*

Oikein Hyvää Joulua teille kaikille,

jotka ovat jaksaneet vielä seurata tätä

kuihtuvaa blogia !

Joulunalus ikävä

Yllättävä ikävä iski klo 15.48. Tätä ikävää poden onneksi harvoin, mutta tänään se iski. Tajusin, että joudun luopumaan jostain. Onneksi vain hetkeksi (ja toivottavasti vain osittain), mutta tuolla kellonlyömällä se hetki tuntui ikuisuudelta. No, se on kuitenkin vain hetki, muutama päivä, joten en aio siinä asiassa märehtiä, vaan ottaa sen rauhan ja ilon joulusta, mitä otettavissa on.

Hauskaa Joulua Sinulle.

Ja Sinullekin. Siellä jossain. Muista pitkät välihousut. Ja pipo.

Ötököitten aatelia

Ritarilude.

Se voi paritella jopa 24 tuntia putkeen pysähtymättä edes syömään välillä.

Joillekin joulukuu ei vain kertakaikkiaan sovi

 o /
/_\
 II

Jouluslerssiä

Stressiä ! Useampaa laatua.

Täytyy olla, jos herään lauantaiaamuna klo 6.42 ja ensimmäiseksi muistuu työasia mieleen. Voi, helvetti vieköön ! Onneksi muistin myös, että olin viime töikseni eilen tehnyt sen asian eteen jotain, joka olisi tietysti pitänyt tehdä jo 2 viikkoa sitten, mutta kenellä tässä nyt on kiire. Mutta siltikin. Eipä tulleet unet takaisin.

Inhoan itseäni, kun järjestän itseni sellaiseen tilanteeseen, että sitten heräilen vapaapäivän aamuna kesken unien. Kerrankin, kun olisin saanut nukkua kunnolla. Väsyneeseen kroppaan kertyneet univelat pois. Mutta paskat. Tässä sitä ollaan.

tämä on Tonttu

*<:)

(:>*

*<:}

{:>*

(!)

Kynsi katkesi.

mutta vain joskus

Joskus tekisi mieleni heittää pyyhe kehään. Sanoa, että ihan sama, pidä tunkkis. Joskus tekisi mieleni vain luovuttaa ja antaa olla. Olla hiljaa ja unohtaa. Tyhjentää tiedostot.

Joskus se ei vain onnistu, vaikka kuinka mieli tekisi. Joskus.

bloggerin ajoitus ei toimi !

Inhoan vihjailevaa puhetta. Miksi ? Koska en ymmärrä sitä. Joko en tajua, että minulle vihjaillaan tai sitten en ymmärrä vihjettä ollenkaan tai pahimmassa tapauksessa ymmärrän sen aivan kokonaan väärin. Ja tuo viimeinen vaihtoehto on se pahin. En uskalla enää edes arvailla, mitä vihje voisi tarkoittaa, koska niin monta kertaa arvailuni, luuloni, on mennyt pieleen ja olen saanut näpeilleni.

Tiedän, että joskus sorrun itsekin vihjailemaan, mutta minun vihjeeni ovatkin aina sitä, miltä ne näyttävät. En vihjaile ja totea myöhemmin, että "eikun se oli vaan vitsi". Vitsit vitseinä ja vihjailut vihjailuina. Vai olisiko niin, että huumorintajunikin on kuollut. Kamala ajatus ! Ehkä minusta on tosiaan tullut totinen torvensoittaja. Totuuden torvi minä ainakin olen !

Torvi mikä torvi.

Niinku sillai, tiätsä

"Siis, jos mä niinku sillai sanon vaik joka päivä, että mä tykkään susta niinku silleen, ni se ei niinku sillai, tiätsä, tarkota, et mä niinku sillai yrittäsin jotenkin sua ahdistella tai jotain, tietsä. Mä vaan niinku sillai tykkään susta ja tykkään myös niinku silleen sanoo sen sulle, tiätsä. Se niinku tuntuu musta ittestäni sillai hyvältä, jos mä sanon sulle, että mä tykkään susta, tai silleen. Siis enkä mä todellakaan sillä silleen niinku kalastele mitään 'mäkin tykkään susta' -juttuja tai jotain, niinku silleen. En tod ! Siis niinku, tajuutsä mitä mä nyt yritän niinku silleen selittää sulle ?"