pakko purra rannetta

Olen erittäin lähellä tekemässä töllöntyötä, josta koituu vain vaikeuksia...

ISOJA vaikeuksia.

tyynyn uumenista

Joskus kyselin tuskaisena itseltäni, että milloin se sattuminen oikein loppuu. Milloin tulee se päivä, kun kipua ei enää ole. Nyt. Se hetki on nyt. Se hetki on vihdoinkin oikeasti nyt.

Luulin joku aika sitten, että se olisi ollut ohi, mutta tiesin jo silloin syvällä sisimmässäni, että petän itseäni. Se ei ollut todellakaan ohi. Olin vain työntänyt sen kivun jonnekin mieleni perukoille keskittyen ihan muuhun. Peittoon.

Nyt rohkaisin mieleni ja kaivoin sen taas esiin sieltä komeron pohjalta. Puhalsin pölyt pois ja avasin kannen.

Terälehdet olivat kuihtuneet. Tarkasti nuuhkaisten saatoin vielä tuntea häivähdyksen tutusta tuoksusta. Tarkasti katsoen pystyin erottamaan värien hehkun haalistumisen alta. Entäpä ne piikit. Piikit olivat varisseen laatikon pohjalle. Ne eivät enää pistelleet ja repineet sydäntäni.

NYT on se hetki.

Pystyn vihdoinkin tutkimaan niitä muistoja lempeydellä ja rakkaudella. Tuntematta pienintäkään surun, ahdistuksen, kaipauksen tai vihan häivähdystä. Vain hyviä tuntoja ja ihania muistoja.

Se on vihdoinkin ohi. Taidan ottaa sen kunniaksi askeleen eteenpäin.

asiaa !

Eräs nuorehko mieshenkilö totesi tässä taannoin, että parasta elämässä on syöminen, nukkuminen ja naiminen.

Pakko myöntää, että jätkähän puhuu asiaa !

:-D

toivomuskaivolla

Olen huomannut viime aikoina, että pitää olla tosi varovainen sen kanssa, mitä toivoo. Suorastaan kieli keskellä suuta. Siksi varmuuden vuoksi kierrän kaikki toivomukset kaukaa. Ainakin tässä vaiheessa.

hutit

Kun ei ihan tarkkaan tiedä, mitä haluaa, tulee helposti ohilyöntejä.

rakkaimpani...

Kuinka olen ikinä voinut sanoa yhtä poikkipuolista sanaa syksystä ?!! Syksyhän on ihmisen parasta aikaa !

Kiitos Luojalle syksystä. Ja raparperipiirakasta.

sitten ei olisi lapamatoakaan

Toivoa ei saisi olla. Sen syytä on, että putoaa kaksin verroin korkeammalta.

Tai hyppää.

pientä lentsua

Vaikka sydän ei olisikaan särkynyt eikä edes haavoilla, ei se tarkoita, etteikö sitä voisi silti silloin tällöin hieman kolottaa.

pofdintaa

Tätä blogia lukee 9 julkilukijaa ja yksi nainen, joka ei ole tuolla lukijoiden joukossa (eikä tarvitsekaan olla :-)). Ko. nainen taitaa olla ainoa, joka muistaa/ tietää, ettei tämä blogi ole ensimmäinen blogini. Se ensimmäinen on vielä toki olemassa, mutta se on suojattu ja sitä lukee vain kourallinen lukijoita. Naisia.

Nyt, kun vettä on virrannut Aurajoessa ja ollaan uusissa lähtökuopissa, olenkin miettinyt, että pitäisiköhän tuo blogi avata taas julkiseksi. Alunperinhän suljin sen siksi, kun kirjoitukset alkoivat olla täynnä sellaisia ajatuksia, joita en ihan kaikkien halunnut lukevan, mutta niistä ajoista on jo vuosia ja ne kirjoitukset ovat menettäneet merkityksensä. Monellakin tapaa. Mutta olihan siellä paljon kaikkea muutakin. Etenkin blogin alkuajoilta, jolloin kirjoitusripulini oli kroonista.

Vai pitäisikö se säilyttää vielä sellaisena salaisena varaventtiilinä ? Herää kysymys, miksi. Enhän enää tarvitse sellaista ja jos joku päivä sattuisinkin tarvitsemaan, mikä on äärimmäisen epätodennäköistä, niin voisinhan aina aloittaa uuden henkilökohtaisen blogini.

Tai ottaa käyttöön uudet keksinnöt: kynän ja paperia. ;-)

Istu !

Se on nyt todistettu.

Vanha koira kyllä oppii uusia temppuja, kun sitä kiel... tassusta pitäen opastetaan.

niinkö ?

"En usko, että kykenet muuttumaan,
mutta ehkä epäuskoni auttaa sinua
pysymään päätöksessäsi.

Tosin epäilen sitäkin."

Vai niin.

tahdistimen tarpeessa

Törmäsin (kuvainnollisesti) johonkin, joka salpasi hengitykseni, tuntui sormenpäissä asti jännityksenä ja sai sydämeni, valehtelematta, pysähtymään ainakin kahden lyönnin ajaksi ja senkin jälkeen vielä se raukka säntäili hermostuneena tietämättä minne mennä ja mitä ajatella.

Nyt hän pompottelee taas jo rauhallisemmin, mutta vilkuilee silti vielä hieman huolestuneena (hyvässä mielessä) ympärilleen.

enemmän aikaa onkin vähemmän aikaa

En ole koskaan ollut kovin hyvä avaruusmatematiikassa, mutta luulin, että kun luopuu yhdestä asiasta, niin jäljelle jää jonkinlainen tyhjiö. Nyt kuitenkin huomaan, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin 'tyhjiö'. Se tyhjä tila täyttyy välittömästi jollain uudella, joka ei itseasiassa edes mahdu siihen samaan tilaan, vaan vaatii vieläkin isomman tilan !

Siis pitääkö minun luopua jostakin muustakin vielä ?! En kyllä ollut ajatellut tehdä niin. Ehkä kokeilen leikata yhden nurkan pois. Jos se vaikka sitten mahtuisi...

mutta kuka haluaisi edes uida liatuissa vesissä

"Siltojen polttelu on turhaa,
hyvä uimari ei tarvitse niitä."

-LeoG.

Tunnustuksia 2

Sain tunnustuksen. Se pitäisi antaa eteenpäin 8:lle blogille ja lisäksi vielä tehdä 8 tunnustusta itsestä. Luulen, että siinä on tunnustamista liikaa yhdelle päivälle, mutta yritetään edes jotain.

Tunnustuksen saajan pitää:

1) Kiittää tunnustuksen antajaa, joten

Kiitoksia, LIAMK, kovasti ! Taidat olla uskollisin lukijani, mikä kovasti kylmää sydäntäni lämmittää.

2) Jakaa tunnustus eteenpäin 8:lle blogille.

Näyttäisi siltä, että ne blogit, joita olen LIAMK'n blogin lisäksi ahkerimmin lukenut, ovat joko lopettaneet toimintansa tai vaarassa lopettaa (vaikken minä sitä selvästikään kyennyt aikomuksestani huolimatta tekemään), joten olen ikävä ihminen enkä jaa tätä tunnustusta eteenpäin.

3) Kertoa tunnustuksen saajille iloinen yllätys.

No, niitä ei ole, joten tyhjää en jää nyhjäämään.

4) Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä.

Tämä on aina se blogipystin saajan kannalta 'iloisin' osuus, joten otetaan siitä sitten irti se, mitä otettavissa on. Aion nyt siis häpeämättömästi kehua ja ylistää itseäni (mikä on sama kuin peilille kertoisi, koska lukijoiden määrä on kuin metsurin sormet: ei löydy täyttä kymmentä).

Olen:
- iloinen ja nauravainen
- huumorintajuinen ja hyvä seuraihminen
- huoleton, harmiton ja nautinnonhaluinen
- luotettava ja rehellinen
- fiksumpi kuin mitä annan ymmärtää
- puhelias ja nokkelasanainen
- yllättävä ja täynnä salaisuuksia
- juonikas ja hyvä käsittelemään ihmisiä

Siinä. On olemassa myös Tunnustuksia 1, mutta se paljasti liikaa sisintä olemustani eikä mielestäni ollut järkevää kertoa ihan kaikkea, joten tässä 'siistitty' versio alkuperäisestä. ;-)