Kirkas valo sokaisee hetkeksi, mutta kun siihen tottuu - tai se sammuu kokonaan - huomaa taas kokonaisuuden.
Kyllä, se todellakin oli rakkautta, sillä se tuntuu edelleenkin jossain syvällä. Löydettävissä.
Ja kyllä, se oli vain ihastusta, sillä vaikka muistot ovatkin lämpimiä ja hymyileväisiä, eivät ne ole mitään muuta kuin muistoja. Tunteenkin - sen ihastumisen - muistaa, mutta sitä ei saa takaisin.
Olen tyytyväinen ja levollinen tässä hetkessä. Minulla on kaikki, mitä haluan.
Onni on sen nimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
...traigo
ecos
de
la
tarde
callada
en
la
mano
y
una
vela
de
mi
corazón
para
invitarte
y
darte
este
alma
que
viene
para
compartir
contigo
tu
bello
blog
con
un
ramillete
de
oro
y
claveles
dentro...
desde mis
HORAS ROTAS
Y AULA DE PAZ
COMPARTIENDO ILUSION
JUSTINA
CON saludos de la luna al
reflejarse en el mar de la
poesía...
ESPERO SEAN DE VUESTRO AGRADO EL POST POETIZADO DE THE ARTIST, TITANIC SIÉNTEME DE CRIADAS Y SEÑORAS, FLOR DE PASCUA ENEMIGOS PUBLICOS HÁLITO DESAYUNO CON DIAMANTES TIFÓN PULP FICTION, ESTALLIDO MAMMA MIA,JEAN EYRE , TOQUE DE CANELA, STAR WARS,
José
Ramón...
Lähetä kommentti