Kattovalot, "naks". Radio, "niks". Pöytälamppu, "naks". Masiina, "niks".
Siitä se viikko lähtee käyntiin.
Aamulla oli kylmä, mitenkäs muutenkaan. Aurinko kyllä paistoi kauniisti suoraan silmiin ja siinä valossa saattoi hyvällä mielikuvituksella tuntea häivähdyksen lämpöäkin. Tosin se lämpö ei, eikä mikään muukaan lämpö, voinut enää auttaa sitä kastematoa, joka oli kevätriemuissaan lähtenyt hieman liian aikaisin liikenteeseen maan pinnalle.
Pieni, tönköksi jäätynyt maan matonen oli surkea ja surullinenkin näky siinä kylmällä harmaalla asfaltilla. En yhtään ihmettele sitä pientä ihmistä, joka vuosia sitten sai kyyneleet silmiinsä katsellessaan tämän matosen lajitoveria, joka oli saanut saman kohtalon.
Silloin lohdutti ajatus Matojen Taivaasta, jossa on aina lämmintä ja aurinkoista. Jossa multa on kuohkeaa ja helposti möyhennettävissä ja kosteuttakin juuri sopivasti. Nyt ei ollut mukana ketään, jota olisi pitänyt lohduttaa, mutta muistin silti tarinani matojen paratiisista.
Lohdutin sillä itseäni, sillä kaikkihan me olemme tämän maan matosia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti