Törmäsin (kuvainnollisesti) johonkin, joka salpasi hengitykseni, tuntui sormenpäissä asti jännityksenä ja sai sydämeni, valehtelematta, pysähtymään ainakin kahden lyönnin ajaksi ja senkin jälkeen vielä se raukka säntäili hermostuneena tietämättä minne mennä ja mitä ajatella.
Nyt hän pompottelee taas jo rauhallisemmin, mutta vilkuilee silti vielä hieman huolestuneena (hyvässä mielessä) ympärilleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti