Järkyttävä päivä ! Olen käynyt koko päivän täysillä kierroksilla sekä henkisesti että fyysisesti eikä kumpikaan tapa sovi minulle. Ei sitten yhtään. Pahinta tässä on se, ettei tämä päivä ole vielä alkuunkaan lopussa. Ei edes loppusuoralla. Nyt on vain erätauko eikä erille näytä olevan loppua.
Lisäksi eletään vasta alkuviikkoa. Huominen tulee olemaan vähintään yhtä rasittava ja kiireinen, torstaista puhumattakaan. En kestä. Simahdan kuin se joulukoriste, joka sai minut raivoihini perjantai-iltana. Meteliä vain tulee olemaan enemmän ennen sitä viimeistä henkäystä.
Ajatus katkesi. Se tuskin yllättää ketään. Tänään sitä on tapahtunut useampaankin otteeseen tuossa puolenpäivän molemmin puolin. Silloin jaksoin niille kosketushäiriöille vielä nauraa, mutta nyt ei enää edes hymyilytä.
Jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan paineen alla. Silloin he saavat valmiiksi senkin seitsemän asiaa yhtäaikaa. Minä en luonnollisestikaan kuulu heihin. Kun paine kasvaa, niin minä vain litistyn sen alla ja lamaannun vihdoin lopullisesti. Tosin jos jossain välissä saan vielä junan kiinni, niin sitten saattaa tapahtua ihmeitäkin, mutta ne tilanteet ovat niin harvassa, että turha sellaisesta on haaveillakaan.
Ennen kuin tämä vuosi on taputeltu, niin tässä saan vielä kummasti pistellä töppöstä toisen eteen, etten ihan kokonaan putoaisi kelkasta. Ei edes ajatus joulusta saa minua piristymään, vaikka olenkin jouluihminen. Ja syy siihen on, että tuhannet ja miljuunat tekemättömät työt ovat... niin, ovat vielä tekemättä, hitto soikoon ! Ja tik-tak tik-tak, aika kuluu ja 35 vuotta vanha Leijona-kello ranteessa raksuttaa jättäen aikaa taakseen. Vähän jätättäen, kuten noin vanhat yleensäkin, mutta vääjäämättä ja sisukkaasti. Olisipa emännässäänkin samaa sisukkuutta kuin kellossa itsessään.
Onneksi on kuitenkin olemassa se Joulun Tähti, joka valaisee tulevaisuuteni taivasta ja ohjaa minut vielä siihen oikeaan majataloon. Toivottavasti ja siihen luottaen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti