sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Toiveretkellepä hyvinkin...

Kuuretkeilyä

Lehmän haave paikkaan muuhun
päästä oli, siksi kuuhun
alkoi illoin ammua, ettei kuu vain sammua
ennättäisi hetkeä ennen toiveretkeä.

28.

"Hedelmästä on
nautittava silloin,
kun se on kypsä,
ja hyvästä onnesta
silloin, kun se on
läsnä."

- Epiktetos

lauantai 27. helmikuuta 2010

Äh, punkkua ja kultalonkeroa mieluummin. Ja rypäleitä.

Lauantai-ilta

Suuri pussi sipsejä, pullo colajuomaa,
kurre seuraa visailua satelliitin tuomaa.
Huiskahännän tapana on teeveen tuutista
lauantaisin katsella viihdettä, uutista.

27.

"Kulkukoirallakin
on onnenpäivänsä."

- japanilainen sanonta

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kostuu mikä kostuu...

Kissa ja kuu

On tyyni ehtoo, liikuta ei väre tuuliviiriä.
- Jos kuu on kerran juustoa, niin onko siellä hiiriä ?
Näin pohtii yksin aidan päällä kissa - katsoo kuuta.
Ajatuskin moisesta sen kostuttaapi suuta...

26.

"Uhkapeliä on pelattava
aina silloin tällöin.
Sitähän voi tietämättään
kuljeskella onnenpekkana !"

- arpajaislipun ostajan lausahdus Washington Postissa

torstai 25. helmikuuta 2010

...sulle vielä sarven näytän.

Ilkivaltaa

Sarvikuono näytti huonolta.
Oli joku vienyt sarven sen kuonolta.
- Jollain lie ollut tarvetta,
ja nyt mun vallan sarvetta
eloani täytyy jatkaa kai...
Itkultaan vielä sanotuksi sai:
- Keskellä kuonoa suuresta arvesta
ei apua ole niin kuin sarvesta.

25.

"Kohtalolla saattaa olla
varallesi jotain vielä
parempaa, ja ne jotka
tänään häviävät,
saattavat huomenna voittaa."

- Miguel de Cervantes, Don Quijote

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Vetää zetaa pylly pystyssä... tai sitten ei.

Kanalassa kaikki hyvin

Kanalassa kaikki hyvin: orsillansa unia
kiskoo kaakattajat, jotta jaksaisivat munia !

24.

"Uskon vakaasti siihen, että historia on sattumaa, aivan kuten evoluutiokin. Eloon eivät jää vahvimmat, vaan onnekkaimmat."

-Stephen Ambrose, historioitsija

tiistai 23. helmikuuta 2010

Mäpäs oonkin nähny pari vieläkin parempaa temppua !

Taikuri Susi

Susi ryhtyi taikuriksi. Sillä oli muuan niksi,
jolla saisi suosion alalla illuusion.
- Tulkaa kaikki katsomaan, se ulvoi kita ajeessa.
- On tempun jälkeen tasapaino sutten jänisvajeessa !
Epäillen nyt katsoi toiset hukkaa, kun se pussia
ravisteli: pomppi sieltä tuhat pupujussia !
Ei ilakoimaan taika saanut laumaa kokenutta,
jänövuoren alta nähty yhtäkään ei sutta !

23.

"Luoja loi taivaan, mutta Tähden syntymiseen tarvitaan tuuria !"

-vanha sanonta Broadwaylla

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kaikki ei vaan oo tyyniä vanukkaita.

Lehmän hermot

Oletko ollut paikalla, kun lehmä hermostuu ?
Tasajalkaa pomppii, hytkyy tissit, aukee suu.
Se väriänsä vaihtaa, viuhtoo häntä ympyrää,
sarvet kasvaa metrin, huutaa häh-häh-häh-häh-hää !

22.

"Jos satut saamaan onnenpotkun, muista kertoa siitä ystävillesi, ihan vain ärsyttääksesi heitä."

-kreivi Montroud

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Tai sitten se leimannut liikaa munia.

Väsähtänyt kukko

Isäntä oli murheissaan kukosta:
ei ollut kiekunut aamulla,
lieneekö kurkussa tukosta ?
Vai olisiko vanhuus tulossa,
mies tuumi alakulossa.
Sai tohtorilta uutisia hyviä:
- Kukko virkoaa
kun annat sille jyviä.
- Ei kiekunut se aamulla, herätellyt hommiin,
se nukkunut vain oli tällä kertaa pommiin.

21.

"Suurin mahdollinen viisauskaan ei vedä vertoja onnekkaille sattumuksille."

-Joseph Addison, englantilainen esseisti ja runoilija

lauantai 20. helmikuuta 2010

Mut mä valitsen mieluummin orin !

Tallitonttu ja hevonen

Tallitonttu kysyi hevoselta:
- Pidätkö nimestä kummasta,
pollesta vaiko hummasta ?
- Tykkään vallan monista,
vain yhdestä en: konista !

20.

"Niin suuri osa elämästä on onnenkauppaa. Jonakin päivänä käännyt oikealle ja jäät auton alle. Käännyt vasemmalle ja tapaat elämäsi rakkauden."

-Loretta Swit

perjantai 19. helmikuuta 2010

17.5.1991

Kari Suomalaisen Ieva-Kaisa:

"Minnuu nii pannoo pahast ko
Väyrystä ain morkataa, sentää
nii paljo kärsint ihmine - joka
aamu ko hää kassoo peilii,
nii Väyrynehä se siin."

:-D

19.

"Yhteensattuma on kohtalon omaa kieltä."

-André Malraux, ranskalainen valtiomies ja romaanikirjailija

torstai 18. helmikuuta 2010

Pitäis, mutku...

Tassut on kipeänä. Jalkapohjat. Olen tassutellut edestakaisin ja nyt niitä särkee. Väsyttää. Kai. Tai ei hirveesti, mutta pitäis kuitenkin mennä nukkumaan, että jaksais. Mutku on vielä vaikka kuinka paljon tekemistä.

*jos mä tietäisin kuolevani 5 minuutin kuluttua, niin kenelleköhän mä soittaisin sen viimeisen puhelun...?*

18.

"Kun hyvä onni tulee luoksesi, kutsu se sisään."

-espanjalainen sananlasku

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Antakaa armoa...

"Obstruktio !! Perkeleen seepra ! Ootsä sokee ?!!? Tuu pois, ei susta oo mihinkään !"

Tai ehkä mä käynkin vain nukkumaan.

*paljonkohan netissä maksettais käytetyistä pikkuhousuista...?*

17.

"Onni vasta on kumma juttu. Muuta siitä ei tiedä varmasti kuin sen, että se taatusti vaihtelee."

-Bret Harte, amerikkalainen kirjailija

tiistai 16. helmikuuta 2010

Tai ehkei sittenkään...

Taisin sylkäistä ennen kuin olin edes maistanut. Pieni auringonsäde pilkahti sittenkin metsän takaa idästä. Ja kiitos kuuluu, valitettavasti, ystävällemme FB:lle. Tunnustan. Olen pakon sanelemana joutunut käyttämään sitä. Todellakin "joutunut" ja todellakin "pakon sanelemana", ettei kukaan vaan kuvittelisi, että...

Ystävätär oli tässä jokunen aika sitten niin äärettömän syvällä tylsyyden kurimuksessa, että hän ei keksinyt mitään muuta pelastusta tilanteeseensa kuin sen viimeisen vetisen oljenkorren eli Feisbuukin. Kyllä. Myönnän, että hänellä on mielikuvituksessaan puutteita, mutta että noin paljon, niin se tuli täysin yllätyksenä minullekin. No, minun piti sitten sitä ja sen toimintaa lähteä pitkin hampain hänen kanssaan opettelemaan. Ensin kaveriksi ja sitten vähän enemmänkin. Huh. No, mitäpä sitä ei tekisi rakkaan ystävänsä puolesta. (Nyt tuli kyllä katto vastaan.)

Tästä syystä siis minäkin olin viikonloppuna päivittämässä "mitä Justiina miettii ?" -osiota. Eikä ! Vaan tein testin, mikä ammatti sopisi meikäläiselle parhaiten. Lopputulos, jota en tässä suostu kertomaan, nauratti kovin. Etenkin se fb:n tuottama kommentti siihen ja sitä sitten itsekin kommentoin. Ja siitä se lähti.

Yksi kourallisesta kavereitani on vanha ystäväni Hra A. Hänen kanssaan emme ole olleet yhteydessä kuukausiin, jos ei hyvänjoulun -toivotusta lasketa mukaan. Eikä uudenvuoden. Nyt hän yllättäen 'tykkäsi' testin tuloksesta ja arvaan, että oma kommenttini nauratti häntä myös. Jopa niin paljon, että yllätti minut uudelleen tänään aloittamalla viestittelyn kuulumisista sun muista asioista. Hauskaa :-) Pitkästä aikaa.

Erityisesti minua huvitti, kun tajusin kuinka omalla tyylillään hän kirjoittaa. Olen tässä pitkin vuotta kirjoitellut erittäin ahkerasti, tai ahkerasti ainakin minun mittapuuni mukaan, erään henkilön kanssa. (Voi, ei. Tuo luonnehdinta tuo mieleeni entisen työkaverini, joka, erästä henkilöä lainatakseni, "ei pelannut ihan täydellä pakalla".) Tällä Eräällä on ihastuttava tyyli kirjoittaa. Vakava, mutta kepeä. Rauhallinen, mutta höyrypäinen. Tiivis, mutta rönsyilevä. Asiallinen, mutta hassutteleva. Täydellinen yhdistelmä vähän joka väriä siis.

Hra A:n tyyli on puolestaan jäyhä ja jörö, vaikkei kuitenkaan lyhytsanainen. Ja välillä oli sekaan eksynyt sanoja, joista voisi halutessaan lukea jopa flirttiä ja hellittelyäkin. Voi, sitä vanhaa murua. Jossain vaiheessa kyllä hymyilytti, kun huomasin näiden kahden kirjoitustyylien eron niin räikeästi. Kiva oli kuitenkin kuulla hänen ja perheensä kuulumisia, vaikkeivät ne kaikki ihan iloisia olleetkaan. Mutta elämä on.

Tuli muuten mieleen tuossa alussa ihan toinen juttu. Suomussalmella, tuolla perun perukoilla, on sen niminen hoitokoti kuin Kurimo. Siitä nimestä on niin lyhyt matka kurimukseen, että väkisinkin yhdistää ne toisiinsa. Ja kurimushan tarkoittaa mm. rotkoa tai syvännettä. Jotenkin tuntuisi tulevaisuus toivottomalta, jos joutuisi hoitokotiin nimeltä Kurimo. Ei paluuta tulevaisuuteen.

Pahaa huomenta

Ei ole hyvä päivä tänään.

Työt stressaa. Ei siksi, että niitä olisi liikaa vaan siksi, kun ohjeet ja neuvot ja määräykset tulevat sellaiselta taholta, jotka vain tuijottavat tilastoja tajuamatta, mitä heidän määräyksensä tarkoittavat suorittavalla elikkä ruohojuuritasolla. Eivätkö he ole koskaan kuulleet sanontaa "valhe, emävalhe, tilasto" ? Lapsikin sen tietää, että tilastot näyttävät sitä, miten niitä luetaan. Grrr.

Lisäksi on ollut typerää riitaa Besserwisserin kanssa. Onneksi tulee talvilomat ja pakollinen tauko. Työstä ja ystävistä.

Eikä oloa helpota yhtään, että rinnassa tuntuu pieni pistos. Äh, sille.

16.

"Kuinka paljon siitä, mitä olette saavuttanut urallanne, on ollut tuurin ansiota, ja kuinka paljon harkitun riskinoton ansiota ?"

"Jos vastaisin, että kaikki on ollut tuuria, en olisi rehellinen. Mutta jos vastaisin, että kaikki oli strategiaa, se olisi suoranainen vale."

-John Werner Kluge, yksi Amerikan rikkaimmista miehistä Electornic Media -lehdessä

maanantai 15. helmikuuta 2010

Uusi tai täysi, ihan sama !

Nukuin ihan hiton huonosti ja nyt on sen tähden huono olo.

Nukuin siis vähän eikä sitäkään vähää voi sanoa täyspainoiseksi uneksi. Katsoin vielä klo 01 kelloa enkä suinkaan ole nukahtanut heti sen jälkeen. Saatanan kuu ! Sen vika. Aina, kun almanakassa eli kalenterissa on joko musta pallukka tai kokovalkoinen pallukka, niin perseelleen menee pari yötä siinä ympärillä. Ja eilisen kohdalla oli musta pallukka, joten olisi voinut arvata eli ennakoida puolikkaalla beta-salpaajalla ja sillä nukahtamislääkkeellä, jonka nimeä en nyt saa mieleeni. (Perhana ! Joka sanaan ovat sormet tunkemassa ainakin kolmea kirotusvihrettä !)

Häh ?!? Yöpaitakin näyttäis olevan väärinpäin päällä.

15.

"Parasta, mitä ihmiselle voi ikinä sattua, on syntyä onnekkaana."

-Mark Twain (Samuel Clemens)

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Puumanaisen vastaisku

Olen huvittanut itseäni lukemalla blogeja, joita ovat kirjoittaneet nuoret miehet.

Ai, että naurattivat jutut tällaista vanhaa tätiä. Hauskoja tarinoitahan siellä oli, mutta kyllä kävi mielessä, että poika'reppanoilla' on vielä pikkasen opittavaa naisista, vaikka luulevat kovin kokeneita jo olevansa. Pikkasen jopa vähän säälitti, mutta sääli on sairautta ja se tunne meni hetkessä ohi. Tuli mieleen, että pitäisiköhän vähän avittaa poikasia ja kertoa muutama totuus elävästä elämästä ja elävän vanhemman naisen elävästä elämästä, mutta tulin siinäkin siihen tulokseen, että parhaitenpahan oppivat, kun joutuvat oppimaan käytännössä elikkäs sen kantapään kautta. Saattavat joutua muutamankin kerran linkuttamaan, kun oikein makeasti kolahtaa... Ja kun kantapäähän sattuu, niin se sitten tosissaan sattuu. Esim. jos astuu vahingossa lego-palikan päälle.

Se sieltä paistoi läpi, että vaikka kirjoittavatkin naisista ja (karvaista) kokemuksistaan naisten kanssa, niin vanhempien naisten kohdalla poitsuilla on jättimäinen aukko sivistyksessä. Heidän tapansa arvioida naisia ulkonäön perusteella paljastaa sen. He eivät ole vielä tajunneet sitä, että vähän rupsahtaneemmallakin keski-ikäisellä naisella on kuitenkin tuplasti enemmän kokemusta kuin puolet nuoremmalla timmissä kunnossa olevalla tissimissillä. Ja tässä kohtaa en nyt puhu itsestäni, vaan yleisesti ottaen. Meikäläisellä on kokemusta vähintäänkin triplasti verrattuna näihin 20-30 -vuotiaisiin salikissoihin.

Huolestuttaa vain pojujen puolesta, että pääsevätköhän he koskaan maistamaan todellista elämää, kun aina suuntaavat katseensa vain nuorempiin ja nuorempiin vuosikertoihin. Tuleekohan heistä koskaan niitä susimiehiä, jotka kesyttävät puumanaiset ?

Ai, niin: Ystävänpäivä !

Olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittänyt unohtaa koko hapatuksen. Se ei vain ole mahdollista sattuneesta syystä. No, enpä ainakaan postittanut yhtä ainoaa ystävänpäiväkorttia, mitä sitäkin olen männävuosina tehnyt. En laittanut yhtä ainoaa "Hauskaa Ystävänpäivää" -meiliä. En edes avannut niitä muutamia meilejä, jotka sain ja joissa otsikosta päätellen oli jotain enkeleitä tai muita 'söpöläisiä' toivottamassa hyvää ystävänpäivää. Tähän on kyllä todettava, etten tahallani boikotoinut näitä meilejä. En vain yksinkertaisesti ehtinyt niitä perjantaina availemaan, saati sitten lähettämään eteenpäin. Huh. Kauhu-ajatus, että kiusaisin ystäviäni moisilla roskaposteilla !

Nyrpistelen tätä päivää, koska porukat luulee, että tänään kun muistaa ystäviään, niin sillä on sitten kuitattu vuoden 364 muuta päivää. Minä puolestani olen tänään ystävä itselleni, mutta yritän sitten muistaa ystäviäni vuoden kaikkina muina päivinä. Enemmän kuin itseäni.

Voin tänäänkin ajatella ystäviäni ja ajattelenkin heitä, he tietävät sen, mutta muuhun en tänään ryhdy.

Kiss a

Seuraan viitoitusta tähden
tuttuun saavun satamaan
me kaksi vain sen tähden nähden
kuin salaa silloin suudellaan
kuin salaa silloin suudellaan


Ensimmäisen suudelman muistaa aina. Ja vaikka sen jälkeen olisi saanut tuhat suudelmaa, vain sen ensimmäisen muistaa oikeasti. Vain sitä muistelee.

14.

"Tiedätkös, mitä onni on ? Onni on uskoa siihen, että on onnekas... säilyttääksesi etumatkan tässä oravanpyörässä sinun on uskottava, että olet onnekas."

-Stanley Kowalski, näytelmässä Viettelyksen vaunu

lauantai 13. helmikuuta 2010

Hyötyliikuntaa yliannostuksena

Mitäköhän se hyötyliikunta nyt voisi olla ? Olisko se auton pesua..? Ei... Olisko se kodin siivoamista..? Ei... Olisko se lumen kolaamista ? Joo !! Ihan PIRUSTI lumen kolaamista. Hiuksissakin oli hikikarpaloita, vaikka päällä oli vain minimimäärä vaatetta, ettei ihan laitostapaukseksi luokiteltaisi naapureiden taholta. Kivaa vaihtelua kävelemiselle ja hiihtämiselle. "Vaihtelua"... Hmm... No, joo, oli se vaihtelua :-)

Olen saunasiiderini ansainnut ! Ja karjalanpiirakat ja pannukakkua !

13.

"Kaikki, mitä minulle on tapahtunut, on tapahtunut vahingossa. En usko kohtaloon, vaan tuuriin, ajoitukseen ja sattumaan."

-Merv Griffin

perjantai 12. helmikuuta 2010

Saako kaupassa pierrä ??

No, jos hirveästi pierettää, niin kai se sitten on saatava pieraista. "Joka pierua pidättää, siinä on muutakin vilppiä", sanoo vanha keravalainen sananlaskukin, terveisiä vaan sinne radan varteen.

Mutta kyllä mua vähän etoi, vaikka yritin olla kakistelematta kovin huomiotaherättävästi. Pahinta oli, että siinä tuli sellainen myymälähenkilöstöön kuuluva nuori kolli mua vastaan hyllyn takaa ja luuli tietty, että se olin MINÄ, joka päästi sen hirveä leijan sinne vellomaan ! Voi, perse. Voi, pieru. Mutta enhän mä nyt sille voinut ruveta selittelemään ja osoittelemaan, että "hei, tää hirveä paskanhaju ei todellakaan tuu musta, vaan tosta kauheesta korstosta, joka menee tuolla karkkihyllyn takana." Siinä olisi ollut selittelyn makua, hajua, vaikka se olikin haiseva totuus.

Mutta siis oliko sen karvanaaman pakko päästää sitä peräilmaa siellä sipsien luona ? Mun puolesta se olisi aivan hyvin voinut jättää sen tekemättä. Vai eikö se nyt siihen ikään (n.40v.) ollut vielä oppinut, ettei mitään mykkiä hiihtäjiä kannata päästää vapauteen, vaikka nyt talviolympialaiset ovatkin ihan huulilla ? Niistä hiihtäjistä ei koidu sen enempää iloa kuin muinoin Lahdessa niistä surullisenkuuluisista Karpaaseistakaan.

Vai oliko se haaste ? Oisko mun pitänyt esittää oma haiseva vastalauseeni ? Luulen, ettei.

12.

"Onni vaikuttaa kaikkeen. Olkoon onkesi aina virrassa. Kun sitä vähiten odotat, koukussa on kala."

-Ovidius (43 eKr. - n. 17 jKr.)

torstai 11. helmikuuta 2010

Parveillen

Kaikilla asioilla on mielenkiintoinen tapa tulla/tapahtua ryppäinä. Kuten tänäänkin.

Kun heti ensimmäinen työtuolilla odottava soittopyyntö aamusella osoittautui rautalangan vääntämiseksi, niin se viitoitti tien kaikille muillekin päivän aikana vastaantulleille työtehtäville. Vääntöä, säätöä, selittämistä, selventämistä, tuskaa, verta, hikeä ja kyyneliä. Pirullista kerta kaikkiaan.

Ja kun matka töihin alkoi aamulla siten kuten olen jo kertonut, niin eihän matka töistä kotiin voinut sekään suinkaan olla ihan itsestäänselvää köröttelemistä paikasta A paikkaan B. Jo alkumatkasta julkinen liikenneväline yskähteli ja köhi ja lopulta sammui kokonaan liikennevaloissa. Spontaani reaktioni katastrofaalisen työpäivän jälkeen oli nauru. Kai se oli osaksi hu-vittuneisuutta ja osaksi hysteriaakin. "Tämäkin tässä vielä." Onneksi (kaikille) moottori käynnistyi hetken hinkuttamisen jälkeen uudelleen ja matka pääsi jatkumaan ongelmitta.

Alkuviikosta työkaveri rähmi kännykkänsä kanssa niin, että sen etukuori ei mennyt enää kunnolla kiinni. Mitään näkyvää vikaa ei ollut, joten se kai oli vain vittuilua nokialaisen taholta. Tänään kotiinlähdön tohinassa otti oma luurini pantterin loikan ja tärähti lattiaan oikein huolella. Vasta kotona huomasin, ettei sen etukuori ollut kunnolla kiinni. Ei ollut, eikä enää mennyt. Hitto. En osta uutta. Laitan vaikka laastarilla sen 'sulki'.

Todellinen parvi tuli vastaan myöhemmin iltapäivällä. Variksia. 'Vareksia.' Varmaan sadan yksilön lauma ! Kuin siitä leffasta. Paitsi, oliko ne siinä lokkeja...? Ei kykene muistamaan. No, nämä olivat varislintuja ja niitä oli ainakin viisi isoa koivullista, kunhan pysähtyivät leputtamaan siipiään lentoretkellään. Oli kyllä ihan uusi kokemus meikäläiselle nähdä sellainen parvi liikenteessä tähän aikaan vuodesta.

Ainoa lohtu päivässä on ollut se, etten ole ollut yksi ärsyyntyneessä mielialassa. "Kaksin aina kaunihimpi" pätee vitutuksessakin.

Unohtuiko aamupilleri ?

Bussikuskille sattui moka. Hän ajoi pysäkin ohi. Itseasiassa moka ei ollut täysin pelkästään kuskin. Bussin stop -napeista osa ei toiminut eikä ihmiset tajunneet, ettei Pysähtyy -kylti pala. Eli viesti kuskille ei ollut mennyt perille syystä tahi toisesta ja hän ajaaposotteli reippaasti eteenpäin, kun olisi pitänyt purkaa lastia. Sellaista sattuu. Mutta.

Kyytiläisenä oli tuollainen keskiäkäinen nainen. Ja hän oli nimenomaan sekä keski-ikäinen että ihan pirun äkäinen ! Nainen räjähti huutamaan aivan suoraa huutoa kuskille. Siis AIVAN NAMIKAT KAAKOSSA !! Meikäläisellä oli napit korvilla, kun torkuin ikkunaa vasten bussin takaosassa ja siltikin pomppasin säikähtyneenä pystyyn, kun se mekkala alkoi. Huhhuh !

Ja se huuto jatkui seuraavat pari minuuttia ennen kuin bussi ehti seuraavan pysäkin kohdalle. Siinä kyllä muutama hidas ja viisto katse luotiin naiseen hänen raivotessaan kuskille. Ei tainnut olla lääkitys ihan kohdallaan tänä aamuna. Pelottavinta oli, että se nainen oli aivan normaalin näköinen ulospäin. Ei olisi tosiaankaan voinut kuvitella, mitä siellä pipon alla muhii.

Lohdutti huomata, etten itse sittenkään ole niin toivoton tapaus kuin mitä voisin olla.

11.

"Sattuman voima vaikuttaa kaikkeen."

-Pyhä Augustinus

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kaikissa meissä on jotain hyvää

Ja FB:ssa se on Rivo-Riitta. Nauratti ihan hitosti ! Päivä pelastettu viime minuuteilla.

Niin... paitsi ei Sonerassa.

'Minun' Sonera

Ja vitut !

Huono tuuleni jatkuu ja nyt se on paskan Soneran syy. Oikeastaan minun pitäisi olla tyytyväinen, koska sain tahtoni läpi eli voitin taistelun, mutta toisaalta sitä taistelua ja kaikkea vitutusta ja raivoa ja ärsyyntymistä ei olisi pitänyt syntyä ollenkaan, joten voitinko sittenkään viivan alla. No, kai tässä raivotessa on lähtenyt kaikki karstat suonista, joten se tietää lisää elinvuosia ja lisää puheaikaa sille perkeleen operaattorille. Tai ei sentään.

Kun sopimuskausi umpeutuu, teen sen, mitä minun olisi pitänyt tehdä jo vuosikausia sitten, mutten laiskana ja saamattomana ole saanut aikaiseksi. Ja johon tuo S. on koko ajan luottanutkin. Mutta nyt muuttui tahti ! Aion kilpailuttaa, ja rankasti sittenkin, kaikki matkapuhelin'palveluita' tarjoavat puljut ja voittaa senkin taistelun.

Juu, Sonera antoikin tosiaan tänään ihan uuden merkityksen sanalle 'asiakaspalvelu'. Ei, jumaleisson ! Se olisi pitänyt saada nauhalle. Eikä vähiten siksi, että vittuiluni oli Kulta-tasoa, vaikka Sonera muuten arvostaakin minut vain Hopea-tasolle. Jos asiakas'palvelija'-poitsu saikin äänensä kuullostamaan kylpsältä ja kyrvähtäneeltä ihan Jyväskylästä saakka, niin meikäläisen ääni puolestaan oli täynnä partakoneenteriä, tikareita ja jääpuikkoja sekä äärimmäistä alentuvaa ylenkatsetta. Siitä ei tullut edes kisaa, kumpi sen hienovaraisen vittuilun voitti. Arvaan, että meikäläisen tietojen kohdalla Soneralla nyt ovat kirjaimet KPA, kusipäinen akka. Eikä syyttä ollenkaan.

Koska työpäivä oli kiireinen eikä minulla ollut aikaa jauhaa paskaa tuntitolkulla, niin otinkin käyttööni järeämmät aseet heti alkumetreillä eli sopimukseni irtisanomisen ja kuluttaja-asiamiehen. Siitä oli se hyöty, että poitsu alkoi siirtää vastuuta toiselle ja lupasi hoitaa homman kuntoon jonkun korkeamman viskaalin kanssa. Tähän olin tyytyväinen. Mutta vain hetken.

Kohta soi puhelimeni ja kukapa siellä kuin lempi asiakasorjani Jyväskylästä. Varmaan vitutti soittaa takaisin samalle persesuu-akalle ja kertoa, että esimies ei suostunut vaatimuksiini. Siellä on selkeästi mies esimiehenä, koska ei riittänyt munaa itse soittaa, vaan piiloutui poitsun nimen taakse. Nimen, joka on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi aivoihini.

Eikun hyvä kierros uusiksi. Silloin, kun tietää olevansa oikeassa ja loistavassa vireessä inttämiseen, sujuu vittuilukin kuin leikki. Juuri kuten tänään minulta. Tivasin poitsulta esimiehen nimeä ja oli kyllä siinä hilkulla, etten sitä saanutkin, mutta sitten tuli muita häiriötekijöitä ja jouduin keskeyttämään herkkuhetkeni. Minulle kyllä luvattiin soittaa takaisinpäin korkeammalta taholta, muttei niin isomunaista miestä ole Soneralta vielä löytynyt, että sieltä olisi joku uskaltanut ottaa soittopyynnön vastaan. Ymmärrän ongelman. Firmassa on ollut entisiä.... hmmm... tuttujani töissä, joten tiedä, että se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Hetken hapetettuani vertani ja aivojani soitin myös kuluttaja-asiamiehen virastoon. Turha jättää huomiseksi sitä, minkä voi tehdä jo tänään. Siellä kuunneltiin asiani, jonka nyt selitin huomattavasti sivistyneemmällä nuotilla ja otettiin tietoni ylös. Toivon todella, että Soneralla on jonkun toisenkin päivä mennyt pilalle, kun kuluttajaneuvoja sinne soitti ja tiedusteli, että mitä vittua. Lisäksi otin yhteyttä vielä Soneran palveluun, jossa voi irtisanoa sopimuksen, tässä tapauksessa sopimukset.

Siellä olikin puhelimessa nainen. Kyselin tarvittavat tiedot ja toimenpiteet ja hän puolestaan tiedusteli, miksi haluan irtisanoa sopimukset. Tämä oli se salasana, jolla sanainen arkkuni levähti apposen auki. Vuodatin koko paskan naisen niskaan ilman ylimääräisiä voimasanoja, mutta siltikin niin painokkain lauserakentein, ettei jäänyt hänellekään epäselväksi, kuinka 'tyytyväinen' asiakas langan toisessa päässä on. Ja simsalabim !

"Harmillista, että olette saanut huonoa palvelua. Minäpä lisäänkin tämän haluamanne palvelun ja sen lisäksi voitte vielä valita yhden lisäpalvelun. Valitan kovasti tapahtunutta ja toivotan Teille hyvää päivänjatkoa !" Bingo ! Kerralla seitsemän ja kaikki lisänumerot ! Myös tämän naisen nimen tulen muistamaan pitkään, mutten ehkä yhtä pitkään kuin sen poitsun.

Valitettava totuus Soneran kannaltahan on, että tässä piilii se markkinoinnin perusopetus: paha kello kauas kaikaa. Eli parempi pitää asiakas tyytyväisenä koko ajan, koska tyytymätöntä asiakasta on vaikeampi käännyttää takaisin tyytyväiseksi ja tyytymätön asiakas kertoo saamastaan huonosta palvelusta paljon laajemmalle piirille kuin saamastaan hyvästä palvelusta. Mikä tuli tässä postauksessa todistettua.

Mutta vaikka sain tahtoni läpi, en ole tyytyväinen, koska olin alunperinkin oikeassa eikä minun olisi pitänyt joutua tappelemaan oikeuteni eteen eli kyllä tässä tulee vaihto eteen, kunhan on sopimuksen uudelleen arvioinnin aika, koska olen melko varma, ettei Sonera pysty samaan, mihin Kummisetä aikoinaan. Soneran 'tarjouksista' voin helposti kieltäytyä.

10.

"Kohtalo nauraa todennäköisyyksille."

-Edward Bulwer-Lytton, kuningatar Viktorian aikainen romaanikirjailija

tiistai 9. helmikuuta 2010

Kohtuuttomuutta vuodet läpeensä

Tää Suomi on kyllä paskassa paikassa maapallolla. Eikö ne idiootit esi-isät nyt voineet mitään muuta paikkaa keksiä, kuin jonkun kälysen niemen, joka on pelkkää suota ja hyttysiä ja vittumaisia vuodenaikoja ? Alan olla niin täynnä tota perkeleen lunta, että suunnittelen jotain hirveää kostoa noille hangille. Ja lisää vain tulee samaa sontaa taivaan täydeltä !

Kesät. Joko sataa kuin Esterin horoperseestä tai sitten on niin helvetillisen kuumaa ja kuivaa viikkotolkulla, että kaivotkin pölisee kuivuuttaan. Mutta oli keli mikä tahansa, niin niitä saatanan hyttysiä se ei hetkauta. Niitä on aina ihan yhtä vitun paljon joka paikassa.

Syksyt. Jos on kesän satanut, niin sama paska jatkuu syksynkin. Tai jos ei ole satanut, niin sitten se taukoamaton sadekausi alkaa muuttuen jossain välissä vain vedestä räntäpaskaksi tai lumeksi. Vitun hienoa.

Talvet. Grrrrr. Normitalvi on pimeä, kostea, kolea ja rapainen. Jossain marras-joulukuun vaihteessa sataa sen verran lunta, että jengi luulee talven alkaneen, mutta mitä vielä: lämpötila nousee reilusti plussalle heti, kun lunta on n. 10 cm, jotta se lumi muuttuisi loskapaskaksi. Ja aina, kun tuntuisi valoa näkyvän tunnelin päässä ja teiden alkavan vihdoin kuivahtaa, niin uutta sontaa tulee niskaan niin, että joka hermo vinkuu tiukkana kuin viulunkieli. Tai sitten on TÄLLAINEN talvi !! No, okei, ei ehkä niin usein, jos edellisen kerran on ollut pääkaupunkiseudulla lunta yhtä paljon vuonna 1966, mutta yksikin tällainen talvi ihmiselämän aikana on enemmän kuin ihan vitun tarpeeksi. Kahlaus perseeseen ulottuvissa kinoksissa on muuttunut kahlaukseksi kainaloihin ulottuvissa kinoksissa. Säälin vilpittömästi kaikkia niitä vanhempia, joiden pitää yrittää toimittaa jälkikasvuaan eteenpäin kaduilla, joita ei ehditä aurata, lastenvaunuilla.

Keväät. Mitkä keväät ?!!? Ei Suomessa ole sellaista vuodenaikaa kuin kevät. Jos vielä vappuna (tai juhannuksena) sataa räntäsohjoa, niin ei sitä voi hyvällä tahdollakaan kutsua kevääksi. Suomen kevät: lyhyt ja vähäluminen. En ihmettele, että 'keväisin' tulee ihmisille tarve vaihtaa hiippakuntaa. Sehän on vain ihan normaalia.

Mistä niitä liekinheittimiä voi hankkia ?

Taidan vetää perseet olalle tänään.

9.

"Vasta se, mitä ihminen tekee onnellaan, tekee siitä hyvän tai huonon."

-James A. Walker, Nation's Business

maanantai 8. helmikuuta 2010

Requiem

Ja aivan sama kenen, antaa soittaa vain ihan täysillä !!

Ai, miksi ? No, **TTU, MAANANTAI !

8.

"En ikinä anna periksi, sillä ennen kuolemaani saatan saada onnenpotkun."


-Thomas Alva Edison

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Näin on närhen munat !

Tää on nyt taas jotenkin niin käsittämätön juttu. Naisporukalla tässä viikonloppuna taas ihmeteltiin maailman pahuutta ja miesten saamattomuutta. Ei voi sanoa munattomuutta, kun ne on nähty ja ne todistettavasti oli olemassa, mutta perkelettäkö niitä säästellään ??!?

Sanotaanhan viisaasti, että "ei järvi soutaen kulu", mutta näyttää pahasti siltä, että nykypäivän (nuorilta) miehiltä on tuo viisaus mennyt ihan sivu suun. Tai sitten sitä ei olla ymmärretty muuten kuin kirjaimellisesti. No, eihän se Saimaakaan kulu, vaikka sitä miten hinkuttaisi edestakaisin, muttei siinä nyt siitä märästä paikasta ole kyse, vaan Karvakolmion tähdistöstä !

Se on nyt vaan niin, ihan suoraan ja suomeksi sanottuna, että miehiä ei nykyään toi pillu kiinnosta pätkääkään ! No, joo, liikkuuhan niitä juttuja joistain Käsittämättömistä Koneista, jotka painaa 10 tuntia putkeen lähes tauotta ilman farmasian apua, mutta ne nyt voidaan kuitata sellaisiksi urbaaneiksi legendoiksi. Ei sellaisia ainakaan tuolla kadulla kävele vastaan. Juu, niin joo, nyt pitää kyllä tässä välissä jo heti selventää, ettei tässä nyt tietenkään ole kyse meikäläisen ongelmasta. Ystävätärhän tässä on jäänyt ilman. Ja pahasti.

Vai onko normaalia, että kun mies kutsuu kylään aamuyöllä, niin sitten vaan viikataan lakanoita ja käydään nukkumaan ? Ei edes pienen pientä kopasua saanu !! Kyllä mä sanon, että jo on aikoihin eletty. Toista se oli meikäläisen nuoruudessa. Silloin naitiin kuin kanit eikä meinattu. Helvata. Ja jos mies sai alastoman naisen viereensä yöksi (tai ylipäätään mihin vuorokauden aikaan tahansa), niin ei siinä mietitty, milloin lakanat on vaihdetty tai mitäs huomenna duunissa tai hitto, kun kurkku tuntuu jotenkin karhealta, on varmaan toi lentsu tulossa pahasti päälle. Ja viis lentsuista ! Kyllä siinä joku ihan muu painoi päälle siinä vaiheessa ! Ei, en toden totta ymmärrä.

No, olenhan minäkin lukenut niitä juttuja lehdistä ja netistäkin, että on se nyt perkelettä, kun miehet pihtaa eikä niitä haluta, mutta lehdet nyt kirjoittaa niin paljon kaikkea muutakin paskaa, etten ole niitä juttuja juurikaan noteerannut, saati sitten todeksi uskonut. Mutta on se vissiin nyt sitten uskottava, että se se on suuntaus tänä päivänä, kun luotettavasta lähteestä ihan itse asianosaiselta tarinaa kuulin. Päänsärky on siirtynyt naisilta miehille.

Ja, kyllä. Olen sen verran vanhanaikainen, että jos mies pyytää minut luokseen kylään merkitsevien flirttien jälkeen, niin saa kyllä mösjöö itse tehdä sen aloitteen ! Eikä sen nyt tartte olla mitään seitsemän hunnun soidintanssia keskellä olohuoneen lattiaa säkkipillin säestyksellä ja sulka pakaroiden välissä. Vähän pusuttelua sieltä ja silittelyä täältä ja puristelua tuolta, niin kyllä se kone käyntiin hyrähtää, kun nuotit kerran on jo jaettu aikaisemmin.

Vai onko se niin, että kaikki nämä lehtikirjoitukset, joissa naiset avoimesti ja rehellisesti kertovat, mitä he mieheltä (ja seksiltä) haluavat, ovat pelästyttäneet miespolot niin, etteivät he enää uskallakaan toimia viettiensä mukaan ? Voisiko olla todellakin niin, että miehet ovat alkaneet ajattelemaan sängyssä ? Ajattelemaan, mitä nainen voisi haluta ja toivoa ja sitä kautta pohtimaan, onko heistä sen antajaksi. Jos näin on, niin tässä kaikessa 'avoimessa keskustelussa' on sitten kyllä menty ihan ojasta allikkoon. Etenkin jos se sitten tekee sen, että vain mietiskellään eikä toimita lainkaan.

Kyllä se vaan niin on, että luonto se on, joka tikanpojankin puuhun vetää. Naisen luonto on vain tainnut vetää sen linturaiskan sinne köysi kaulassa.

Mutta täytyy se vielä todeta, että mua kyllä oikeen huvitti, kun ystävätär (katkerana) totesi, että "no, en mä nyt tiedä, olisko se nyt silleen ollut ees mun tyyppiä... mutta kyllä mulle olis se muna kumminkin kelvannut."

8-P

"Kauneus on katsojan silmässä."

7.

"Merkitykselliset yhteensattumat ovat kaikenkattavan universaalin järjestyksen ilmentymiä."

-Arthur Koestler, The Roots of Coincidense

lauantai 6. helmikuuta 2010

Harakoiden lauantai

Hyvästi 35 selvää päivää. Se raittiusputki katkesi sitten eilen. Yksi olut, neljä cavaa ja yksi fisu-shotti siellä välissä sekä tipaton tammikuu takana = ei hyvä. Onneksi ainakin oli hauskaa. Tosi, tosi hauskaa.

Oletteko muuten huomanneet, että Mikael Jungner näyttää ihan kiinanharjakoiralta ?

6.

"Sattuma saattaa olla Jumalan salanimi, jota Hän käyttää halutessaan jättää allekirjoituksensa pois."

-Anatole France

perjantai 5. helmikuuta 2010

:-/

Yskä lähtee yskimällä ja nuha kuulemma nussimalla, mutta halu ei lähde halailemalla.

5.

"Tähti kirkas, minkä nään,
ensimmäinen yöni tään,
toivon, että totta ois:
toive toteutua vois'."

-perinteinen englantilainen värssy

torstai 4. helmikuuta 2010

:-)

Kun näkee kuvan, niin kuulee äänen. Ja tuntee lämmön.

4.

"Aina kun vain voit, pysyttele onnekkaiden seurassa."

-juutalainen sanonta

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

*pärskis*

Kuka teistä tartutti tän nuhan muhun ?!!? Tunnusta heti !!

3.

"Nerot ovat kuolevaisista onnekkaimpia, sillä se mitä heidän täytyy tehdä, on se mitä he eniten haluavat tehdä."

-W.H. Auden

tiistai 2. helmikuuta 2010

vt.

Se, joka antaa toisen kohdella itseään kuin saastaa, on sen kaiken ansainnutkin.

2.

"Pakkohan sitä on tuuriin uskoa. Miten muuten selitettäisiin kaikkien niiden menestys, joista en pidä ?"

-Jean Cocteau

maanantai 1. helmikuuta 2010

Söpöyden paineet

"Mä en haluu olla söpö, kun sit kaikki kattoo mua !!"

1.

"Onnetar on vakaa vain epävakaisuudessaan."

-Ovidius