pakko purra rannetta

Olen erittäin lähellä tekemässä töllöntyötä, josta koituu vain vaikeuksia...

ISOJA vaikeuksia.

tyynyn uumenista

Joskus kyselin tuskaisena itseltäni, että milloin se sattuminen oikein loppuu. Milloin tulee se päivä, kun kipua ei enää ole. Nyt. Se hetki on nyt. Se hetki on vihdoinkin oikeasti nyt.

Luulin joku aika sitten, että se olisi ollut ohi, mutta tiesin jo silloin syvällä sisimmässäni, että petän itseäni. Se ei ollut todellakaan ohi. Olin vain työntänyt sen kivun jonnekin mieleni perukoille keskittyen ihan muuhun. Peittoon.

Nyt rohkaisin mieleni ja kaivoin sen taas esiin sieltä komeron pohjalta. Puhalsin pölyt pois ja avasin kannen.

Terälehdet olivat kuihtuneet. Tarkasti nuuhkaisten saatoin vielä tuntea häivähdyksen tutusta tuoksusta. Tarkasti katsoen pystyin erottamaan värien hehkun haalistumisen alta. Entäpä ne piikit. Piikit olivat varisseen laatikon pohjalle. Ne eivät enää pistelleet ja repineet sydäntäni.

NYT on se hetki.

Pystyn vihdoinkin tutkimaan niitä muistoja lempeydellä ja rakkaudella. Tuntematta pienintäkään surun, ahdistuksen, kaipauksen tai vihan häivähdystä. Vain hyviä tuntoja ja ihania muistoja.

Se on vihdoinkin ohi. Taidan ottaa sen kunniaksi askeleen eteenpäin.

asiaa !

Eräs nuorehko mieshenkilö totesi tässä taannoin, että parasta elämässä on syöminen, nukkuminen ja naiminen.

Pakko myöntää, että jätkähän puhuu asiaa !

:-D

toivomuskaivolla

Olen huomannut viime aikoina, että pitää olla tosi varovainen sen kanssa, mitä toivoo. Suorastaan kieli keskellä suuta. Siksi varmuuden vuoksi kierrän kaikki toivomukset kaukaa. Ainakin tässä vaiheessa.

hutit

Kun ei ihan tarkkaan tiedä, mitä haluaa, tulee helposti ohilyöntejä.

rakkaimpani...

Kuinka olen ikinä voinut sanoa yhtä poikkipuolista sanaa syksystä ?!! Syksyhän on ihmisen parasta aikaa !

Kiitos Luojalle syksystä. Ja raparperipiirakasta.

sitten ei olisi lapamatoakaan

Toivoa ei saisi olla. Sen syytä on, että putoaa kaksin verroin korkeammalta.

Tai hyppää.