sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Sydän vs. Järki

Minkä takia ihmisillä on sellainen käsitys, että sydämen äänen kuunteleminen olisi jotenkin paljon 'oikeampaa' kuin järjen kuunteleminen ? Eli jos joku sanoo, että "minä kuuntelen sydämeni ääntä", niin siihen ei sitten muka kenelläkään olisi enää mitään nokan koputtamista. Paskat ! Sydänhän se puhuu sellaista soopaa, ettei ole tosikaan ! Sydän tai rakkaus tai tunne sotkee kaiken sen, mikä on todellista elämää tässä ja nyt ja arjessa. Se on vain tunnetta. Järki kertoo sen, mikä on kaikille parasta.

Vaimo rakastaa miestään, joka hakkaa lapsiaan. "En voi erota, koska rakastan miestäni, joka kuitenkin pohjimmiltaan on hyvä ihminen ja ihana sängyssä, joten kuuntelen nyt sydämeni ääntä." Ja vitut siitä, että lapset kärsivät ! Joo, 'pikkasen' kärjistetysti, mutta näinhän se on. "Rakkaus voittaa kaiken." Just joo ! Sallikaa mun nauraa ja räkäisesti sittenkin.

Alkoholisti juo viinaa, koska siitä tulee hyvät fiilikset, tunteet. Alkoholisti kuuntelee tunteitaan, kun tuntee haluavansa viinaa, joka sekoittaa pään ja tappaa parisuhteen ja muutkin suhteet. Mutta hän on oikeassa, koska kuuntelee 'sydäntään' tai sitä jotain, joka saa hänet juomaan viinaa. Viis siitä, että se hänen dokaamisensa särkee monen muun ihmisen elämän. Arjen. Kaiken.

Rakkaus Jumalaan tai Allahiin tai mihin tahansa Korkeimpaan Kohtaloon on saanut ihmiset tekemään hirmutekoja. Olemaan välittämättä siitä, miltä muista tai jopa itsestään tuntuun, kun se kaikki kidutus ja tappaminen perustuu siihen Kaiken Voittavaan Rakkauteen, joka voittaa kaiken.

Mutta ehkä niillä, jotka kuuntelevat sitä Kaikkivoipaa Sydäntään ei ole mitään muuta, mitä kuunnella. Säälittävää. Harmi, etteivät he joudu kärsimään yksin, vaan myös sivulliset saavat siitä järjettömyydestä osansa.

Toivotan kaikille oikein hyvää ja järjentäyteistä yötä.

4 kommenttia:

Rara kirjoitti...

Itse uskon vakaasti järjen, tunteen ja mutun kolmiyhteyteen. Kaikkia tarvitaan toisinaan, viisautta on osata valita mitä niistä milloinkin tulee soveltaa.

justiina kirjoitti...

Tietty, Rara, olet oikeassa, mutta mitään näistä kolmesta ei saisi käyttää yksinään.

Tunneihmisenä tiedän, että pelkän sydämen kuuntelemisesta ei ole koitunut mitään hyvää minulle eikä ystävillenikään, kun ko. tilanteita jälkeenpäin, pölyn laskeuduttua, tarkastelee.

Mutu sen sijaan toimii melko hyvin yksinäänkin, muttei sekään täydellisesti.

Sola kirjoitti...

Hmm, mielenkiintoista tekstiä tunne-ihmiseltä.

Analyyttisena järki-ihmisenä täytyy sanoa, että ainakin itse olen loppujen lopuksi tehnyt parhaat päätökseni sisintäni kuunnellen - onko se sitten sydän, intuitio vai sisäinen lapsi, sitä en osaa sanoa.

Järkeäni kuunnellen olisin esim. vielä naimisissa ja pystyyn kuollut. Siitä lähtien yritän luottaa sisäiseen ääneeni vaikka se on todella vaikeaa kun ei ole faktoja tai konkretiaa joihin nojata, niin kuin olen tottunut.

Järki-ihmiselle on suuri oivallus huomata, että omia tuntemuksia kuuntelemalla tulee parhaiten tietoa siitä, mikä on itselle hyväksi. Tarkoitan ihan laidasta laitaan arjen pienistä valinnoista elämää suurempiin kysymyksiin.

Vieläkin opettelen.

justiina kirjoitti...

Kiitos kommentista, Sola.

Tällaisena lähes 'kaiken' kokeneena täti-ihmisenä pidätän itselleni oikeuden olla täysin eri mieltä kanssasi. :-)