Oikeassa silmässä on nykinyt jo pidemmän aikaa. Elohiiri on ollut kiusallisen vilkas ja se on ärsyttänyt minua suunnattomasti.
Stressistä, mistäpä muustakaan. Osaan senkin kohdentaa, mistä se stressi on tullut. Se oli se yksi perhanan Mäkelä. Mutta nyt se on taaksejäänyttä elämää. Ainakin toistaiseksi. Vähintään täksi vuodeksi. Katsotaan sitten tammikuussa uudestaan, missä Mäksyn kanssa mennään, mutta nyt en uhraa tyypille ajatuksen mureenaakaan. Adios !
Ja hiirikin on hävinnyt. Ainakin toistaiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti