"Joko sä menit ?"

Nukahdin vain herätäkseni omaan itkuuni. En mihinkään painajaiseen, vaan hiljaiseen suruun. Kyyneliin, jotka suurina ja kuumina jo valuivat pitkin poskiani ennen kuin olin kunnolla edes hereillä. Kurkkua kuristavaan nyyhkytykseen, jonka kuitenkin nielaisin takaisin. Ei siitä ole mitään hyötyä. Kyyneleet eivät auta, sillä ne eivät poista kaipausta. On vain itsekin mentävä. Ja unohdettava. Yritettävä unohtaa.

Ps 23:1,4

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sina suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Salasanan vaihdon varmistuskysymys

"Paras rakastajasi ??"

Hmmm... Hetkinen, täytyypä miettiä... Siis "paras"...

:-D

in love

Thomas Sabo

Ooooh, rakas...

Panin juuri miestäni. Tiedän, että hän ei voi vastustaa kuumia ja kosteita poimujani. Ei näiden 20 vuoden jälkeenkään. "Sä tiedät, että sä hallitset mua täysin tässä asennossa. Mä en voi pidättää itseäni ja sä teet ton tahallas, kun tiedät, mitä sä teet mulle... eeiiiihh..., odota hetki vielä.. hetki... shhhh... eeeeiiiihhh... aahhhh.... eih ! .. kultaaa.... "

piste

Ehkä se on sitten niin, että joskus vain tulee eteen se hetki, kun ei taida olla enää mitään sanottavaa.