksi kiinnosti, että mitä muuta se voi olla kuin sitä, mitä maalaisjärkikin jo sanoo. Eikä se muuta ollutkaan. No, onhan se hyvä, että siitäkin löytyy mustaa valkoisella, kun meitä paljasvarpaisia kaupunkilaisia on tässä suloisessa Suomessamme niin paljon. Maalaisjärki taitaakin tosiaan kohta jäädä vähemmistöön.

Sitä siellä ei vain opetettu, mikä minua on henk.koht. jo jonkin aikaa häirinnyt eli että olisi erittäin kohteliasta vastata saatuun meiliin. Varsinkin, jos siinä vielä kysytään jotain. Ihan sama, onko se henkilökohtainen posti vaiko työhön liittyvä. No, työmeilissä voi olla elanto vaarassa, jos siihen ei vastaa. Henkilökohtaisessa vain ystävyys.

Voisin marmattaa tästäkin asiasta, jos vitutukseltani jaksaisin, mutten jaksa. Muistelen vain yhden tuttavan kerran sanoneen, kun sai viestin (no, se oli kyllä tekstiviesti, mutta sama asia) ex-rouvaltaan, että "en, saatana, tahallani vastaa. se vituttaa sitä ihan suunnattomasti." Just. Niin varmaan teki. Ja olisi hatuttanut minuakin moinen kohtelu. Ja hatuttaakin.

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.

Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

-Jorma Etto -

27.4.2009 Posti

Rakastan postia.

En mitään ilmaismainoksia enkä nyt niin äärettömästi laskujakaan vaan ihan tavallisia vanhanaikaisia kirjeitä sekä, nykyään olosuhteiden pakosta, sähköpostia.

Oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä, jotka saapuvat tienvarressa nököttävään postilaatikkoon kirjekuoressa ja postimerkillä varustettuna, ei juurikaan enää lähetetä. En minä eikä kukaan muukaan, mikä on kerrassaan harmillista. Ikävöin niitä suuresti.

Lapsena vähän jokatoisella ystävällä oli kirjeenvaihtokaveri. Monella ulkomaaneläväkin, jonka kanssa harjoiteltiin vierasta kieltä. Huvi ja hyöty siis varsin kompaktissa paketissa. Minulla ei ollut kirjekaveria. En tiedä, miksei. Olin kai arka kertomaan omista asioistani vieraalle, kasvottomalle 'ystävälle'. Asia, mikä valitettavasti on kääntynyt iän myötä päälaelleen.

Mutta vielä jokin aika sitten minulla oli ihan oikea kirjeenvaihtokaveri ! Ja kirjoittelu oli vieläpä melkoisen kiihkeää: kerran viikossa meni kirje johonkin suuntaan. Siihen aikaan vielä oli himonani näperellä kaikkea pientä, joten kirjeistäkin tuli melkoisen värikkäitä kaikkine koristeluineen. Se oli hauskaa, mutta suhde hiipui ja kuoli luonnollisen kuoleman. En sitä sure, koska muistot siitä ovat mukavia.

Nykyään kirjeenvaihtoa hoidetaan sähköpostilla. Ja parempi sekin kuin ei mitään, vaikka siitä puuttuu se persoonallisuuden leima, joka tuli 'etanapostiin' käsialasta ja kirjoitusvirheistä. 'Käsiala' on sähköposteissa siistimpää ja kirjoitusvirheet korjaa oikolukuohjelma, joten viestin sisällöstä saa ehkä paremmin selvää, mutta silti jotain puuttuu... Ei edes hymiöt voi lisätä sitä todellista lämpöä.

Olen kuitenkin oppinut pitämään sähköposteista. Siis niistä OIKEISTA, ei mistään roskaposteista. On ihanaa saada pitkiä, laveasanaisia ehkä rönsyileviäkin posteja. Silloin tiedän, että joku on uhrannut aikaansa, jotta voisi kirjoittaa juuri Minulle kuulumisia, ajatuksia ja muita mukavia asioita. Kun avaan viesti ja näen, että se täyttää koko sivun, sykähtää sisälläni hauskasti ja hymyilen jo valmiiksi.

Kyllä lyhyemmätkin viestit ovat mukavia. En hyljeksi niitäkään. Sellainen on saatettu kirjoittaa tarkennukseksi pidempään postiin tai sitten kiireessä pienessä välissä, mutta siitäkin tiedän, että olen ollut jonkun ajatuksissa ja se joku on halunnut lähettää pienen tervehdyksen huolimatta siitä, että aikaa on vähän. Ja tämä onkin sähköpostin suuri etu, jota tavallisella kirjepostilla ei ollut.

Heimo "Holle" Holopaista mukaillen voisin siis todeta: "Kirjoitelkaa toisillenne !"

(j.p. Jännä juttu sattui, kun tätä olin aloittanut jo kirjoittamaan. Sain sähköistä postia. Useammankin ja samalta henkilöltä vielä. En olisi voinut olla iloisempi ja tyytyväisempi niistä posteista. Rakastan saada (niitä) posteja. Oliko tässä nyt sitä telepatiaa...? Vai oliko toiveeni niin suuri, että se pisti toisen väkisin kirjoittamaan ? :-)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

100.

Kun kolminumeroinen menee rikki, niin silloin puhutaan blogeista ja kirjoittamisesta ja blogien ihmeellisestä maailmasta.

Silloin tällöin kelaan blogilistaa ihan huvikseni ja poimin sieltä randomilla jonkun blogin, jota saatan seurailla jonkin aikaa. Tai sitten vähän pidempäänkin. Ja outoja asioita tulee eteen.

Muutaman kerran olen tällä taktiikalla poiminut blogin, jossa on sitten ollut jotain tutun tuntuista. Ja tarkemmin katsottuna siellä onkin ollut 'lainauksia' omista kirjoituksistani. Ei suoria, mutta käytetty sellaisia sanoja, joista tasan tiedän, että vain minä olen niitä väännöksiä voinut käyttää. Tässä voin 'tunnustaa', että olen niin laiska, etten jaksa seurata, kuka blogiani käy kurkkimassa (itseasiassa se ei juurikaan edes kiinnosta minua, oikeasti), joten siksi tällaisia yllätyksiä pääsee käymään.

Eli siten olen 'löytänyt' muutaman 'vanini', joista ei ollut mitään tietoa aikaisemmin. Onhan sitten niitäkin, joiden tiedän lukevan kirjoituksiani ja se tieto on tullut muuta tietä. Mutta todellakin yllättäviä profiileja on joukossanne, arvoisat lukijani. Ei kylläkään haittaa minua eikä muuta kirjoittamistapaani, teretulemast vain.

Kuullostaapa helvetin ylimieliseltä ja itserakkaalta. Ei kyllä ollut tarkoitukseni.

Perse

Tai siis anus.

Tai mikä kloaakkisuolen suu sen nyt on, mikä niillä sääksilläkin on siellä pyrstön alla. No, se kuitenkin. Näin sen tänään koko komeudessaan, kun pyllisteli päin kameraa 7,2 sekunnin aktin jälkeen. Kiirettä saa pitää, jos meinaa mukaan ehtiä. Siis se naaras. Tai ehkä linnuilla onkin tämä asia järjestetty jotenkin paremmin...

Mua saisi kyllä joku potkia persauksille, että pääsisin taas liikunnan syrjästä kiinni. Tänäänkin olisi ollut niin mahtava sää aloittaa sauvominen, mutta sisällä vain nysvään. Ei hyvä ollenkaan... Ei ole ketään, joka väkisin raahaisi tuonne metsään kanssaan hikoilemaan. Siinähän se. Toisaalta kun sauvotaan niin silloin mennäänkin tosissaan eikä lonnita juoruillen. (Paskat... Tuli mieleen ne kaksi edellistä kertaa, jolloin mulla on ollut kaveri mukana tuolla metsässä...)

Tai sitten pitäisi lähteä uimaan. Se onkin kunnonkohotusta parhaimmillaan, kun ui pari kilometriä ja vesijuoksee puoli tuntia siinä kilsojen välissä. Toissatalvena se uiminenkin oli vähän mitä sattuu... En kyllä valita, ei sillä, mutta ei siinä kaloreita kulunut kuin pari sataa per sessio. Tai riippui kyllä vähän uintityylistä...

Sauvaurheilua siis, tai uintia tai... joku uusi laji voisi piristää kyllä kummasti...

SITTENKIN !!!

"...auringossaa-aa..."

Nyt, kun joku kertoisi vielä, minkälaisilla aurinkolaseilla tämän läppärinnäytön näkee parhaiten auringonpaisteessa. Kadonneet harmaa/vihreälissisetkin löytyivät, mutta niillä nyt ei näe tätä senkään vertaa, mitä näillä ruskealinssisillä. Täytyy varmaan kirjoittaa sokeana ja oikolukea sitten jälkeenpäin.

On se taivaallista, kun minimivaatetuksellakin on kuuma ! Näin taajama-alueella on jotain oltava päällä, että naapurikin saa puutarhatyönsä tehtyä, mutta jos olisin meren rannalla, etsisin rauhaisan kallionkolon ja ottaisin aurinkokylpyjä Eevan puvussa.

Kaivoin kevyen kokoontaitettavan aurinkotuolin ullakolta ja asensin sen pihan suojaisimpaan nurkkaan. Voin todella sanoa, että kuuma on, mutta EN VALITA !

Pihalla auringossa, läppäri sylissä, paksu kimalainen vieressä pörräämässä, lintujen visertäessä puissa ja alkoholiton pakastinkylmä oluttölkki tuolin alla. Mitä muuta voi Justiina enää toivoa ?

Voin kuulla, kuinka varpaani suorastaan kikattavat päästyään pois kengistä ja sukista !

Villasukkapäivä !

Ei tullut bikineitä, tuli villasukat.

Eli päivä on kulunut rattosasti pestessä villaisia: sukkia, pipoja, lapasia sekä talvitakkeja ja housuja. Samalla tulee vihdoin tehtyä iventaario myös sillä saralla. Pois vain kaikki, mitkä ei mahdu tai ovat rikki ! Jokaista varten on oman laatikkonsa, josta ne puhtaat ja ehjät sitten löytyvät taas ensi talvena. Ihanaa ! Ja aurinko kuivaa pyykkiä sitä mukaa, kun kone niitä pesee.

Aurinko paljastaa myös kaikki pölyt ja läiskät lattioilla. Avonaisesta puutarhanovesta puhaltava tuuli pyörittää pölypalloja karkuun imurin armotonta kitaa. Pieni hengähdys ja sitten pylly pystyssä räsyn kanssa lattian kimppuun. Eihän se tosin ole kuin hetken autuus, kun se on puhdas, mutta tulevan vapun kunniaksi se on tehtävä. On mukavampi palata reissusta kotiin, kun paikat ovat puhtaat ja järjestyksessä.

No, ei auta, ei auta, kun on töihin lähtö.

Bikinipäivä ?

Olisiko bikinit liioittelua..?

Eilen oli jo tosissaan niin lämmintä, että jos samanlaista on tiedoksi täksi päiväksi, niin kaivan kyllä bikinit esiin ja etsin paikkani auringosta. Ja viis puutarhassaan möyrivästä naapurinukosta !! On taas se aika vuodesta, jolloin laitetaan hänenkin veri kiertämään suonissa liukkaammin. Taitaa kyllä emäntänsä siirtää hänet toiselle puolelle taloa tekemään myyrän työtään... Jos siis vanha kaava toistaa itseään ;-)

Vapuksi on luvassa sisämaahan jopa +20 asteen lämpöä ! Mikäs sen sopivampaa, kun aion näillä näkymin olla sisämaassa vappuna. Viime vappuna hankin ensimmäiset rusketusraidat juuri 'sisämaassa'. Tosin silloin lämpöaalto yllätti totaalisesti enkä ollut varustautunut matkaan bikinien kanssa. Eli rintaliivit saivat ajaa saman asian. Nyt olen vahingosta viisastunut ja reissun muistilistassa on ensimmäisenä mainittu BIKINIT !!

Vai pitäisikö paljastaa talvikohmeesta heräilevät tisut ja antaa auringon hivellä ihan paljasta pintaa...?

26.4.2009 Hauska ilta

*haukotus* Väsynyt, mutta varsin tyytyväinen.

Oli mukavaa. Hauskaa seuraa, suussasulavaa ruokaa ja hillitysti juomaa. Taustalla kevyttä musiikkia. Naurua, naurua ja naurua.

Hauska oli nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Aika tosiaan menee ällistyttävän nopeasti... Päivitettiin omat ja poissaolevien kuulumiset. Katseltiin jopa vähän valokuvia. Aika rientää niissäkin... Lapsista on kasvanut aikuisia, joilla on jo omia lapsia.

Yhden hetken mietin kaiken sen naurun keskellä, josko kaivaisin kännykkäni viimeisestä hännän nipukasta sen yhden puhelinnumeron, mutten sitä kuitenkaan tehnyt. Se ei olisi ollut missään nimessä järkevää. Ja mitäköhän hittoa sekin olisi poikinut, en uskalla edes miettiä. Parempi näin tällä hetkellä, huomenna toisin.

Kynsiäni en päässyt esittelemään, mutta väliäkös tuolla. Toisella kertaa sitten, paremmalla ajalla. Joka oli tehnyt tepposet, kääntänyt asiat päälaelleen.

Huomasin, että siinä 'jengissä' oli tapahtunut muodonmuutos. Minun hyväkseni. Kaikki muut keski-ikäiset naiset olivat keski-ikäistyneet keskivartalon kohdalta paitsi minä, jolle oli käynyt vastakkainen ilmiö. Hmmm... Hyvä minä. Kerrankin näin päin. Ja jos ei nyt rasvaisesta ankasta ihan joutsenta ollut 'kuoriutunutkaan', niin ihan mukiinmenevä kottarainen kumminkin !

Pääkään ei ole sen sekaisempi kuin normaalistikaan, joten huomisen ei pitäisi tuottaa tuskaa. Vaikka mistä sen vielä tietää...

Hyvät yöt ja kauniit unet !

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Marmatuslista

Ärsyttäviä, inhottavia, häiritseviä, vituttavia asioita (osa 1, tod.näk.).

1) Likaiset vessat
Jotain niin pöyristyttävää ja kuvottavaa, että tekisi välittömästi mieli paeta paikalta, kun sellaisen näkee.

2) Hattupäiset miehet tai naiset auton ratissa
Jos joku sössii ja säheltää liikenteessä, niin voit olla 99,997 % varma, että se on joko nainen tai hattupäinen mies. Tässä suhteessa en anna mitään armoa sisarille liikenteessä. Hattupäinen mies on melkeinpä vielä onnettomampi tapaus. Hattupäisyys voi miehillä olla myös henkistä laatua.

3) Rasvaiset lakanat
Eli lakanat, jotka on niin likaiset, että ne jo suorastaan haisevat (tai oikeastaan jo pelkästään likaiset lakanat). YÖK. Tässä muuten olisi hyvä vinkki sinkkumiehille viikonlopuksi: jos on toiveita saada naisvieraita yökylään, niin naiseen tekee vaikutuksen, kun pääsee puhtaisiin lakanoihin. Ei tarvitse miettiä, minkä ötökän tai syyhyn sieltä voi saada mukaansa.

4) Huonosti kasvatetut lapset
Lähinnä siis epäkohteliaat kakarat/nuoret. Lapsia on niin monenlaisia ja useammat pirtsakoita, äänekkäitä ja liikkuvaisia, mutta kohteliaisuus on sellainen asia, joka kertoo jotain kodin arvoista. Voi olla ns. sivistyneestäkin kodista, mutta silti täysin moukka ja huonokäytöksinen, riippuen siitä, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä.

5) Tupakanhaju/-savu
Tämä uusi tupakkalaki sopii minulle paremmin kuin loistavasti. En kestä tupakansavua pienissäkään määrin. Tai sitten saa kyllä tupakoiva seuralainen olla jotain paljon parempaa, kuin sitä parasta A-ryhmää. Minimivaatimus silloin on De Lux -sarja. Ja sama pätee tupakanhajuun autossa, vaatteissa, hiuksissa, hengityksessä. Vaistomaisesti sellaiseen henkilöön jää se pakollinen hajurako.

6) Löysä kättely
Kättelytapa kertoo paljon ihmisestä. Napakka kättely tekee miellyttävän vaikutuksen, kun taas sellainen löysä antaa mielikuvan selkärangattomasta vässykästä. Ei ole myöskään pahitteeksi, jos samalla, kun kättelee, katsoo toista silmiin.

7) Mumiseva puhetyyli
Se ei kaiketi ole liikaa vaadittu, että sanoo sanottavansa kuuluvalla äänellä ja selkeästi artikuloiden. Ja erityisesti silloin, jos keskustelee puhelimessa. Kaikilla meillä kuuloluut eivät toimi yhtä tehokkaasti, joten on todella turhauttavaa jatkuvasti kysellä, että "anteeksi, kuinka ?". Mieluummin silloin jättää keskustelun kokonaan mumisevan henkilön kanssa väliin. Lisäksi kaikki taustamelu ja hälinä ja kännykän käyttö sotkevat puhetta lisää ja vaikeuttavat entisestään toisen puheen kuulemista.

8) Yli-innokkaat naapurit
Naapurit ovat mukavia. Silloin, kun he ovat mukavia. Naapureiden kanssa on mukava olla hyvissä väleissä ja heitä on mukava tervehtiä, jutellakin heidän kanssaan. Naapurit eivät ole mukavia silloin, kun he kuvittelevat, että naapuruus tarkoittaa samaa kuin ystävyys tai sukulaisuus. Kohtelias ja ystävällinen pitää olla, jotta sopu säilyisi, muttei juurikaan sen enempää. Elleivät molemmat osapuolet sitä halua. Minä en halua. Rajansa kaikella ja se menee siinä marjakuusen takana.

9) Vapaanakulkevat koirat
Kaikki me emme voi olla koiraihmisiä, vaikka joku sitä omaa narunpäässä kulkevaa peräaukkoa rakastaakin yli kaiken niin, että voi sen kanssa 'suukotella' heti koiran suorittaman alapesun jälkeen. (Tästä alustuksesta käynee kaikille selväksi, etten ole koiraihmisiä. En ole eläinihminen ylipäätään.) Mutta mielestäni sellaisia, jotka eivät ole innostuneita koirista muuten kuin muhennoksessa, pitäisi kunnioittaa sen verran, että ne koirat todella pidetään kiinni siinä talutushihnassa. Ja että se hihna pidetään myös niin lyhyellä, etteivät ne koirat pääse tunkemaan sitä uteliasta kuonoaan jokaisen vastaantulijan jalkoväliin.

En heti keksi epämiellyttävämpää tunnetta kuin nähdä lähestyvä vapaanakulkeva koira, jonka isäntää/emäntää ei näy mailla eikä halmeilla. Ja yleensä nämä ovat vielä niitä norsun ja vasikan sekoituksia, jotka painavat kaksi kertaa höyhensarjalaisen omistajansa verran. Eli vaikka olisivatkin hihnassa, niin omistaja olisi kuin voikukanhaituva myrskyssä, jos megapiski päättääkin ottaa omat suuntimat. Todella mieltärauhoittavaa. (En muuten ole koskaan nähnyt pientä nyrkillätapettavaa koiraa vapaana. Aina ne ovat sieltä suurimmasta päästä olleet, jännä juttu... Olisikohan tässä sama ilmiö kuin isojen autojen ratissa istuvilla pieni....lla miehillä...?)

10) Epäsiistit kädet
Ja varsinkin likaiset kynnet ! Naisella kynsien pituus voi vaihdella lyhyestä todella pitkään. Valitettavasti usein myös samassa kädessä. Miellyttävämmän, ja siistimmän, näköistä olisi, jos kynnet pituudeltaan edustaisivat kutakuinkin samaa sarjaa. Ja kun se kynsilakka alkaa rispaantua, niin se on merkki siitä, että silloin on aika tarttua pumpuliin ja lakanpoistoaineeseen.

Miehillä en näe muuta siistiä vaihtoehtoa kuin aivan lyhyet, puhtaat kynnet. Yksinkertaista ja helppoa, mutta silti miehet eivät tätä tajua. Ja tämä ikävä piirre miehessä on ainakin minun kohdallani ns. karsivat tekijä. Kuten epäsiisteys ylipäätään, koski se sitten habitusta tai vaatteita, kenkiä tms.


Olisiko nyt sydämeni tarpeeksi kevyt...? Johan tätä tässä tulikin ihan tarpeeksi sanottua...

+ 6,4

Ihana aurinkoinen ja lämmin päivä tulossa !

Tänään syödään terveellinen puuroaamiainen, siivotaan eilisten bakkanaalien jäljiltä tämä rotankolo, kaivetaan kevyemmät ulkoiluvaatteet ja lähdetään pyöräilemään... Aaahhtsiii !!... niisk... heti, kun on otettu allergialääke.

Oivallinen päivä siitepölyallergialle aloittaa oirehtiminen. Täydellinen ajoitus siihen nähden, että illalla pitäisi olla 'tuoreena' ja raikkaana ihmisten ilmoilla. Ja ihan kiva olisi, jos silmä täihkyisivät kirkkaina tähtinä sen sijaan, että ne ovat sameat, punaiset ja vuotavat. Ja kutisevat. Niisk... No, ei auta itku markkinoilla.

"Nyt pannaan hippulat vinkumaan, nyt pannaan tossuihin vipinää !"

25.4.2009 No just !

Kenen valopään idea oli ruveta punkkupäissään tänne kirjoittelemaan ??!?

Ja vielä niinkin herkästä aiheesta kuin 'pillusta' ?? Ei saakeli soikoon... Voiko näihin nykyajan kaluihin asentaa jonkun alkometrin vai mitä hittoja ne nyt onkaan, jotka sitten mittaavat kännin asteen ja tarvittaessa sulkevat koko paskan ennen kuin asianomainen ehtii tehdä mitään niin järjetöntä kuin postata kännissä ?

Vieläkin tuntuu, että kynnet jäävän jumiin näppikseen. Vo,i perseensuti...

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Pillu

Asioista niiden oikeilla nimillä, saakeli soikoon !

Karvoilla vai ilman ? Tästä nyt on useampaakin koulukuntaa. Se on ihan makuasia. Yritin tätä asiaa havainnollistaa, mutta miten kävi. Jäi luu vetäjän käteen.

Karvallisista löytyi tämä söpö ja sitten tämä, joka oli kaikessa kliinisyydessäänkin varsin luotaantyöntävä ainakin näin naisen näkövinkkelistä.

Naisen karvaton alapää -haulla löytyi kaiken käsittämättömän lisäksi vain tämä ja senkin pentele kaiken maailman selityksillä, mutta ihan nice kuitenkin. Ja tämä, josta voin kiittää valmistajaansa ja suositella lämpimästi kaikille.

Saksalaisen koulukunnan edustajat suosivat luonnollisesti luonnollista luomupehkoa. Saksalaiset ja heidän hengenheimolaisensa ovat tarkkaa ja taloudellista kansaa ja tämä mieltymys viidakoihin kertoo sen eli huvi ja hyöty samanaikaisesti: naiselle nautintoa kielihoidolla ja hampaiden langotus samalla vaivalla.

Brittiläisen koulukunnan edustajat, nuo pidättyväiset ja konservatiiviset, suosivat ns. kiitorata -mallia: päältä ei voisi arvata, että alta jotain puuttuu. Eli pehkoa on enemmän tai vähemmän sillä alueella, joka näkyy esim. uimahallissa käydessä, mutta paljas totuus paljastuu sitten pimeässä makuukammarissa.

Ranskalaiset ovat aina olleet erittäin liberaaleja ja innovatiivisia seksin saralla, joten heille kelvannee mikä vain, kunhan tyydytys on taattu.

Suomalaisista löytyy sitten ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta näiden ääripäiden väliltä. Tosin luulen, mitä nyt eri palstojen kyselyitä olen seurannut, että kynitty valkoinen kananliha alkaa päästä vähitellen niskanpäälle. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

Jos naiset, ne karvalliset, tietäisivät, miltä kieli ja huulet kaljulla majavalla tuntuvat, niin tässä maailmassa ei olisi enää ainuttakaan tupasta pikkareissa. Näin on näppylät.

Paljonkos promilleja se yksi punkkupullo nyt tekeekään...?

Perhanan sulkapallot

Ei, ei, en nyt ole suivaantunut siihen mailapeliin.

Vaan sääksiin !! Tässä on nyt viikko tolkulla tuijotettu munia silmä kovana eikä mitään tapahdu. Siis tarkennus: olen tuijottanut tyhjää pesää, jossa ei ole munan munaa sisällä.

Katsokaa itse, jos ette usko: munaton pesä. Osaan hyvin kuvitella, kuinka katkera sääksinaaras on. Voin suorastaan samastua siihen. Mitään kurjempaa ei ole olemassakaan kuin pesä ilman lämmitettävää munaa.

Saikohan se harmittava episodi niiden pesällä vierailleillen kotkien kanssa sääksinaarakselle aikaan keskenmenon ja linnun munimaan munat ennenaikaisesti nahkamunina ? Toivottavasti ei, mutta pahalta näyttää, kun pesään ilmestyy koko ajan lisää sammalta ja jäkälää, mutta mitään varsinaista 'äksöniä' ei näy.

Itseasiassa onkohan ne edes olleet 'sillai'...? Alan pikkuhiljaa jo epäillä sitäkin... Neitseellisiä kloaakkeja... Pari kertaa on toinen sääksi ollut jo lupaavasti toisen seljässä (juu, ihan livenä, suorassa lähetyksessä ;-), mutta kun kamera päivittyy n.15 sekunnin välein, niin seuraavassa kuvassa sukivat jo itseään kumpikin otus omaalla puolellaan pesää. Great... Ei puhettakaan hellistä katseista tai jälkisilittelyistä.

Eikä niitä helliä katseita ole näkynyt muulloinkaan. Hiton vihaisesti mulkoilevat toisiaan. Syrjäsilmällä kyräilevät epäluuloisen näköisinä kumppaniaan. Näyttää siltä kuin siellä olisi menossa non-stop -perhepoliittiset keskustelut. Kylmää kyytiä.

Vai olisiko siellä joku suhdekriisi menossa...? Toinen tipu jommalla kummalla, kenties...? Joku kertoi, että olisivat yksiavioisia ja uskollisia, mutta mistään ei ole löytynyt tähän vahvistusta. Henk.koht. en kyllä uskaltaisi pettää tuollaisella nokalla varustettua kumppania. Niin hemaisevaa houkutuslintua ei löydykään, joka voisi saada tuon kotona odottavan nokan unohtumaan.

Höyhenet pörhöllään jään kuitenkin vielä seuraamaan tätä Nauvossa Seilin saarella olevaa pesää mahdollisen muninnan toivossa.

Mutta sutinaa näyttäisi olevan myös tuolla Hailuodossa...

24.4.2009 Aina yhtä hauskoja

Lääkäri sanelee (Justiinan suosikit lihavoitu :-)

Potilas turkulainen nuorimies, ei muuta vikaa.

Kertoo, ettei melupaikan työtaso ole kovinkaan korkea.

Potilas tulossa pyörätuolilla Imatran aluesairaalasta.

Potilas ei suostu antamaan.

Saanut 1-vuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa.

Kertoo, että korvanlehdet usein ovat kovin kivuliaat, kun ne aamulla nostetaan tyynyltä.

Lisäksi vasen silmä sanoo, ettei mielellään kaihileikkaukseen lähde niin kauan kuin tulee toimeen ja potilas ei itsekkään ole leikkaukseen tässä vaiheessa halukas.

Kertoo saaneensa Xanor-reseptin yksityiseltä lääkäriasemalta (yleiseen vitutukseen).

Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 112 tullut apuun.

Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon", nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.

Aamulla huulet alkaneet laskeutumaan.

Tulosyy: Virtsan haju hengityksessä, pää tuntuu tohelolta.

Potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.

Kun potilas menee WC:hen, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois.

Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.

Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttärensä kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat.

Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.

Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.

Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.

Lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18 kpl 800 mg tabletteja ja viinaa.

Alcometer 2,8 promillea. Päätä särkee yhä.

Väittää sokerin vievän jalat alta, puhaltaa 2,9 promillea.

Kaksi viikkoa lyöty takaraivoon kirveellä.

Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti.

Potilaan purema tuntuu tavalliselta.

Yt oli hyvä. Tällä hetkellä vainaa.

St: kuiva ja asiallinen potilas.

St: Ihmettelee vatsansa muotoa, joka pömppö. Vatsa pehmeä, rauhallinen kaljamaha.

Massiivinen obeesi. Syö kotona kaiken minkä löytää.

Kirurgi Tamminen käy painamassa potilasta.

Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi.

Poistetaan roska silmästä rikkalapiolla.

Syönyt Panadol-suppoja päänsärkyyn, valittaa närästystä.

Kipuihin Ketorin 100mg kapselit ja toivotaan että ne loppuvat pian.

Niskakivun vuoksi otettiin kaularangan-rtg, jota katsoin yhdessä kir.päivystäjän kanssa, joka oli mielestäni normaali.

Ei vaikuta allergiselta venäläiselle viinalle.

Peniksessä kasvaa todennäköisesti sieni.

Potilas tulee näyttämään oikeaa keskisormeaan.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Itsepetosta

Pettäminen on helppoa ja itsensä pettäminen vielä helpompaa.

Riittää, kun tarpeeksi monta kertaa jankkaat itsellesi, että näin on tai näin ei ole, niin kohta sen jo uskotkin todeksi, oli se sitten minkälainen luikuri tahansa.

Itsensä arvioiminen on myös tosi vaikeaa. Naiset, lähes kaikki, ovat jollain tavalla tyytymättömiä ulkonäköönsä. Heikolla itsetunnolla varustetut eivät ole mitään missään. Omasta mielestään.

Ja sitten toisinpäin. Miehet yleensä kuvittelevat olevansa varsinaisia kansikuvapoikia, vaikka sisäkumi jo paistaisikin, leukoja olisi enemmän kuin ne perinteiset kaksi ja outokumpukin olisi siirtynyt Pohjois-Karjalasta vyönsoljen taakse. Narsistit eri asteissa ovat aina jotain parempaa kuin muut. Nuorilla on kuva itsestään kaikkivoipaisina ja kuolemattomina. Vanhat kuvittelevat olevansa viisaampia vain sen vuoksi, että vuosirenkaita ja kokemusta on enemmän.

Oikeasti tosi harvalla on realistinen käsitys itsestään. Siitä mitä on ja mitä ei ole.

Yltiönegatiivisesti itsestään ajattelevia on vaikea saada uskomaan itsestään muuta, vaikka kuinka kehuisi ja perustelisi, mutta yltiöpositiivisesti itseensä suhtautuvia on mahdoton saada maanpinnalle, vaikka laukoisi julmiakin totuuksia päin naamaa. Onhan se tässä kovassa maailmassa hyvä, että itsetuntoa riittää, mutta jotain itsekritiikkiä pitää löytyä, ettei ihan pihalle naureta.

Ja sitten on vielä hankaluutena se, että jos metsää ei näe puilta, niin sitä ei sitten vain näe. Toisinaan sitä saattaa katsoa liian läheltä eikä siksi tunnista sitä metsäksi. Pitäisi osata vaihtaa näkökulmaa.

Nosce te ipsum !

Suhteellista

Suhteet ovat eräänlaista kilpavarustelua. Etenkin ja erityisesti siinä vaiheessa, kun suhde on päättymässä.

Kumpikaan ei varmasti halua olla se jätetty, petetty, nöyryytetty tai satutettu osapuoli. Ja tietyllä tavalla molemmat kuitenkin sitä ovat. Mutta kasvojen säilyttämisen takia pitää esittää jotain muuta. Vanhaa hapatusta, tiedän, mutta tulipahan taas kerran 'sattumalta' mieleen.

Sen, joka on se pikkuisen enemmän loukattu osapuoli, on helpompi jatkaa eteenpäin elämässä, jos tietää, ettei sillä toisellakaan nyt niin herkkua ole, vaikka onkin ollut se virallinen 'voittaja'. Ja vielä mukavampaa on sillä hetkellä, kun itsellä on jotain sutinaa ja saa tietää, että toisella taasen ei ole.

Ja mikäs sudenkuoppa se tuossa sitten väijyy...? No, se tietty, että petetty-jätetty tuntee vielä kaipausta ja aloittaa vanhan sutinoinnin lohduttaakseen toista. Ja käyttääkseen tilaisuutensa tulla mahdollisesti uudelleenvalituksi. Ja se toinen saa reviirinsä vallattua takaisin. Vaikka siitä vapaaehtoisesti luopuikin.

Juuri niin hienovaraista kuin heiluisi lekan kanssa Muranon lasitehtaalla. Ja yhtä läpinäkyvää. Puolin ja toisin.

Ei jaksaisi...

Orpo olo

Tein naisekkaan teon.

Tiedän, ettei tuollaista sanaa ole, mutta juuri siksi se oli pakko kehitellä. Se on suora väännös sanasta 'miehekäs', koska miehekkään vastakohta 'naisellinen' tuntuu jotenkin liian pehmeältä. Halusin kuitenkin jonkun sanan, joka kuvaa jämäkkää tekoani tänä aamuna. Lähinnä päätöstä.

Huomasin hieman liian myöhään, että olin unohtanut kännykän kotiin. "Miten meidät silloin sai kiinni, kun ei ollut kännyköitä ?" "Mitä ?!? Ettei ollut kännyköitä ?!"

Tunnustan, että arvoin parikin kertaa, lähdenkö sitä hakemaan kotoa. Mitä se olisi tarkoittanut käytännössä ? Vähän ylimääräistä vaivaa, kävelyä kylmässä aamussa ohuessa takissa ja myöhästymistä bussista. Mikä puolestaan olisi tarkoittanut saapumista kokonaiset 10 minuuttia myöhemmin kaivokselle. Ei siis mitään järisyttävää.

Silloin tein sen naisekkaan päätöksen: en hae luuria. En ole tänään tavoitettavissa. Elän nuoruuteni kännykätöntä päivää.

Huvittuneena mietin, että nythän sen sitten näkee, kuinka tärkeä ihminen, VIP, oikeasti olen. Kuinka moni yrittää minua turhaan tavoittaa ? Yrittääkö kukaan ? Kumpi olisi pahempi ? Menettää 'tärkeä' puhelu vai olla epätärkeä, jota kukaan ei kaipaa. Vaikea sanoa... ;-)

Mikä voisi olla pahinta, mitä voisi tapahtua siksi, ettei minua tavoiteta heti ja nyt ? Olenhan kuitenkin vanhanaikaisen luurin päässä työpaikallani. Kuka tajuaa siihen edes soittaa, jos on asiaa ? Eihän sitä käytä kukaan muu kuin sellainen, joka haluaa minut tavoittaa työasioissa.

Vastaus on, että mitään sellaista ei voi tapahtua, minkä vuoksi minulla pitäisi olla kännykkä koko ajan käden ulottuvillani, kaulassani roikkumassa. Aina saa tarvittaessa yhteyden muuta kautta.

Silti on jotenkin orpo olo. Avainlapsesta on kasvanut kännykkäaikuinen.

23.4.2009 Lounaspanoja

Just niitä. Ei mitään pankkitalletuksia vaan silkkaa seksiä.

Ihmiset harrastavat lounaspanoja ! Onhan niitä itsekin joskus tullut harrastettu, mutta ehkä ne ajat ovat jo takanapäin... Tai mistäs sitä tietää, milloin puutostauti pääsee niin pahaksi, että hetken (lounastauon mittainen) hekuma voi sitä helpottaa. Toistaiseksi ei tilanne ole vielä äitynyt siihen pisteeseen.

Hiljaa (= hitaasti) hyvä tulee tässäkin asiassa. Ei auta ahmia...

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Voihan nenä

"Äidin nenä on tarpeellinen tavara, mikä varsin usein unohdetaan."

No, ei se nyt ihan noin mennyt, mutta sopii tuossakin muodossa. Tai nenästä viis, mutta hajuaisti on erittäin tärkeä. Niin äideille kuin muillekin.

Näkeehän sen jo eläimistä. Kuono ojossa ollaan ensimmäisenä menossa tervehtimään toista. Tai tutkimaan, uskaltaako sitä toista edes tervehtiä. Nuuskutellaan sieltä ( ! ) ja täältä ja tuolta ennen kuin voidaan tehdä päätös puoleen taikka toiseen. Ja ihminenhän on myös eläin, sanokaa mitä sanotte.

(Tässä välissä pitää mainita, kun vielä muistan (kun muistikin on jo niin pirun huono, tai siis hyvä, mutta lyhyt ja se onkin sitten toinen tarina...), että näin mukavan tapahtuman bussin ikkunasta.

Kaksi todellakin jo ehtoopuolen herrasmiestä käveli toisiaan vastaan kadulla. Olivat vanhoja tuttuja ja selvästikin ilahtuneena tervehtivät toisiaan.

Molemmat ottivat nahkasormikkaan (vai kutsutaanko miehen niitä hansikkaiksi ? enivei...) pois kädestään ja kättelivät. Ja sitten se asuste vedettiin takaisin käteen. Siis ihan perustervehtiminen, mutta se näytti jotenkin niin... Suomi-filmiltä vuodelta miekka ja kilpi. Eihän täällä Suomessa ketkään muut enää kättele toisiaan kuin ne, jotka ovat syntyperältään jostain Välimeren maasta tai vieläkin kauempaa etelästä.

Se kättely näytti jotenkin hienolta. Tyylikkäältä. Rehdiltä meiningiltä. Otettiin käsine pois kädestä, jotta iho koskisi ihoa. Miehet siis 'tulivat toistensa iholle'. Kuullostaa homojen hommalta, mutta siinä ei ollut mitään eroottista saati sitten homoeroottista. Sedät vain koskivat toisiaan kämmenellä.

Nykyään on suurta huutoa tervehtiä Keski-Eurooppalaisittain halaten. Halaillaan sinne ja halaillaan tänne. Ja vähän jokaista puolituttua ja tutuntuttuakin. 'Tyylikkäästi'. No, makuasia, mutta henk.koht. mielipiteeni on, että tässä herrojen kättelyssä oli tuhat kertaa enemmän tyyliä, kun kaikenmaailman rutistelijoissa.

Että tulipahan vain mainittua.)

Niin, eli hajuaistista.

Pienten lasten vanhemmat, ja etenkin äidit, ovat aivan vakuuttuneita siitä, että pystyisivät pelkän hajun perusteella tunnistamaan oman lapsensa pimeästä huoneesta sadan muun lapsen joukosta. Ja näin taatusti onkin. En tiedä, onko tätä tutkittu missään koskaan, mutta mielestäni se nyt on tutkimattakin selvää. Kyllä sen oman sinappikoneensa aromin erottaa vaikka nuhassa.

Ja sen kumppaninkin valinnassa nenällä on, kuulemma, vankka osuus valintaprosessissa. Tästä oli iltapäivä-lehdissä jotain tarinaa ei niin kauan aikaa sitten, mutta en kyllä nyt muista niitä perusteluja. Jotenkin ne liittyivät hormoneihin ja feromoneihin ja ties mihin kemiallisiin yhdisteisiin joita roiskimme ympäristöömme houkutellaksemme kärsäkästä mesikupille. Ja toisinpäin.

No, mistäs tämä nyt yhtä äkkiä tuli mieleeni. Siitä, kun mietin, minkälainen mies on houkutteleva mies. Mies, joka saa aikaan reaktioita, kemiallisia ja fysikaalisia, minussa.

Ulkonäkö se ei ole, sen ovat vuodet jo kertoneet varsin selvästi. Jotkut yksittäiset fyysiset ominaisuudet omaava uros saattaa olla jo askeleen edellä muita ennen kuin kisa on edes alkanut, mutta varsinaisia karsivia tekijöitä ei ole. Kaikesta voi aina joustaa. Tarvittaessa.

Henkisistä ominaisuuksista jaksetaan jauhaa joka paikassa ja aina enkä sitä tietysti kielläkään, etteikö niillä olisi suuri merkitys loppupeleissä, mutta kyllä ominaistuoksulla on merkitystä myös.

Tänä päivänä sitä ominaistuoksua on vain ensikohtaamisella aika hankala erottaa, vaikka kuinka halailisi ja nuuhkisi läheltäkin. Kaikki se kosmetiikka, jota miehetkin nykyään holvaavat itseensä, peittää alleen sen tärkeimmän.

(Ja tässä kohtaa tuli mieleen ne kaksi nuorta miestä, jotka aamulla kävelivät edelläni. Kuljin heidän perässään noin 8 metrin päässä ja n.50 metrin matkan. Se tuoksu, mitä nämä haisusimakkeet levittivät eteeni koko sen matkan ajan, oli todella huumaava. Niin voimakas siis, että ohimoissa tuntui jo orastavaa päänsärkyä. Ja oltiin sentään ulkona kadulla, jossa kävi pieni tuulenviri. Kauhulla ajattelin tilannetta, jossa joutuisin jomman kumman kanssa olemaan sisätiloissa. Tai jossain läheisemmässä kanssakäymisessä. Huh, sentään ! Tai ehkä se olikin tarkoitettu 'hyönteisten' karkoittamiseksi. En tiedä, mutta tehokkaalta vaikutti.)

Tärkeimmällä en tarkoita tietenkään hien tai muiden eritteiden hajua vaan sitä puhtaan ihon omaa tuoksua. Se, kun se on sitä oikeanlaista, vie kyllä jalat alta eikä silloin toisen nuuhkimisesta, eikä toisesta, voi saada tarpeekseen.

Mmmmmm.......

Luopumisen tuskaa

Ajattelin tänään työmatkalla luopumista.

Miten tuskaista se välillä onkin. Melkein aina, oikeastaan. Ilmankos puhutaankin luopumisen tuskasta. Mutta ei kai sen tarvitsisi olla mitään tuskaa ja parahdusta. Ei tarvitsisi, niin, mutta usein se vain, ikävä kyllä, on. Varsinkin silloin, jos sen asian, josta luopuu, tilalle ei tule mitään. Jää vain tyhjä tila. Ontto kohta.

Kuinka mukavaa olisikin, jos voisi luopua jostain hyvässä hengessä. Hyvillä mielin. Jäisi varmasti mukavampia muistojakin, kun se viimeinen muisto ei olisi mielikuva pahasta mielestä, surusta ja/tai kaipauksesta. Kunnioitan vilpittömästi niitä, jotka siihen pystyvät, sillä ehkä niitäkin löytyy.

Joskus kuitenkin vain täytyy luovuttaa, luopua. Joskus pahalta tuntuva teko on vain se ainoa oikea. Tosi 'epistä', kun oikea teko tuntuu väärältä, kurjalta. Mutta sama se on toisinpäin: kaikki, mikä maistuu hyvältä on epäterveellistä. Valitettavasti.

Ei, hitto. Ketäköhän tässä taas yritän huijata. Saakeli soikoon.

Korkokengissä mutkiin

Kaikissa mutkissa ja kulmissa pitäisi olla nopeusrajoitus !

Siis meille jalankulkijoillekin ! Tai no, ainakin minulle. Tämä oli jo toinen kerta tässä lähikevään aikana, kun viuhdoin menemään niin vaudikkaasti, että löysin itseni jonkun sylistä. Onneksi kuitenkin varsin kilteissä ja viattomissa merkeissä sekä vielä täysin julkisella paikalla.

Tähtien täytyy olla Justiinan taivaalla varsin näpsäkässä järjestyksessä, sillä molemmilla kerroilla syli on ollut varsin vastaanottavainen ja sen omistajalla on ollut vahvat käsivarret ja parempi tasapainoaisti kuin minulla. En ole siis saanut aikaiseksi suurempaa happeningia tai vastaavaa hässäkkää, vaikkei minua voi yrityksen puutteesta syyttää. Eli olemme säilyttäneet vertikaalisen asennon räpistelyistäni huolimatta.

Noloja ja hassujakin tilanteita, jotka on kuitattu punastuneilla poskilla ja naurulla. Ja yhdellä käyntikortilla... Hmmm... Ehkä en ihan vielä vaihdakaan matalakantaisempiin kenkiin...

:-)

22.4.2009 Onko järkee vai ei..?

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs EI !

Ei ole järjenhiventä lukea sellaisen ihmisen kirjoituksia, jotka saavat pulssisi hyppäämään kolmenumeroiseksi ja verenpainekäyrän jyrkkään nousuun. Järkikin sen kertoo.

Mutta silti niitä luen. Ei ole siis järkeä, joka kertoisi, että nyt on aika lopettaa lukeminen. Luulen, että olen jäänyt koukkuun siihen ärsytykseen, jonka kirjoitukset saavat aikaan. Addikti siis.

Onneksi en ole kovin innokas kommentoija, niin tämä puoli Justiinasta ei ole paljastunut koko nettikansalle. Kommentit saattaisivat olla vähän turhankin kipakoita. Ja paljastavia. Kommentoin sitten ehkä yleisemmin aiheita näissä omissa löpinöissäni.

Hölmöläisen homma.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Valmistautumista

Aloitin sen jo tänään, hyvissäajoin.

Eipä varmaan kannattaisi kovin paljon hehkuttaa, ettei kohtalo kampita Caius Flussaviruksella tai muulla mukavalla, mutta tarkoitukseni olisi mennä tapaamaan vanhoja, suorastaan ikivanhoja, tuttuja viikonloppuna.

Eikä siinä kaikki. Olen saanut treffikutsun (ooooo !) samalle illalle. Nii-in. Eli ensin hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa alkuillalle ja sitten toivonmukaan vielä parempaa seuraa loppuillalle ja ehkä ensimmäisille tunneille sunnuntainakin. Alkuilta on jo varma, mutta loppuiltaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Tai siis minä en ole. Vastapuoli on enemmän kuin innoissaan, mutta minä epäröin vielä.

Aloitin kuitenkin jo lauantain lähtölaskennan tekemällä poistoja ja vaihtamalla uutta väriä. Poistin tarpeetonta aluskasvillisuutta ja lakkasin kynteni HOPEALAKALLA !! Juu... :-) Mutta vaikka itse sanonkin, niin nyt kynteni ovat todella upeat ! Pitkät, mutteivät liian pitkät, ja hyvin muotoillut. Ja siististi lakatut. Myös päällyslakalla. (Tuttavani luuli niitä rakennekynsiksi, vaikka ihan luomua ovat !)

Hiuksia pesen vielä ennen lauantaita erittäin hennosti sävyttävällä shampoolla, jotta niihin tulisi se oikea elävyys ja kiilto. Ja pehmeys. Ja hampaat saavat R.O.C.S. -käsittelyä edelleenkin.

Ja illalla sitten luen kaikki madonluvut, jotta lauantaina olisi kaunis ja lämmin sää. Ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä liikenteessä. Minun lisäkseni ;-)

Tehty !

Valmiina kesään:

TALVITURKKI HEITETTY !

;-)

Miehet sekoittavat !

Justiinan pään ja ennen kaikkea myös tämän Päiväkirjan !!

En tiedä tehneeni muuta kuin tuoneeni tuon nuoltavan upean P.Krausen tänne ja heti kaikki menee pieluriin.

Kommentointi mättää. Joskus ennenkin on kosketukseni ollut sen verran täynnä sähköä ja magiikkaa, että ongelmia on ollut. Ne poistuivatkin sitten juuri niin yllättäen kuin olivat tulleetkin, joten "Toivossa on hyvä elää", sanoi lapamato.

Mutta joudun nyt vastaamaan kommenttiin näin teksissä:

"Hyvä hra V.
Epäilitkö hetkeäkään oikeasti, että Sinulla EI olisi mahdollisuuksia ?? Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Niihin pitää osata vain tarttua tarpeeksi päättäväisellä (mutta hellällä) kädellä."

Slurps...


Peter Krause... mmmmmm.......
Mikä tässä miehessä on se, joka vetää puoleensa kuin magneetti kompassineulaa ?
Oikeasti hänessä on monta asiaa, jotka eivät yleensä kolahda Justiinaan. Yksi niistä on ruskeat silmät. Pätee sekä miehiin että naisiin. Mutta Peterillä ne eivät olekaan niin ruskeat...
Sänki. Okei. Sänki voi olla seksikkään näköinen, mutta se valitettavasti kuorii Justiinan herkän hipiän eikä muutenkaan tunnu mukavalta... hmmm... herkissä kohdissa nahkaa.
Hiukset. No, joo... Eivät ne nyt ihan mahdottomat ole, mutta ei sitten yhtään pidemmät enää !
Karvaisuus. Tästä kuvasta sitä on mahdoton todeta, mutta olen nähnyt kuvan, jossa Peterillä ei ole paitaa. Äh... vähän liian karvainen minun makuuni. Mutta jos on ihan pakko, niin voin joustaa ;-)
Paino. Elo Paino. Pikkasen saisi olla massaa enemmän... Eihän Peter nyt mikään pulkannaru tai sen narun varjo ole, mutta silti olisi mielestäni miehekkäämpi, jos olisi pikkasen 'skrodimpi'. Toisaalta se ei ehkä sopisi hänelle... muille kylläkin.
Pituus. Nettitietojen (ja silmämääräisten havaintojen) perusteella hän on 185 cm eli aavistuksen liian pitkä, jotta olisi täydellinen. Ei kuitenkaan ole karsiva tekijä, mutta tuollaista alle 180 cm (n.175 cm) pituista miestä on helpompi suudella seisten... :-)
No, mikä ihme sitten..?!
Alati nauravat silmät. Valloittava hymy. Kauniit hampaat. Ihana ääni. Hurmaava kokonaisuus.

*huokaus*

21.4.2009 Baader-Meinhof

Otsikkohan sen jo kertoo: hain passin.

Mikä hitto siinä on, että passikuvassa näyttää aina siltä kuin olisi Punaisen armeijakunnan (RAF) perustajajäsen ? Jälleen kerran sama juttu kuin kolmessa edellisessäkin passissa ! Järkyttävää. Passintarkastajat rajoilla näkevät varmasti kroonisesti pahoja unia, kun joutuvat katsomaan meidän kunniallisten kansalaisten horrori -passikuvia. Varsinaista Madame Tussaud'n kauhukabinetin ainesta.

"Päätä pystympään, olkaa hyvä. Saa hymyillä. Ei noin leveästi kuitenkaan. Katse suoraan eteenpäin, kiitos. Ja sitten myös sivulta." No, ei sentään tuota viimeistä, mutta hetken tosiaan kuvittelin, että valokuvaaja ripustaa kaulaani numerolaatan ja ottaa sivuprofiilista toisen kuvan.

En tiedä, tarkistetaanko EU:n ulkorajoilla passeja vielä sellaisen järjettömän paksun terroristiluettelon kanssa kuin mitä tehtiin 1980-luvun alkupuolella vanhaan hyvään aikaan. Silloisessa passissani oli kuitenkin niin järkyttävä kuva, ettei siitä hätäinen katsoja pystynyt edes sitä sanomaan, onko kyseessä uros vai naaras saati sitten arvioimaan omistajansa vaarallisuutta. Tai vaarattomuutta.

Siinä sitten passipoliisi rajalla jossain Keski-Euroopassa katsoi vuorotellen InterRailaajan passia, teinin hätääntynyttä naamaa ja terroristikansiota ja yritti tehdä päätöstä, saako matka jatkua vai siirrytäänkö suoraan Kolmannen Asteen Kuulusteluun. Yritä siinä nyt sitten vakuuttaa epäluuloinen terroristinmetsästäjä, että olet täysin viaton nuori, joka vain haluaa jostain käsittämättömästä syystä matkustaa epämukavasti junalla satoja ja tuhansia kilometrejä hiton painava rinkka selässä ja nukkua yöt puistonpenkillä tuulessa ja tuiskussa sanomalehden alla. Ei KUULLOSTA vakuuttavalta. Varsinkin, kun katsoo passikuvaa...

Onneksi nykyiset passit vanhenevat jo viidessä (5) vuodessa, joten JO viiden vuoden kuluttua minulla on TAAS mahdollisuus irrottautua ko. terrroristiryhmästä.

Itseasiassa tarkemmin kun katsoo, niin eihän se Ulrike nyt niin hirveän pahalta... ei hitto, kyllä se aika kamalalta tosiaan näyttää.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Saldo

Yksi anteeksipyyntö ja yksi tunnustus.

Ei paha ollenkaan ottaen huomioon sen ärsytysmöykyn koon, mikä sisälläni jäyti ja jyysti käytännöllisesti katsoen koko päivän. Nyt se on jo pienentynyt, muttei kuitenkaan ihan kokonaan hävinnyt. Varoen täytyy toimia loppupäivä, ettei tulisi enää kiukuteltua kenellekään. Päivä ei ole kyllä ollenkaan vielä pulkassa...

Inhoan näitä päiviä. Grrr...

Onko tarvetta ?


Resepti on vapaasti käytettävissä.

Tuttuahuttua

Perus, perkeleen, maanantai.

Ohjelmat tökkii. Taisi jollain venähtää vkonloppu vähän pitkäksi... Mitäs tässä nyt sitten meikäläinen keksisi...? Ai, joo. Johonkin palaveriin olis 'kiva' mennä.

..ttukeletana.

20.4.2009 Maanantain luontoäänet

Kattovalot, "naks". Radio, "niks". Pöytälamppu, "naks". Masiina, "niks".

Siitä se viikko lähtee käyntiin.

Aamulla oli kylmä, mitenkäs muutenkaan. Aurinko kyllä paistoi kauniisti suoraan silmiin ja siinä valossa saattoi hyvällä mielikuvituksella tuntea häivähdyksen lämpöäkin. Tosin se lämpö ei, eikä mikään muukaan lämpö, voinut enää auttaa sitä kastematoa, joka oli kevätriemuissaan lähtenyt hieman liian aikaisin liikenteeseen maan pinnalle.

Pieni, tönköksi jäätynyt maan matonen oli surkea ja surullinenkin näky siinä kylmällä harmaalla asfaltilla. En yhtään ihmettele sitä pientä ihmistä, joka vuosia sitten sai kyyneleet silmiinsä katsellessaan tämän matosen lajitoveria, joka oli saanut saman kohtalon.

Silloin lohdutti ajatus Matojen Taivaasta, jossa on aina lämmintä ja aurinkoista. Jossa multa on kuohkeaa ja helposti möyhennettävissä ja kosteuttakin juuri sopivasti. Nyt ei ollut mukana ketään, jota olisi pitänyt lohduttaa, mutta muistin silti tarinani matojen paratiisista.

Lohdutin sillä itseäni, sillä kaikkihan me olemme tämän maan matosia.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

19.4.2009 Lukijani

Sain päiväkirjalleni Lukijan.

Kiitin kunniasta ja lupasin olla näissä kirjoituksissani hyvä, mielenkiintoinen ja salaperäinen. Voi, voi, voi.... Kunhan nyt en vain tullut luvanneeksi liikoja... Hirvittää ihan. No, näillä mennään ja parempaan en pysty. Parastani aion kuitenkin panna, ettei kenenkään tarvitsisi pettyä.

Ja joku muukin saisi kyllä nyt panna parastani. Sunnuntain kunniaksi. Tai edes hieroa sitä. Niitä.

Puutuneita pakaroitani.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Jäännös

Alan jäädä sivuun...

