joustavaa muuttumattomuuta

Vaikka maapallon pyörimissuunta muuttuisi, niin yksi on ja pysyy muuttumattomana niin kauan kuin ihmiskunta tätä palloa tallaa: nainen. Ja ennen kaikkea nainen suhteessaan mieheen. Ihminen voi ja pystyy halutessaaan muuttumaan, mutta nainen ei. Ja ehkä se on juuri se, joka varmistaa tämän ihmisrodun jatkuvuuden.

Ihmiset eroavat ominaisuuksiltaan epäsopivasta kumppanista saadakseen paremman elämän yksin tai löytääkseen helpomman kumppanin, jonka kanssa elää kaksin. Nainen eroaa vanhasta kumppanista ottaakseen uuden, tismalleen yhtä hankalan kumppanin ominaisuuksiltaan kuin mitä se vanha oli, josta onnistuneesti pääsi jo eroon.

Alkoholistin ex-vaimolla on taipumus löytää uusi alkoholiongelmainen mies. Narsistin uhri menee taas kerran pyörälle päästään kohdatessaan samanlaisen hurmaavan sairaan mielen. Ja jos nainen ex-kumppaninsa kanssa joutui aina joustamaan, peittämään todelliset tunteensa, ymmärtämään, väistymään, unohtamaan itsensä ja antamaan anteeksi, niin aivan taatusti hän sen nyxänkin kanssa ajautuu pikkuhiljaa, huomaamattaan samanlaiseen asetelmaan. Tosin uidessaan rakkauden täydellisen lämpimässä valtameressä ei nainen sitä heti huomaa, mutta tuskin hän huomasi sitä exänsäkään kanssa aivan heti. Vuosiahan siihenkin meni.

Miksi pitää hyväksyä epävarmuutta jokaisessa suhteessa ? Miksi pitää pyytää rehellisyyttä, kun sen pitäisi olla itsestään selvää ? Ja jos ei ole, niin miksi olla suhteessa, jossa ei voi 100% luottaa, että toinen sanoo rehellisesti, missä mennään ja mitä tunnetaan ? Joku päivä, ennemmin tai myöhemmin, se palava rakkaus laimenee. Palaa ainakin pienemmällä liekillä tai hehkuu hiilloksena, mutta se mikä jää, pysyy ja mahdollisesti kasvaakin, on se epävarmuus jota oli jo sen kuumimman rakkaudenkin aikana.

Aikuiset ihmiset eivät muutu. Luonteet ovat sitä, mitä ne ovat. Halua muuttumiseen voi olla, mutta muutosta ei tapahdu. Tai se on korkeintaan hetkellistä. Ja jos se muutos tapahtuu toisen pyynnöstä, halusta, vaatimuksesta, niin se hetki on lyhyempi kuin jos itse kuvittelee haluavansa tai voivansa muuttua. Kun tämän sisäistää, ei odota liikaa eikä joudu pettymään.

Toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on tai sitten ei ollenkaan. Muuttamaan häntä ei pysty. Valehtelija valehtelee, pettäjä pettää, tuppisuu ei puhu jatkossakaan ja hyväuskoinen uskoo ja luottaa. Ja pettyy toiveissaan, kun kuvittelee, että rakkaus muuttaa kaiken. Ei muuta, koska rakkaus on rampa, sokea ja heikko, vaikka ihmiset luulevat sen olevan vahva, voittaja ja kaikkivoipa. Voi ihmistä.