Pantterin pilkut

Kuka käski syödä mysliä läppäri sylissä ?

Ei muuta kuin kone ympäri ja paukuttamaan pohjaa otsaan, että kaikki muruset tulee ulos ennen kuin ne kiilautuvat kirjaimien alle. Onni tohelon suojelusenkelini onnettomuudessa oli se, että mysli todellakin oli kuivaa. Olisin saanut 100varmasti itku-potku-perseenrevitys-raivarin, jos siinä olisi ollut jotain maitoa tai mehukeittoa seassa. Mitä tästä opin ? Tee niin kuin lapsille huudat äläkä ole vain tekevinäsi.

Itseasiassa oli ihan toinen juttu mielessä ennen tätä häppeningiä. Niistä pilkuista. Tai raidoista. Pantterilla, tiikerillä, seepralla.

Sami Saari laulaa vanhaa sanontaa "..ei pääse pantteri pilkuistaan...." Mutta onko se niin ? No, pantteri ei pääse niistä pilkuistaan, mutta pääseekö ihminen eroon jostain tavastaan ? Huonosta tavastaan. Ja tässä kai ajatuksena on, että se tapa on osa ihmisen luonnetta, jolle ei voi mitään. Jota ei voi muuttaa.

Se, joka ei näe malkaa omassa silmässään, on tietysti sitä mieltä, että tehtävä on mahdoton ja se, jolla se huono tapa on, niin on täysin vakuuttunut siitä, että ihminen voi halutessaan muuttua. Ja siinähän se pointti onkin: on oltava halua muuttua. Tahtoa siihen.

"Tahdotko ottaa puolisoksesi ja (tahdotko) rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ?" Vihkikaavassa ei kysytä, 'rakastatko' eikä 'aiotko rakastaa' vaan 'tahdotko'. Eli kaikennäköistä pystyy tekemään, kun vain tahtoo. Joskus ei vain enää sitä tahtoa löydy, vaikka olisi niin joskus luvannutkin. Ei riitä, että yksi tahtoo, molempien pitää tahtoa tässä tapauksessa.

Niistä pilkuista. Ei. Ei niistä pääse eroon. Ne voivat haalistua auringon valossa näkymättömiin, mutta siellä ne kuitenkin aina ovat. Riippuu vain, kuinka kova tahto on. Pysyykö ne pilkut näkymättömissä. Minun kokemuksella se tahto voi olla pitkäänkin niskan päällä, mutta sitten tulee se heikko hetki, varjoinen kohta, jolloin ne pilkut taas näkyvät. Turha kenenkään väittää muuta tai silloin vain valehtelee itselleen.

Mutta elämä on. Vain hölmöt pyrkivät täydellisyyteen. Viisaat tietävät, ettei sellaista ole, joten turhaa on työnsä. Sitäpaitsi täydellisyys on tylsää. Virheet ne tekevät postimerkistäkin arvokkaan.

.