tahdistimen tarpeessa

Törmäsin (kuvainnollisesti) johonkin, joka salpasi hengitykseni, tuntui sormenpäissä asti jännityksenä ja sai sydämeni, valehtelematta, pysähtymään ainakin kahden lyönnin ajaksi ja senkin jälkeen vielä se raukka säntäili hermostuneena tietämättä minne mennä ja mitä ajatella.

Nyt hän pompottelee taas jo rauhallisemmin, mutta vilkuilee silti vielä hieman huolestuneena (hyvässä mielessä) ympärilleen.

enemmän aikaa onkin vähemmän aikaa

En ole koskaan ollut kovin hyvä avaruusmatematiikassa, mutta luulin, että kun luopuu yhdestä asiasta, niin jäljelle jää jonkinlainen tyhjiö. Nyt kuitenkin huomaan, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin 'tyhjiö'. Se tyhjä tila täyttyy välittömästi jollain uudella, joka ei itseasiassa edes mahdu siihen samaan tilaan, vaan vaatii vieläkin isomman tilan !

Siis pitääkö minun luopua jostakin muustakin vielä ?! En kyllä ollut ajatellut tehdä niin. Ehkä kokeilen leikata yhden nurkan pois. Jos se vaikka sitten mahtuisi...

mutta kuka haluaisi edes uida liatuissa vesissä

"Siltojen polttelu on turhaa,
hyvä uimari ei tarvitse niitä."

-LeoG.

Tunnustuksia 2

Sain tunnustuksen. Se pitäisi antaa eteenpäin 8:lle blogille ja lisäksi vielä tehdä 8 tunnustusta itsestä. Luulen, että siinä on tunnustamista liikaa yhdelle päivälle, mutta yritetään edes jotain.

Tunnustuksen saajan pitää:

1) Kiittää tunnustuksen antajaa, joten

Kiitoksia, LIAMK, kovasti ! Taidat olla uskollisin lukijani, mikä kovasti kylmää sydäntäni lämmittää.

2) Jakaa tunnustus eteenpäin 8:lle blogille.

Näyttäisi siltä, että ne blogit, joita olen LIAMK'n blogin lisäksi ahkerimmin lukenut, ovat joko lopettaneet toimintansa tai vaarassa lopettaa (vaikken minä sitä selvästikään kyennyt aikomuksestani huolimatta tekemään), joten olen ikävä ihminen enkä jaa tätä tunnustusta eteenpäin.

3) Kertoa tunnustuksen saajille iloinen yllätys.

No, niitä ei ole, joten tyhjää en jää nyhjäämään.

4) Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä.

Tämä on aina se blogipystin saajan kannalta 'iloisin' osuus, joten otetaan siitä sitten irti se, mitä otettavissa on. Aion nyt siis häpeämättömästi kehua ja ylistää itseäni (mikä on sama kuin peilille kertoisi, koska lukijoiden määrä on kuin metsurin sormet: ei löydy täyttä kymmentä).

Olen:
- iloinen ja nauravainen
- huumorintajuinen ja hyvä seuraihminen
- huoleton, harmiton ja nautinnonhaluinen
- luotettava ja rehellinen
- fiksumpi kuin mitä annan ymmärtää
- puhelias ja nokkelasanainen
- yllättävä ja täynnä salaisuuksia
- juonikas ja hyvä käsittelemään ihmisiä

Siinä. On olemassa myös Tunnustuksia 1, mutta se paljasti liikaa sisintä olemustani eikä mielestäni ollut järkevää kertoa ihan kaikkea, joten tässä 'siistitty' versio alkuperäisestä. ;-)

vast.

Toisaalta, miksi tuhlata energiaa suremiseen, jos toinen kerran pystyi niin helposti luopumaan kaikesta.

Hei, hetkinen nyt !

Eihän noin voi tehdä !! Ei blogia voi noin vain lopettaa ! Sanoa, että "heipat" ja siinä se.

Sehän on sama kuin jos Dallas olisi lopetettu siihen, kun J.R. ammutaan eikä sen jälkeen enää mitään.

Noin ei vain voi yksinkertaisesti tehdä. Koska... "mut mitä sitten tapahtui ?" leijuu muuten ikuisuuden halki pysähtymättä koskaan eikä niin voi kohdella ikuisuutta.

palleahoitoa

Nauroin aamulla työmatkalla aivan kuollakseni. Hyvästi kaunis meikki, vaikka ehkä se oli sen arvoista.

Harmillista, etten voi jakaa iloani kenenkään kanssa.