Eräs vihjailee sanoissaan, että kaipaa 'uutta verta'. Siis haluaa tutustua uusin ihmisiin. Minä en ole uusi ihminen enää. Olen siis jäämässä sivuun, pois kuvioista. Harmillista sikäli, etten päässyt oikeastaan edes alkuun. En saanut tilaisuutta kertoa, näyttää, todistaa, että olen oikeasti tutustumisen arvoinen. En saanut mahdollisuutta osoittaa, että olen mielenkiintoinen ja kiehtova persoona. Oikeasti.

Eikö jokaisen pitäisi saada mahdollisuus ? Eikö jokaiselle pitäisi suoda se mahdollisuus ?

*iso huokaus*

18.4.2009 Kiltti päiväkirja

Siis tämä.

Onhan tämä 'kiltti' päiväkirja, onhan ? Sietäähän tämä päivänvalon ?

Juu. Matalalla profiililla vain...

perjantai 17. huhtikuuta 2009

17.4.2009 "Vrooouuumm !!!"

Nyt on kesä !

Nyt kaikki neppaamaan ! Pakko käydä ostamassa oma neppis.

Vanhaa tätiä lapsettaa... :-)

torstai 16. huhtikuuta 2009

16.4.2009 Perhanan siittiöt !

Niistä ei ole kyllä kuin harmia ! Oli ne sitten missä muodossa tahansa. Hännällä tai pölynä. Tällä kertaa pöly häiritsee... onneksi.

Siitepölytiedote tälle päivälle kertoo, että leppä on nyt lähtenyt pruiskimaan pölyjään ympäristöön ja vieläpä kohtalaisissa määrin. Ja sen kyllä huomaa. Yhdessä katupölyn kanssa drinksu on ihan näppärä. Silmät kutisevat ja punoittavat. On taas allergialääkkeitä valmistavan yrityksen kulta-aikaa...

Hitto, voisin kynsiä silmät päästäni !

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

15.4.2009 :-D

Aamulla kaikki merkit näyttivät, että päivästä tulee Megalomaanisen Vitutuksen Päivä. Ja hyvässä alussa se olikin, kunnes pääsin töihin.

Sähköisen yhteyteni toisessa päässä oli henkilö, jolla päivä oli lähtenyt kutakuinkin samoissa merkeissä liikenteeseen. Mahdollisesti jopa vielä kovemmalla vauhdilla kuin omani. Sitä kiroilua siinä sitten lukiessani aloin pikkuhiljaa huvittua hänen raivoamisestaan, jolloin tietysti oma vitutukseni pakostakin kärsi. On vaikea olla tympeällä tuulella, jos väkisin alkaa hymyilyttää.

Ja tietty hänenkin hermonsa, siinä paineen pihistessä näppikseen, alkoi vähitellen löystyä siitä ääriasennosta ja hymy pyrki sieltä pyllystä ylöspäin. Ja kun hän vielä kertoi hauskimman tositarinan elävästä elämästä, mitä olen aikoihin kuullut, niin päivä alkoikin näyttää kirkkaammalta, ei vain tuolla ulkona vaan myös pään sisällä.

Ihana oli saada se tympeys pois sisikunnasta nauramalla aivan katketakseni. Vieläkin pyrkii hihitys kielelle, kun mietinkin sitä kuvailtua tilannetta. Voi, hyvänen aika sentään... Elämä on ihmeellistä. Ja niin äärettömän huvittavaa.

Sen lisäksi, että nauru pidentää ikää, se auttaa moneen muuhunkin vaivaan.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

14.4.2009 Kevään merkkejä

Niitä alkaa olla.

1. Nastarenkaat eivät enää rapise asfaltilla.

2. Polku- ja moottoripyöräilijät ovat lisääntyneet huimasti.

3. Lunta ei juuri näe kuin jossain metsän siimeksessä.

4. Kaduilta on kerätty talven aikana sinne ajetut hiekat.

5. Naistenlehdet alkavat täyttyä viimehetken laihdutusvinkeistä.

6. Näyteikkunoissa on vain 2 lämpöasteesta huolimatta kesähörhelöitä.

7. Aurinko oikeasti pilkistelee silloin tällöin harmaan verhon takaa.

8. Valoisaa on sekä herätessä että (melkein) vielä nukkumaan mennessäkin.

9. Mahla virtaa puissa. Ja muissa.

10. On nähty VÄSTIS eli västäräkki !!

maanantai 13. huhtikuuta 2009

13.4.2009 Puhti nuukahti

Kiireisestä pääsiäisestä huolimatta tarmoa riitti. Aamupäiväksi.

Puuhastelin kaikenlaista melko toisarvoista, mutta silti tuottavaa. Ainakin mielihyvää. Ja sitten kliimaksin jälkeen täydellinen nuukahdus. Ja melkein nukahduskin. En jaksa enää mitään. Taidan potea jonkinasteista happivajetta, mutta kun katson ulos ikkunasta huomaan, ettei ulkona ole mitään, mikä vetäisi minua puoleensa. Harmaata, kylmää ja sen päälle vielä kosteaakin. Kiitos, mutta ei kiitos.

Lisäksi tuntuu siltä kuin pulkka olisi kääntynyt alamäkeen muutenkin.

Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini ja alan olla kärsimätön. Todellakin toivon, että se on vain hetkellistä heikkoutta, muuten ei hyvä heilu. Haluaisin näet päästä asioissa eteenpäin. Vielä ei tietty ole mikään kiire, vielä on aikaa kesään, mutta silti. Tuntuu, ettei mitään edistystä tapahdu. Olen jumittunut paikoilleni ja se ei sovi minulle. Tulen vain kärttyisäksi. Eikä sekään sovi minulle.

Voisin vaatia jotain tekoja ja toimenpiteitä, mutta se taitaa olla turhaa. Enkä oikeastaan jaksakaan. Miksi minä ? Taitaa olla parempi antaa virran viedä. Olla vain ottamatta kantaa, mutta siinä on se vaara, että muutun välinpitämättömäksi ja se onkin sitten sitä lopun alkua. Loppua jollekin, joka ei oikeastaan edes päässyt alkamaankaan.

Tuhlaanko tässä aikaani ? Ehkä. Ehkä en. Oikeastaan en. Olen nauttinut kovasti alkuvuodesta, joten eihän se silloin ole hukkaanheitettyä aikaa. Mutta entä jatkossa ? Ja mitä oikeastaan tarkoittaa "tosissani, mutta en vakavissani" ? No, niin. Juuri sitä, miltä se kuullostaakin. Mutta olisi kyllä kiva nähdä pään (ei omani) sisälle, mitä siellä pyörii. Olisi kiva nähdä.

Mitenköhän olisi sittenkin sen kävelylenkin kanssa...?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

12.4.2009 Viuuuh...!

Matalalentoa.

Pääsiäinen on kyllä kiireistä aikaa. Pitää kirjaimellisesti lentää paikasta toiseen. Tänäänkin hyvän ystävättären luona kuusi (6) tuntia ei tuntunut missään. Ja siinähän se pääsiäinen sitten olikin jo pulkassa. Huomenna pelkkää lepoa ja rauhaa tai kostan kaikille.

Luuta piiputtaa jo.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

11.4.2009 Lapsia ja elämiä

Paljon pataanpantavaa.

Leijona, amurintiikeri, metsäkissa, ilves, korvat, vesikko, saukko, metsäpeura, visentti, kameli, kulaani, lumivuohi. Karhu.

Hanhi, meriharakka, kyhmyjoutsen, kuningasmerikotka, riikinkukko, rubiini-iibis, tukaani.

Ötökkä, ötökkä, ötökkä,lisko, käärme, kilpikonna, ötökkä, käärme, kääpiömagnusti, ötökkä. Sammakko. Hiiri.

Aksolotli, krokotiilin sukulainen, kala. Apinoita. Villimarsu.

Pikkupanda.

Lapsia. Aurinkoa. Raitista ilmaa. Outo sumu mereltä.

Mistä melasammakko on saanut nimensä ? Vaikea sanoa, kun ei nähty sen B-puolta.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

10.4.2009 Psalmi 22

Jumalani, Jumalani,
miksi hylkäsit minut ?

Minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua.

Sinä minut päästit äitini kohdusta
ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
eikä kukaan minua auta.

Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.

Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Herra, älä ole niin kaukana !
Anna minulle voimaa, riennä avuksi !

Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen.
Amen.

torstai 9. huhtikuuta 2009

9.4.2009 Päästäinen

Päästäinen lähestyy. Tai on alkanutkin jo torstain kiirastulessa.

Toivotan koko nettikansalle oikein munaisaa... siis munarikasta... no, munallista... eikun munakasta... äh !

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ !!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Pesä

ISOJA LINTUJA !

Sain ihastuttavan linkin jonnekin Turun saaristoon. Nettikamera seuraa jättimäisen pesän tapahtumia kutakuinkin tosiaikaisesti. Olen bongannut tästä kotisohvalta jo kaksi merikotkaa, yhden kalasääksen ja yhden variksen. Olen häpnaadilla lyöty !

Merikotkan olen nähnyt myös ihan luonnossa. Se liiteli sinisellä kesätaivaalla auringon paisteessa. Ja vaikka se lensikin korkealla, ei jäänyt epäselväksi, kuinka mahtavankokoisesta linnusta on kyse. Todella upea ilmestys ! Se oli kuin vapauden ruumiillistuma liitäessään ilmavirtojen mukana lekuttamatta kertaakaan siipiään. En voinut kuin mykistyneenä ihailla sen lentoa.

Kalasääksi, jonka olen nähnyt vain kuvista, näyttää aika hurjannäköiseltä otukselta. Jos kotkan 'ilme' on ylväs ja jalo, niin kalasääksi näyttää mielestäni ilkeältä ja juonikkaalta. Suorastaan pelottavalta. Tosin molemmat ovat sen kokoluokan siivekkäitä, etten kumpaakaan haluaisi kohdata kalastusreissullani 50 metriä lähempää.

Nyt täytyy kyllä myöntää, että olen turkulaisille pirun kateellinen.

8.4.2009 Synnissä

Kieriskelen synnin pauloissa: olen kateellinen !

Olen aivan JÄRKYTTÄVÄN kateellinen. Työkaverini lähtee New Yorkiin !!! Törkeää ! Tai siis aivan ihanaa. Hänen kannaltaan. Yritän olla kateudestani huolimatta iloinen hänen puolestaan. Vaikka sitten pitkin ikenin.

Siinä on Minun kaupunkini. Täynnä elämää ja sykettä. Niin paljon nähtävää ja koettavaa. Isosta Omenasta ei voi saada tarpeekseen. Ikinä.

Alan suunnitella pankkiryöstöä...;-)

tiistai 7. huhtikuuta 2009

7.4.2009 Sumussa

Päätä särkee, sormet ei löydä oikeita kirjaimia näppiksellä, haukotuttaa, väsyttää... potuttaa.

Nukkuminen silloin tällöin saattaisi autaa asiaa.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

6.4.2009 Halua(n)

Olenko itsekäs, tyytymätön ja huomionkipeä ?

Haluaisin olla haluttu. Että joku sanoisi kauniita sanoja, koskettaisi hellästi, katsoisi rakastavasti. Että sen jonkun äänessä kuuluisi lämpö, sormenpäissä tuntuisi halu ja katseesta paistaisi rakkaus.

Kaikkea ei voi saada eikä edes ihan joka asiaa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

5.4.2009 Noitia



"Virvon, varvon,
tuoreeks terveeks,
vitsa sulle, palkka mulle !"




Tämä on meidän noitien päivä :-)
Hans Baldungin
Kaksi noitaa

lauantai 4. huhtikuuta 2009

4.4.2009 Kuulo

Kuulo on yksi aisteista.

Jotta mahdollisimman suuri osa ääniaalloista päätyisi korvakäytävään ja sitä kautta kuuloluihin sun muihin elimiin, joista minulla ei ole harmainta hajuakaan, on ihmisellä kallonsa molemmilla puolilla lärpäkkeet, korvalehdet, joita yleisesti kutsutaan korviksi.

Useimmilla ihmisillä on kaksi korvaa ja ne yleensä ovat vastakkaisilla puolilla päätä, jotta äänet voisi kuulla ns. stereona. Stereokuulo tekee äänistä miellyttävät kuunnella.

Ja siinä tulikin se pointti: kuunnella. Jos ihmisellä on kaksi, yksikin kyllä riittää, edes jotenkuten toimivaa, siis kuulevaa korvaa, on niiden tarkoitus, että ihminen, ei vain kuule, vaan myös kuuntelee.

On kertakaikkisen turhauttavaa puhua ihmiselle, joka kyllä kuulee, mutta on vain kuuntelevinaan. Silloin saa kertoa samat asiat useaan kertaan ja siinä kyllä vähitellen hymy hyytelöityy ja hermo hapettuu. Eikä vähiten silloin, kun on kysymys ohjeistamisesta. Ymmärrän, jos ohjeet ovat niin vaikeat, ettei niistä saa tolkkua, mutta jos ohje on tasoa "pidä kiinni tuosta", niin miten vaikeaa voi tosi helppo olla.

Lähtökohta kai on, että silloin ja varsinkin silloin, kun ihminen itse on pyytänyt apua ohjeiden muodossa, niitä ohjeita kuunnellaan sillä mielellä, että ne myös sisäistetään. Ja jos ohjeet ovat tolkuttomat, niin tehdään tarkentavia kysymyksiä ja lisäkysymyksiä. Koska ohjeet ovat neuvoja ja keinoja selvittää hankala tilanne, niitä kannattaa, VITTU, kuunnella !!!

Terveisin ohjeistamispäällikkö J.Parantainen

perjantai 3. huhtikuuta 2009

3.4.2009 Miiiiiiiuuuuaaaoo !!!

Ihana päivä !! Saa mut ihan naukumaan.

Upea ilma: aurinko paistaa täpöllä ja on +10 astetta lämmmmmmmintä !

Taidan kaivaa sauvat esille, ne molemmat, ja panna menemään, kunnes olen ihan märkänä. Ja sitten pienet päiväunet päälle...

Tiedossa on nautintojen päivä. Ja ilta. Ja yö.

torstai 2. huhtikuuta 2009

2.4.2009 Viesti menneisyydestä

Posti kulkee ja Kusti polkee.

Huvittavaa, kun nimeltämainitsemattoman sähköpostipalvelun kautta postit kulkevat (melkein) hitaammin kuin perinteisellä etanaposti-tyylillä. Tai itseasiassa chat-viestit. Sori.

Mutta joo. 18 tunnin viive ei tunnu missään. "Hyvää yötä" tulee seuraavana iltapäivänä ja edellisiltapäivän viesti seuraavana aamuna.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Kilpikonna

Ihmiset ovat yllättävän herkkiä. Naiset ja miehet.

Monet esittävät jotain muuta, mitä oikeasti ovat. Nekin, jotka aina ja kaikkialla toitottavat olevansa rehellisiä ja suoria. Mutta kuinka moni rehellinen ja suora sanoo rehellisesti ja suoraan, että joku asia, jonkun käytös loukkasi ?

"Tuo, mitä sanoit, tuntui pahalta." "Minusta tuntui kurjalta, kun teit noin." "Ei tuntunut mukavalta, kun et tehnyt niin."

Eihän tuollaista kuule kuin jossain terapia-istunnossa. Tai kuvittelisin, koska en ole koskaan tilanteessa ollut. Ihan heti en muista, että joku olisi suoraan sanonut jonkun tekoni tuntuneen pahalta. Tiedän, että olen kurjia pieniä asioita tehnyt, muttei kukaan niistä ole minulle huomauttanut.

En tosin itsekään ihan heti toisten teoista mainitse. Nuolen loukkauksen aiheuttamia haavojani suojassa ja yritän olla kuin en olisikaan. Mutta kyllä se minusta näkyy, että pahalta tuntuu. Joku aika sitten kyllä sanoin, että jokin asia 'häiritsi' minua. Kyllä se oikeastaan ihan rehellisesti loukkasi, mutten halunnut 'suurennella' asiaa. Sain kuitenkin erittäin asiallisen anteeksipyynnön, joka oli helppo hyväksyä. Ja se oli siinä sitten sillä kertaa.

On hienoa, että ihmiset osaavat ja haluavat pyytää anteeksi. Se tuntuu hyvältä. Aluksi. On näet niitäkin ihmisiä olemassa, joille anteeksipyytäminen on niin jokapäiväistä, että se on kärsinyt inflaation. Tehdään, mitä halutaan, koska ainahan voi pyytää anteeksi ja se anteeksipyyntö useimmiten hyväksytään. Ja sitten taas eletään kuin pellossa. Anteeksipyytäminen on näille ihmisille vain tapa, joka pyyhkii tehdyt tekemättömiksi.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka näyttelevät iloista ja huoletonta loukkaantumisesta huolimatta. Kenties vain 'kostavat'. Antavat samalla mitalla, vaikka sisälle sattuu. Kai se on vain niin vaikeaa myöntää, että panssarin läpi on menty. Ja että sieltä panssarin uumenista löytyy herkkyyttä, joka tänä päivänä alkaa olla jo melkeinpä häpeällinen ominaisuus. Kuvitellaan, että herkkyys tarkoittaisi samaa kuin heikkous. Todellisuudessa se kertoo jostain ihan muusta...

Minä olen joskus kilpikonna.

1.4.2009 Kevät

Nyt se on virallisesti täällä: KEVÄT !

Ja ihan sama, mitä lämpömittari sanoo tai mitä taivas puskee, EVVK (!), kevät on NYT ja sillä sipuli ! Eli talvitakit, X kpl, on tuuletettu ja odottavat pussitusta ja siirtoa kesäteloille. Talvisimmat saappaat on huollettu ja pakattu laatikkoon ja niin ikään siirretty pois silmistä ja jaloista.

Sitten. Onhan se kiljuva vääryys, että hormonien heittely niinkin lyhyen ajan sisällä kuin kuukauden aikana aiheuttaa naisille ja sitä kautta välillisesti myös miehille kohtuutonta haittaa ja harmia. Ja monta kertaa vuodessa ! Jatkuvasti suorastaan. Sen voi näistäkin jupinoista helposti nähdä, missä kuun vaiheessa ollaan menossa. Juttujen taso kärsii huomattavasti riippuen siitä, ollaanko hormonikelkassa menossa ylämäkeä vai luistellaanko alaspäin. En ole ollenkaan tyytyväinen vallitsevaan tilaan ! Mihin tästä voi valittaa ?!

Loppuun aprillipäivän kysymys:

(!) , (i) vai (I) ?