keskiviikko 30. joulukuuta 2009

30.12.2009 Jälkihehkua

Aurinko paistaa pääni sisällä ja valuu sieltä lämpönä alas varpaanpäihin saakka. Olen erittäin... tyytyväinen. Iloinen, rentoutunut, hymyilevä, kihelmöivä, lämmin, pehmeä, kupliva. Olen kuin talitintti maaliskuussa. Täynnä korkeita säveliä ja iloista sirkutusta.

Kohtasin jotain uskomatonta ja ihanaa. Jonkun jolla on samanlaiset varpaat kuin minulla, täydelliset siis. Eikä hänen täydellisyytensä onneksi rajoittunut pelkkiin varpaisiin. Tosin tiesin sen jo ennen kohtaamista. Jotkut asiat vain tietää sisällään eikä minun noitavaistoni pettänyt tälläkään kertaa.

*kop-kop-kop*  On kohtalon uhmaamista suitsuttaa näin ja lyön vaikka rystyseni verille hakatessani puita, mutta tämän kerran uhmaan sitä.

Täydellinen päätös ihanalle vuodelle.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Justiinalla menee ilmeisesti melko hyvin :P Toivottavasti olo jatkuu samanlaisena myös ensi vuonna! :)

justiina kirjoitti...

No, noi on niitä huippuhetkiä, joita tädin elämään osuu tasan yksi vuodessa. Tänä vuonna se vaan jäi vähän viimetippaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Ja juu, kiitos, toivotaan meille kaikille tuollaista samanlaista ensivuodeksi. Mieluiten jo heti viikolla 1.