Ajoittain tunnen kaipuuta kauniisiin sanoihin. Sellaisiin, jotka saavat perhoset vimmaisiksi vatsanpohjassani. Koska niitä ei kuitenkaan pyytämättä tule ja pyytäminenkin on jotenkin säälittävää, olen tyydyttänyt mieltäni lukemalla aiemmin sanottuja sanoja. Valitettavasti niitäkään sanoja ei ole sanottu minulle, mutta voinhan aina kuvitella, miltä olisi tuntunut, jos joku olisi sanonut ne minulle. Tai minusta.
Eihän se tietenkään sama ole, mutta tyhjää parempi kumminkin. Ehkä ne lämmittävät viluista sydäntäni, jos kietoudun niihin oikein tiiviisti. Ehkä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti