Inhoan vihjailevaa puhetta. Miksi ? Koska en ymmärrä sitä. Joko en tajua, että minulle vihjaillaan tai sitten en ymmärrä vihjettä ollenkaan tai pahimmassa tapauksessa ymmärrän sen aivan kokonaan väärin. Ja tuo viimeinen vaihtoehto on se pahin. En uskalla enää edes arvailla, mitä vihje voisi tarkoittaa, koska niin monta kertaa arvailuni, luuloni, on mennyt pieleen ja olen saanut näpeilleni.
Tiedän, että joskus sorrun itsekin vihjailemaan, mutta minun vihjeeni ovatkin aina sitä, miltä ne näyttävät. En vihjaile ja totea myöhemmin, että "eikun se oli vaan vitsi". Vitsit vitseinä ja vihjailut vihjailuina. Vai olisiko niin, että huumorintajunikin on kuollut. Kamala ajatus ! Ehkä minusta on tosiaan tullut totinen torvensoittaja. Totuuden torvi minä ainakin olen !
Torvi mikä torvi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti