Joulukirkkoon
Yks, kaks, kol, nel, viis !
Kello löi jo viisi, lapset herätkää !
Juhani ja Liisi, muuten matka jää !
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin' on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taaveti ja Tiina, nouskaa kannoille !
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois !
Tällä kirkkotiellä aina olla vois !
Sävel R. Raala, sanat Immi Hellén.
Kuinka moni oli tänä aamuna joulukirkossa ? Täti oli. Kello 7 siellä tikkana kuuntelemassa Jumalan sanaa.
Olipa suorastaan jumalaton aika ryömiä ylös lämpimän peiton alta ja kammeta itsensä ulos yön selkään silloin, kun mikään muu elävä olento ei vielä korvaansa lotkauta tai eväänsä heilauta, mutta jos perinteinen jouluyön messu jää väliin, on kehitettävä uusia perinteitä. Enkä siellä sitten kuitenkaan ollut yksin. En läheskään. Myös muita kurjia syntisiä, maanmatosia, oli luikerrellut paikalle. Katsokaapa vaikka tästä todistusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti