Joskus on hyvä, että ulkopuolinen käskee, kun itse ei saa aikaiseksi.
Siivosin laatikoita ja kaappeja. Vastaan tuli printattuja sähköposteja, ystävänpäivään liittyviä muistoja, ravintolakuitteja, junalippuja ja -aikatauluja. Lippuja, lappuja ja lipareita, muistoja jostain edellisestä elämästä, jonka olen jo melkein unohtanut. Mutta vain melkein.
Silti on aika luopua niistä, vaikka ne hymyilyä aiheuttivatkin. Elettyä elämää, muistojentäyteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti