Huomaan tekeväni samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Alati, taas, jatkuvasti, koko ajan, aina. Se ei voi olla pelkästään sitä, että muistini on surkea. Sen täytyy johtua siitä, että olen lapsellisen optimistinen. Tai sitten olen vain lapsellinen.
Muuten hyvä, mutten löydä nuolta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti