Suota läheni kaksi miestä, Kaarna ja Mielonen. Mielonen käveli muutaman askeleen takana ja puheli:
- Herra kapteeni. Panssaritorjuntatykillä sivaltelloo.
- Ei. Se on tankki.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaista tietä sitä tankki tuskin.
- Kyllä, ei se ole mahdotonta.
- Eppäillä tuota soppii.
- Sopii, sopii. Aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas kas, kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että.
---
Kaarna katsoi Mielosta. Hänen silmissään oli samea, mitään tajuamaton katse. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä kapteeni tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... tankki se on... piru... niin.
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
aika velikultia.
Ja parasta A-ryhmää !
Lähetä kommentti