Seison laiturilla, on yksi harvoista lämpimistä ja tyynistä aamuista. Onkohan se allipari, sanon itsekseni. Ei, se on kuikkapari, mutisee koira. Se nököttää laiturinnenässä silmät tyytyväisesti viirullaan, puuttuu vain, että sen suupielestä riippuisi piipunnysä. Täällä kaikki antavat kaikkien olla. Veden väki ei riitele, hirvet ovat hienotunteisinta joukkoa mitä tiedän. Ne ovat suuriruhtinaita ilman ruhtinaskuntaa. Täällä ne viettävät rauhallista maanpakolaisen elämäänsä. En unohda tervehtiä noita lempeitä valtiaita, kun sattumalta tapaamme. Ajattelen, että siinä on kruunu joutunut kerrankin oikeaan päähän.
- Sirkka Turkka -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi, kuinka ihanaa tunnelmaa tekstissäsi:)) Sai suupielet kohoamaan, kiitos!!:))
Justiina, luin sinun muitakin tekstejäsi, joita en ollut lukenut. Paljon kauniita runoja olit tänne laittanut, mutta myös pohdittavia omia ajatuksiasi. Välillä nyökyttelin, välillä ihmettelin, välillä naureskelin;) Kyllä olen samaa mieltä myös siitä, että tämä blogistania on kyllä niin ihmeellinen "maa", en tiedä ees murto-osaakaan siitä...;)
Leppoisaa sunnuntaita!:))
Kiva, että Sinullekin Marge on näistä iloa ! Myös minä olen näitä lueskellut hymy huulillani ja siksi olen tuonut näitä tänne blogiinikin. Syyskuun kunniaksi :-)
Ja mukavaa, jos myös omat kirjoitukseni ovat antaneet ajatuksia ja iloakin :-) Samoin aurinkoa Sinunkin sunnuntaihisi !
Lähetä kommentti