kuono kohti syksyä

Olen jo päivänä muutamana nuuhkinut ihmetellen ilmaa. Kyllä, se on syksyn haisu, minkä iltaisin saattaa jo haistaa tuulessa. Näin nopeastiko se kesä sitten meni ? Tässäkö se sitten oli ? Tuntuu, että koko kesä on mennyt jotain odotellessa ja nyt kolkuttaa jo syksy ovella eikä sitä jotain ole näkynyt.

Viikonloppuna sain viestin, joka pisti ajattelemaan. Siinä viestissä oli todennäköisesti vastaus siihen jäsentymättömään kysymykseen, joka on jo jonkin aikaa pyörinyt päässäni, mutta jonka hahmosta en ole saanut selkeää kuvaa. Se viesti herätti ajatuksen, että tälle laivalle tekisi hyvää, jos kurssia kääntäisi vaikka vain sen asteen. Asteen nyt ja toisen myöhemmin. Ehkä jopa kolmannenkin. Pienin askelin kohti uusia meriä. Pois näistä sameista vesistä. Vesistä, joiden pohjaa ei näy ja jotka turhauttavat epävarmuudellaan.

On siis aika kääriä hihansa, tarttua ruoriin ja kääntää katse kohti raikkaita tuulia. Syksyn tuulia.

päätöntä päättämättömyyttä

Joskus päätöksiä on tosi hankala tehdä. Varsinkin silloin, kun niitä ei välttämättä tarvitsisi tehdä eikä missään nimessä edes haluaisi tehdä. Ehkäpä siis jätän päätöksen teon toisille.

Mutta ilo löytyy tekemisestä. :-)

Etsintäkuulutus

Kadonnut: ilo.
Tuntomerkkejä: kupliva, hersyilevä, lämmin.

Pyydetään ottamaan kiinni ja palauttamaan mahdollisimman pian.
Löytöpalkkio taattu.

jotain, jota ei voi pyytää

Ajoittain tunnen kaipuuta kauniisiin sanoihin. Sellaisiin, jotka saavat perhoset vimmaisiksi vatsanpohjassani. Koska niitä ei kuitenkaan pyytämättä tule ja pyytäminenkin on jotenkin säälittävää, olen tyydyttänyt mieltäni lukemalla aiemmin sanottuja sanoja. Valitettavasti niitäkään sanoja ei ole sanottu minulle, mutta voinhan aina kuvitella, miltä olisi tuntunut, jos joku olisi sanonut ne minulle. Tai minusta.

Eihän se tietenkään sama ole, mutta tyhjää parempi kumminkin. Ehkä ne lämmittävät viluista sydäntäni, jos kietoudun niihin oikein tiiviisti. Ehkä.

vauhdin hurmaa

Kaahaavalla pululla on ralli kukkuloilla.

jotain rajaa

Näin aamun tunteina unta teiniaikaisesta poikaystävästäni eli ensimmäisestä suuresta rakkaudestani. Se oli aika karmaisevaa.

Olimme humalassa (kas vain !), rakas käsikoruni hajosi (vittu !), luottokorttini hävisi (helvetti !), yritin päissäni lähteä takaisin juhliin, joista olin salaa liuennut Peten mukaan (just, just), pakkasin vanhaan ruskeaan nahkaiseen matkalaukkuuni kaikki tavarani (matkalaukku ??) ja avatessani sen huomasin, että Pete oli varmuuden vuoksi pakannut minulle mukaan tölkkitolkulla ruokaa (nälkäkurki ???!).

Unet ovat yleensä sekopäisiä, mutta tuo pääsi jo mitalisijoille niidenkin joukossa. Todennäköisesti syy moiseen painajaiseen oli se, että olin nukahtanut tyyny pääni päällä, joten podin varmaan jonkinasteista hapenpuutetta.

Mitäköhän joku unien arvaaja noista sanoisi ? Seksin puutteesta kertovat kaikki varmaankin.

LOISKIS!

Joskus on kyllä valtavan stimuloivaa rypeä oikein kunnolla itsesäälin pohjamudissa. Näin ilmojen viiletessä suosittelenkin lämpimästi kaikkia kynnelle kykeneviä kokeilemaan sellaista reippaanpuoleista piehtarointia itsesäälin pyörteissä.

Siitä vain, antaa mennä ! Roiskis ja loiskis !