Siis miksei se oo jo kyllästynyt muhun ? Siinä täytyy olla jotain vialla. Vaikka ei siinä kyllä ihan oikeesti oo mitään vialla. Se on fiksuimpia, joita oon tavannut. Sen pää on tosi selkee ja kirkas ja erittäin terve. Sitä on hirveen vaikee kuvata, kun se on jotenkin niin... niin... no, se vaan nyt on just niin sellanen ! Ja mä oon tällanen ihan vahdittava.
Se aina sanoo suoraan. Ja sit se kyllä myös aina kysyykin suoraan. Se piirre kiehtoo mua ihan hirveesti. Mä en oo sellanen. No, siksi se varmaan mua vetää puoleensa. Se erilaisuus, se vastakohtaisuus. Mut kyllä mä vastaan, kun kysytään. Mut sit pitäis kysyäkin suoraan. Varsinkin mun, kun mulla on niin vilkas mielikuvitus ja osaan yhdestä pilkusta kehittää mitä ihmeellisimpiä teorioita. Miksi mä en sitä osaa ? Ehkä mä en vaan uskalla, kun sit pelkään sitä vastausta.
Äh. Kaikki tää pohtiminen ja sen miettiminen saa mut haluamaan vaan lisää sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti