31.12.2009 Yhteenveto

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Puoli vuorokautta ja tämäkin vuosi jää historiaan. Minkälaisen kouluarvosanan antaisin tälle vuodelle ?

Vuosi 2008 oli melkoinen aallonpohja, josta ainoa tie oikeastaan oli vain ylöspäin, joten se oli odotettavissa, että suhdanteet olisivat nousussa. Ja näin kävi.

Vaikka alkuvuosi 2009 oli osaltaan hieman painostavaa aikaa ja vedet olivat sekaisin, niin oli sielläkin jo pilkahdus paremmasta näkyvissä. Vähitellen sakka laskeutui takaisin pohjaan, myrskyt tasottuivat rauhallisemmiksi säätiloiksi, joissa näkyi aika ajoin vain räiskähteleviä pallosalamoita ja aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Välillä kesäiset sadekuurot kastelivat vuoden kasvoja ja aurinko peittyi harmaan pilven taakse, mutta yleisesti ottaen oli lämmintä ja valoisaa. Ja loppuvuotta kohti vain parani.

Pienen maanjäristyksen, hyökyaallon ja tulivuorenpurkauksen jälkeen vuosi lähti nousuun huipentuen lakipisteeseensä. Onko tästä sitten ainoa suunta alaspäin ? Sen ensi vuosi näyttää. Olen kuitenkin onnellinen tästä kuluneesta vuodesta meni ensi vuosi sitten mihin suuntaan tahansa. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja niitä jotka eivät vain ole minun hallinnassani. Tämän kun muistan, niin uskoisin pärjääväni.

Luin vuoden takaisia postauksiani tuolla E.T.:ssa. Kaksi asiaa loihtivat kasvoilleni melkein yhtä leveän hymyn kuin nyt aamulla saamani meili teki.

Esimmäinen oli se, että siellä oli maininta bloggailijasta, johon olin juuri 'tutustunut' ja jonka kanssa olin harrastanut "pikkunäppärää viestittelyä". Hän on pysynyt mukanani, rinnallani koko kuluneen vuoden. Lämmin kiitos siitä hänelle.

Toinen asia oli se, että kaipasin suudelmaa. No, se asia ei ole muuttunut. Kaipaan edelleenkin suudelmaa, mutta nyt aivan eri syystä kuin silloin.

Au-lonkeroa ja pistaasipähkinöitä

Perses, että osaakin väsyttää. Iski aivan täysväskätys päälle. Miten ihmeessä jaksan huomenna vieraita ilman, että käperryn johonkin nurkkaan nukkumaan kesken kaiken, kun jo yksi ainoa keltainen lonkero saa aikaan silmien lupsuttamisen ?

Mutta annas olla, kun pääsen tyynyn ja peiton vaikutusalueelle. Miten käy ? No, sitten ei tasan tarkkaan taatusti väsytä enää pätkääkään, vaan ajatukset lähtevät omille levottomille poluilleen !

Helvata. Voisikohan tuon huomisen jotenkin skipata ? Mitä, jos siirtyisinkin vain suoraan vuoteen 2010 ?

30.12.2009 Jälkihehkua

Aurinko paistaa pääni sisällä ja valuu sieltä lämpönä alas varpaanpäihin saakka. Olen erittäin... tyytyväinen. Iloinen, rentoutunut, hymyilevä, kihelmöivä, lämmin, pehmeä, kupliva. Olen kuin talitintti maaliskuussa. Täynnä korkeita säveliä ja iloista sirkutusta.

Kohtasin jotain uskomatonta ja ihanaa. Jonkun jolla on samanlaiset varpaat kuin minulla, täydelliset siis. Eikä hänen täydellisyytensä onneksi rajoittunut pelkkiin varpaisiin. Tosin tiesin sen jo ennen kohtaamista. Jotkut asiat vain tietää sisällään eikä minun noitavaistoni pettänyt tälläkään kertaa.

*kop-kop-kop*  On kohtalon uhmaamista suitsuttaa näin ja lyön vaikka rystyseni verille hakatessani puita, mutta tämän kerran uhmaan sitä.

Täydellinen päätös ihanalle vuodelle.

Equus caballus

29.12.2009 Urheilupäivä

Tai pikemminkin ilta.

Harrastin eilen liikuntaa oikein urakalla. Ja nyt sen kyllä tuntee kropassaan. Mutta selvästikin liikunta on ollut erittäin monipuolista, koska olen tasaisesti kipeä joka puolelta. En ole siis hinkuttanut mitään tiettyä kohtaa tai lihasryhmää päreiksi eikä rakkojakaan ole syntynyt.

En olekaan pitkään, pitkään aikaan urheillut noin tarmokkaasti ja määrätietoisesti kuin eilen. Tuntui, kuin olisin hikoillut yhdessä illassa kaikki ne illat, jotka olen vain haaveillut liikkumisesta. Ja taisi siinä tulla urheiltua vähän varastoonkin.

Liikkuminen on tuottanut minulle aina tyydytystä, mutta tuo eilinen oli jotenkin täydellisempää ja tyydyttävämpää kuin aikoihin. Ehkä se johtui juuri tuosta, että edellisestä vastaavasta kerrasta on niin pitkä aika. Tuntuu, että siitä on aikaa lähes koko elämä. Lisäksi motivaationi oli enemmän kuin kohdallaan. Ja porkkana makea.

Tästä olisikin vihdoin hyvä aloittaa säännöllisempikin liikkuminen, kun se on nyt viime vuoden aikana jäänyt hieman vähemmälle. Tosin aikataulut ovat tinkimättömät enkä tiedä, milloin ja mihin rakoon voin saada vastaavaa mahtumaan. Mutta ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa se voisi onnistuakin. Jää katsottavaksi.

Nyt tunnen oloni rentoutuneeksi ja erittäin, erittäin tyytyväiseksi.

28.12.2009 "Kaksin rannalla yksinäiset..."

"Nämä ovat niitä päiviä, jolloin rakkaus voi tehdä todella vihaiseksi, ellet itse saa osaksesi aitoa välittämistä ja intohimoa. Uskalla puhua ja selvittää omat tunteesi niin rehellisesti, kuin suinkin pystyt. Rakkaus syntyy totuudesta silloinkin kun totuus satuttaa tai loukkaa sinulle rakasta ihmistä."


Ja.

"Romanttinen rakastuminen saattaa hyvinkin vetää hetkeksi jalat alta näinä päivinä, mutta ole hyvin varovainen sillä pettymyksen vaara on sitä suurempi, mitä upeamman tulevaisuuden näet edessäsi. Pluto ja Venus edustavat rakkautta katoavassa hetkessä ja siinä se on nyt uskallettava kokea tai unohtaa koko juttu."


Oo sä toi Pluto, mä voin olla toi Venus ;-)

Biorytmit solmussa

Olen väärällä tuulella. Kaikki tuntuu menevän pieleen. Ihmiset ovat outoja tai huonolla tuulella. Mikä lie, mutta tuntuu, etteivät biorytmit ole nyt oikein kohdallaan. Planeetat hyppivät pukkihyppyä ja tähdet vittuilevat. Tai jotain. Se on ainakin varmaa, että kaikki ei ole kohdallaan.Tunnen sen vanhoissa luissani. Pahinta on, etten saa siitä selvä, mikä ja miksei eli en voi tehdä mitään helpottaakseni omaa oloani. Joku painaa mieltä ja se tietää onnettomuuksia. Tai vähintään ainakin väärinkäsityksiä ja pilallemenneitä hetkiä. Paskanpaska.