Onkohan se tämän masentavan pimeyden syy vai onko lääkitys vihdoinkin kohdallaan, kun olen ollut epätavallisen rauhallinen jo melko pitkään ? *kop-kop-kop*
"Melko pitkään" on tietysti suhteellinen käsite, mutta itse itseäni arvioiden voisin kuvitella, että ainakin yksi peruskiukuttelusessio on jäänyt väliin. Olen tietysti jäävi arvostelemaan, mutta käsitykseni ja laskujeni mukaan en esim. marraskuussa ollut kovinkaan vaikea ihminen. Kaikille.
Minulla on kuulemma havaittavissa sellainen kuukauden sykli ("ei, hitto ! miten voi olla mahdollista ? mistä tollanen voi johtua ??") eli tasaisesti kerran kuukaudessa kiukuttelen ja näen olemattomia mörköjä. Viime kuussa en niitä nähnyt. Tai ehkä näin, mutta puristin silmäni kiinni ja olin katsomatta. En ainakaan niistä (muistaakseni) kenellekään mitään maininnut. En ainakaan kitissyt ja valittanut. Kaiketi.
Tai sitten pidin vain mölyt mahassani. Tai mikä vielä todennäköisempää: minua on tarkoituksella silitelty myötäkarvaan, jotta pysyisin kehräävänä enkä kynsivänä ! No, niin ! Siinä se selitys ! *kerää kierroksia* Minua on, perskules, manipuloitu ! ("hei, kaikki möröt, mitä kuuluu ?")
Äh, ei jaksa. Joulu on tulossa ja tontut kurkistelevat jo ikkunoiden takaa. Täytyy olla, tai ainakin esittää olevansa, kiltti tyttö, jotta Joulupukin pullottavista kasseista löytyisi tädillekin jotain (suuhun) pantavaa. ("se siitä sitten...")
Oikeasti. Onkohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä ?
Oikeasti. Ei ole. Jos ihmiset tietäisivät, miten pienestä voi Maailman Rauha olla kiinni, he yllättyisivät. Oikein ajoitetut 10 sekunttia näet riittävät aivan mainiosti. Niillä minäkin olen liidellyt viimeistet 7 viikkoa tuskin hipaisematta maan kamaraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti