Tunnen itseni nyt niin täydellisen sivistetyksi. On ihana mennä nukkumaan tuollaisen nautinnollisen ja fantastisen lukukokemuksen jälkeen.
Gute Nacht, o Wesen !
maanantai 2. marraskuuta 2009
Läpi lämpimänä
Täh ?? Ei, vaan siis olen läpikotaisin lämmin. Niin. Juuri noin.
Kerrankin, hitto soikoon ! Talvi on tuskien taival, kun aina saa olla perse huurussa. Inhoan sitä ylitse kaiken muun. Paitsi hämähäkkien. Se on talven ainoa ilo, että ne oksettavat eläimet ovat jäätyneet kuoliaaksi. Hiihdän riemuiten niiden haudalla.
Ja mikä on aiheuttanut tämän läven lämpenemisen ? "Heh, heh." Vain pienen vivun siirto ilmastointilaitteessa ja termostaatin runkkaus. (Ala-arvoista.) Johan alkoi lämmittää. Ja nyt on suorastaan kuuma, vaikkei termari ole kuin +15 asteessa. Ihanaa kumminkin.
Jos olisin voittanut eilen lotossa, en olisi tässä nyt kirjoittamassa, vaan matkalla jonnekin, missä on niin kuuma, että rautakin siellä sulaisi. Mutta kun en, niin täytyy vain tyytyä kääntelemään vipuja ja namikoita lämmetäkseen.
Voisi kyllä toivoa, että joku muu niitä namikoitani kääntelisi. Äh, en voi olla näin tylsä. Pakko lopettaa ennen kuin tylsistytän itseni kuoliaaksi.
Kerrankin, hitto soikoon ! Talvi on tuskien taival, kun aina saa olla perse huurussa. Inhoan sitä ylitse kaiken muun. Paitsi hämähäkkien. Se on talven ainoa ilo, että ne oksettavat eläimet ovat jäätyneet kuoliaaksi. Hiihdän riemuiten niiden haudalla.
Ja mikä on aiheuttanut tämän läven lämpenemisen ? "Heh, heh." Vain pienen vivun siirto ilmastointilaitteessa ja termostaatin runkkaus. (Ala-arvoista.) Johan alkoi lämmittää. Ja nyt on suorastaan kuuma, vaikkei termari ole kuin +15 asteessa. Ihanaa kumminkin.
Jos olisin voittanut eilen lotossa, en olisi tässä nyt kirjoittamassa, vaan matkalla jonnekin, missä on niin kuuma, että rautakin siellä sulaisi. Mutta kun en, niin täytyy vain tyytyä kääntelemään vipuja ja namikoita lämmetäkseen.
Voisi kyllä toivoa, että joku muu niitä namikoitani kääntelisi. Äh, en voi olla näin tylsä. Pakko lopettaa ennen kuin tylsistytän itseni kuoliaaksi.
Väsyttää v*tusti
Olen ihan lamassa. En jaksa YHTÄÄN MITÄÄN. En muista, milloin olisin ollut näin nuutunut. Mikään ei nyt saa piristymään. Illan menokin peruuntui, joten pääsen nyhjäämään kotiin, jossa en sielläkään jaksa tehdä yhtään mitään. Voi, tappion päivät.
Siispä. Takka tuleen ja sohvalle shaalin alle ja unta kuontaloon. Taatusti !
Ai, niin. Näin taas outoa unta. Tai oikeastaan se liittyi tapaamiseen, josta joku minulle mainitsi. Tässä unessa kohtaaminen alkoi siitä, mihin se viimeksi jäi. Hymyilyttää ajatuskin.
Siispä. Takka tuleen ja sohvalle shaalin alle ja unta kuontaloon. Taatusti !
Ai, niin. Näin taas outoa unta. Tai oikeastaan se liittyi tapaamiseen, josta joku minulle mainitsi. Tässä unessa kohtaaminen alkoi siitä, mihin se viimeksi jäi. Hymyilyttää ajatuskin.
2.11.2009 Armaani Armani
En olisi minä, jos en vaihtaisi hajuvettäkin juuri kuun vaihteessa. Marraskuu lasketaan jo talveksi, varsinkin kun on pakkastakin, ja silloin on aika unohtaa kevyet tuoksut ja siirtyä täyteläisempiin aromeihin.
Olen elämässäni käyttänyt litroittain hajuvesiä. Vaihtanut niitä aina uusiin. Suorastaan kerännyt kauniin muotoisia pulloja. Ja tuoksunut kuin Saaronin lilja.
Vain muutama tuoksu on ihastuttanut niin, että olen ostanut, tai ostattanut, sitä useamman kerran.
- YSL:n Opium, parfyymina, kiitos. Ei tosin enää. Sen aika on jo ohi, mutta se oli todella huumaava tuoksu. Ehkä jopa hieman liiankin mausteinen.
- Givenchyn Ysatis. Samoin myös melko täyteläinen tuoksu. Vähemmän mausteinen kuin Opium ja sitä käytinkin viime talven.
- Oscar de la Rentan Oscar sekä sellainen vihreä vartalotuoksu, jonka nimeä en kertakaikkiaan enää muista. Sitä ei kaiketi enää edes valmisteta tai en ole ainakaan nähnyt sitä enää missään myynnissä. Siitä on todellakin varmaan 20 vuotta, kun sitä käytin ja se oli todella kauan, kauan ennen kuin mitään näitä nykyisiä vihreän teen tuoksuja oli keksittykään. Elisabeth Arden'n Green Tea on ihana, mutten ole sitä vielä saanut hankittua.
- Giorgio Armanin Armani (kai se on sen niminen) on nyt käytössä. Taas.
Ensi kevääksi ja kesäksi onkin sitten tiedossa taas ihanan kevyt vartalotuoksu.
On kuitenkin olemassa yksi poikkeus, jolloin en laita mitään parfyymia.
Olen elämässäni käyttänyt litroittain hajuvesiä. Vaihtanut niitä aina uusiin. Suorastaan kerännyt kauniin muotoisia pulloja. Ja tuoksunut kuin Saaronin lilja.
Vain muutama tuoksu on ihastuttanut niin, että olen ostanut, tai ostattanut, sitä useamman kerran.
- YSL:n Opium, parfyymina, kiitos. Ei tosin enää. Sen aika on jo ohi, mutta se oli todella huumaava tuoksu. Ehkä jopa hieman liiankin mausteinen.
- Givenchyn Ysatis. Samoin myös melko täyteläinen tuoksu. Vähemmän mausteinen kuin Opium ja sitä käytinkin viime talven.
- Oscar de la Rentan Oscar sekä sellainen vihreä vartalotuoksu, jonka nimeä en kertakaikkiaan enää muista. Sitä ei kaiketi enää edes valmisteta tai en ole ainakaan nähnyt sitä enää missään myynnissä. Siitä on todellakin varmaan 20 vuotta, kun sitä käytin ja se oli todella kauan, kauan ennen kuin mitään näitä nykyisiä vihreän teen tuoksuja oli keksittykään. Elisabeth Arden'n Green Tea on ihana, mutten ole sitä vielä saanut hankittua.
- Giorgio Armanin Armani (kai se on sen niminen) on nyt käytössä. Taas.
Ensi kevääksi ja kesäksi onkin sitten tiedossa taas ihanan kevyt vartalotuoksu.
On kuitenkin olemassa yksi poikkeus, jolloin en laita mitään parfyymia.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Mirrejä, marsuja ja muita mönkiviä
Hrrrr. Kävin lemmikkinäyttelyssä. EN omasta tahdostani todellakaan. Anteeksi nyt kaikki te karvallisten ja karvattomien omistajat, mutta inhoan kaikkia kotieläimiä. Itselläni, ts. perheessäni silloin, kun asuin vielä vanhempien kanssa, on ollut kissa 17 vuotta ja olihan se ihana, mutta oli siitä pirusti riesaakin. Rauha hänen sielulleen. Eli tiedän, mitä on pitää lemmikkiä ja siten tiedän myös, että minun kotiini ei enää mitään elukkaa tule niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Poikkeuksen, jos sellainen on ihan pakko olla, tekee joku käärme. Esimerkiksi viljakäärme. Sellaisen voisin ottaa, mutta ärsyttää se hoitaminen ja häkin putsaaminen yms., joten sekin on poissuljettu eläin.
Olihan siellä suloisia kaneja ja... ja... no, siis... no siis ainakin suloisia kaneja. Rottien häntä oli ällöttävä, jotta ne olisivat herättäneet hellempiä tunteita minussa. Kissa on ollut, koirat ei kiinnosta. Akvaariossa on liikaa hommaa, marsut ja hiiret haisevat. Siilit olivat myös itseasiassa aika viehättäviä. Fretti oli aika hauska, mutta sellainen karvapöpö sekin. Linnut olivat jotenkin hurmaavia ja fiksuja, yksi kaija käveli kättäni pitkin olkapäälleni istumaankin, mutta olen niille onneksi allerginen. Liskot näyttivät siltä, että pataan vain ja voita perään. Ei, ei. Minua ei ole luotu lemmikin omistajaksi.
*nuuh* Äääähh. Haisen eläimelle. Eläimelliselle.
Poikkeuksen, jos sellainen on ihan pakko olla, tekee joku käärme. Esimerkiksi viljakäärme. Sellaisen voisin ottaa, mutta ärsyttää se hoitaminen ja häkin putsaaminen yms., joten sekin on poissuljettu eläin.
Olihan siellä suloisia kaneja ja... ja... no, siis... no siis ainakin suloisia kaneja. Rottien häntä oli ällöttävä, jotta ne olisivat herättäneet hellempiä tunteita minussa. Kissa on ollut, koirat ei kiinnosta. Akvaariossa on liikaa hommaa, marsut ja hiiret haisevat. Siilit olivat myös itseasiassa aika viehättäviä. Fretti oli aika hauska, mutta sellainen karvapöpö sekin. Linnut olivat jotenkin hurmaavia ja fiksuja, yksi kaija käveli kättäni pitkin olkapäälleni istumaankin, mutta olen niille onneksi allerginen. Liskot näyttivät siltä, että pataan vain ja voita perään. Ei, ei. Minua ei ole luotu lemmikin omistajaksi.
*nuuh* Äääähh. Haisen eläimelle. Eläimelliselle.
MeAkat
Täti on tulossa vanhaksi, kun masu ei enää kestä viiniä. Enkä nyt puhu mistään hehtolitroista, vaan ihan parista, kolmesta pullosta. No, ei kun siis muutamasta lasillisesta tietysti.
Oireet alkavat n. 4-5 tuntia nukkumaanmenon jälkeen viis siitä, mihin aikaan on nukkumaan menty. Niinpä tänäkin aamuna heräsin ennen sian pierua tuossa klo 4-5 välillä siihen, että masussa tuntui taas olevan boa-käärmeiden bileet. Helvata. Olisi kyllä nukuttanut sikamaisesti, mutta vessaan oli kömmittävä ja koska tämä ei ollut ensimmäinen aamuyö, kun vastaavan matkan olen saanut tehdä, tajusin napata olohuoneen pöydältä mukaan jotain ajankulua. Käteen sattui naistenlehti MeNaiset.
Tätä saattaa olla vaikea uskoa, mutta totuus on, etten lue naistenlehtiä enkä ole ikinä ostanut yhtäkään ironumeroa. Pari kertaa olen tilannut Anna -lehden 3 kk:ksi, jotta pääsen nopeasti eroon ylisitkeästä puhlinmyyjästä, mutta siinäpä se. Kampaajalla, odotushuoneissa, ystävillä ja sukulaisilla niitä tulee selailtua, mutta en tunne mitään suurta intohimoa niitä kohtaan. Eilen kuitenkin sain kasan naistenlehtiä, ihan tuoreitakin, sukulaiseltani, joten nyt minulla on mitä lukea.
Tuo MeNaiset on ihan ok verrattuna moniin muihin vastaaviin kuvalehtiin. Tyylikäs ulkoasu eikä jutuissakaan ole valittamista. Kaikkea en kuitenkaan lue. Esim. juttu Heidi ja Niina Heralasta ei kiinnostanut. Univaikeuksista kärsineenä artikkeli "Satsaa hyvään uneen !" kiinnosti ja olikin ihan mielenkiintoinen, vaikkakin paljonhan siinä oli tuttua asiaa. "Uskallanko lykätä lapsentekoa ? 11 kysymystä lapsettomuudesta." Uskallan. Ja lykkäänkin. Loppuiäkseni. Luin kuitenkin. Juttua Sami Hyypiästä ja isyyden ihanuudesta en lukenut, mutta saatan senkin vielä lukaista.
Lisäksi oli pieniä yhdensivun juttuja erilaisista ihmisistä, joita en suurintakaan osaa tunnistanut. Jotain julkisuuden henkilöitähän he ovat luonnollisestikin, mutta kun en seuraa telkkarisarjoja enkä mitään missien tai popparityyppien elämänkäänteitä, niin en tosiaankaan tunnistanut heitä heidän pönöttäessään jossain avajaisissa tai ensi-illassa. Tylsää lukea tuntemattomien ihmisten juttuja, joten skippasin nekin yli. Vaatteet vilkaisin.
En juurikaan ehdi käydä elokuvissa, joten ohitin leffaarvostelut silmäillen. En myöskään osta levyjä, siis ohi. Kirja-arvostelut lukaisin läpi.
Lehdessä oli vielä juttu ulkomaisista tähdistä, jotka ovat vain kansallisesti tunnettuja. Yli. Juttu Dita Von Teesestä (KUKA ??). Yli. Viikontyylin ja tulevan talven muodista kertovat jutut luin, vaikken pintamuotia kovin tarkkaan seuraakaan. Tosin tämä tämänhetkinen muoti miellyttää enemmän kuin mikään vuosikausiin, joten vaatteet ja kengät näyttivät kivoilta.
Artikkelit meikeistä, jellyistä, voiteista jne. ohitin, koska käytän vain tiettyjä tuotteita ja niitäkin niukasti. Herkkä iho ei innosta kokeilemaan uusia tuttavuuksia ruumisrasvojen suhteen ja meikitkin ovat niitä tuttuja turvallisia, ja hillittyjä, vuodesta toiseen.
Roman Schatzin kolumni oli ihan luettavaa tavaraa. Samoin juttu Tallinnasta. Ruokareseptitkin vilkuilin läpi ihan sillä mielellä, josko sieltä löytyisi joku sellainen ohje, joka ei olisi ylivoimainen voimainponnistus meikäläiselle. "Lohkoperunat" vaikutti ihan toteuttamiskelpoiselta. Samoin "PerunaSOSE", siis MUUSSI. Arrgghh. Tai muusi. Teinkin perunaMUUSSIA, mutta en lehden ohjeen mukaan, jossa mukaan lisättiin emmentaljuustoa ja hasselpähkinärouhetta (?!!?). Ja vain 1 rkl voita per 1 kg perunoita sekä 1/2 tl suolaa. Naurettava ohje.
Yksi pieni testi sai aikaan jättihörähdyksen. Siinä testattiin Magnetpanty-alushousuja, 49 euroa. "Ne ovat alushousut, joiden haarakiilan sisäpuolelle laitetaan pieni magneetti. Ideana on lisätä kehon magnetismia, mikä (muka, oma lisäykseni) parantaa lantionseudun verenkiertoa ja voi siten helpottaa kuukautiskipuja ja lisätä halukkuutta." No, perskules !
Testihenkilö oli sitä mieltä, ettei magneetista ainakaan kramppeihin ollut mitään apua ja halunnousunkin arveli johtuneen punaviinistä. Ja sitten: "Lapsen sohvalle jättämä eläinmagneetti tarttui kotihousuni haaruksiin, koska pikkarimagneetti veti sitä puoleensa. Lisäksi käyttöohjeissa lukee, että luottokortit voivat vaurioitua magneetin läheisyydessä." Niin. Eli ei voi vinguttaa visaa, pitää maksaa käteisellä. Siinä pankissa.
Oireet alkavat n. 4-5 tuntia nukkumaanmenon jälkeen viis siitä, mihin aikaan on nukkumaan menty. Niinpä tänäkin aamuna heräsin ennen sian pierua tuossa klo 4-5 välillä siihen, että masussa tuntui taas olevan boa-käärmeiden bileet. Helvata. Olisi kyllä nukuttanut sikamaisesti, mutta vessaan oli kömmittävä ja koska tämä ei ollut ensimmäinen aamuyö, kun vastaavan matkan olen saanut tehdä, tajusin napata olohuoneen pöydältä mukaan jotain ajankulua. Käteen sattui naistenlehti MeNaiset.
Tätä saattaa olla vaikea uskoa, mutta totuus on, etten lue naistenlehtiä enkä ole ikinä ostanut yhtäkään ironumeroa. Pari kertaa olen tilannut Anna -lehden 3 kk:ksi, jotta pääsen nopeasti eroon ylisitkeästä puhlinmyyjästä, mutta siinäpä se. Kampaajalla, odotushuoneissa, ystävillä ja sukulaisilla niitä tulee selailtua, mutta en tunne mitään suurta intohimoa niitä kohtaan. Eilen kuitenkin sain kasan naistenlehtiä, ihan tuoreitakin, sukulaiseltani, joten nyt minulla on mitä lukea.
Tuo MeNaiset on ihan ok verrattuna moniin muihin vastaaviin kuvalehtiin. Tyylikäs ulkoasu eikä jutuissakaan ole valittamista. Kaikkea en kuitenkaan lue. Esim. juttu Heidi ja Niina Heralasta ei kiinnostanut. Univaikeuksista kärsineenä artikkeli "Satsaa hyvään uneen !" kiinnosti ja olikin ihan mielenkiintoinen, vaikkakin paljonhan siinä oli tuttua asiaa. "Uskallanko lykätä lapsentekoa ? 11 kysymystä lapsettomuudesta." Uskallan. Ja lykkäänkin. Loppuiäkseni. Luin kuitenkin. Juttua Sami Hyypiästä ja isyyden ihanuudesta en lukenut, mutta saatan senkin vielä lukaista.
Lisäksi oli pieniä yhdensivun juttuja erilaisista ihmisistä, joita en suurintakaan osaa tunnistanut. Jotain julkisuuden henkilöitähän he ovat luonnollisestikin, mutta kun en seuraa telkkarisarjoja enkä mitään missien tai popparityyppien elämänkäänteitä, niin en tosiaankaan tunnistanut heitä heidän pönöttäessään jossain avajaisissa tai ensi-illassa. Tylsää lukea tuntemattomien ihmisten juttuja, joten skippasin nekin yli. Vaatteet vilkaisin.
En juurikaan ehdi käydä elokuvissa, joten ohitin leffaarvostelut silmäillen. En myöskään osta levyjä, siis ohi. Kirja-arvostelut lukaisin läpi.
Lehdessä oli vielä juttu ulkomaisista tähdistä, jotka ovat vain kansallisesti tunnettuja. Yli. Juttu Dita Von Teesestä (KUKA ??). Yli. Viikontyylin ja tulevan talven muodista kertovat jutut luin, vaikken pintamuotia kovin tarkkaan seuraakaan. Tosin tämä tämänhetkinen muoti miellyttää enemmän kuin mikään vuosikausiin, joten vaatteet ja kengät näyttivät kivoilta.
Artikkelit meikeistä, jellyistä, voiteista jne. ohitin, koska käytän vain tiettyjä tuotteita ja niitäkin niukasti. Herkkä iho ei innosta kokeilemaan uusia tuttavuuksia ruumisrasvojen suhteen ja meikitkin ovat niitä tuttuja turvallisia, ja hillittyjä, vuodesta toiseen.
Roman Schatzin kolumni oli ihan luettavaa tavaraa. Samoin juttu Tallinnasta. Ruokareseptitkin vilkuilin läpi ihan sillä mielellä, josko sieltä löytyisi joku sellainen ohje, joka ei olisi ylivoimainen voimainponnistus meikäläiselle. "Lohkoperunat" vaikutti ihan toteuttamiskelpoiselta. Samoin "PerunaSOSE", siis MUUSSI. Arrgghh. Tai muusi. Teinkin perunaMUUSSIA, mutta en lehden ohjeen mukaan, jossa mukaan lisättiin emmentaljuustoa ja hasselpähkinärouhetta (?!!?). Ja vain 1 rkl voita per 1 kg perunoita sekä 1/2 tl suolaa. Naurettava ohje.
Yksi pieni testi sai aikaan jättihörähdyksen. Siinä testattiin Magnetpanty-alushousuja, 49 euroa. "Ne ovat alushousut, joiden haarakiilan sisäpuolelle laitetaan pieni magneetti. Ideana on lisätä kehon magnetismia, mikä (muka, oma lisäykseni) parantaa lantionseudun verenkiertoa ja voi siten helpottaa kuukautiskipuja ja lisätä halukkuutta." No, perskules !
Testihenkilö oli sitä mieltä, ettei magneetista ainakaan kramppeihin ollut mitään apua ja halunnousunkin arveli johtuneen punaviinistä. Ja sitten: "Lapsen sohvalle jättämä eläinmagneetti tarttui kotihousuni haaruksiin, koska pikkarimagneetti veti sitä puoleensa. Lisäksi käyttöohjeissa lukee, että luottokortit voivat vaurioitua magneetin läheisyydessä." Niin. Eli ei voi vinguttaa visaa, pitää maksaa käteisellä. Siinä pankissa.
1.11.2009 Marraskuu
Marraskuu
Marraskuu
eilen torin laitaan kasvoi
mandoliinipuu
Marraskuu
nyt on sen kuoreen kirjoitettu
beibi i love you
mä kapakassa juopottelin
sylissäni dinosauriin luu
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin
- Heikki Salo -
Marraskuu
eilen torin laitaan kasvoi
mandoliinipuu
Marraskuu
nyt on sen kuoreen kirjoitettu
beibi i love you
mä kapakassa juopottelin
sylissäni dinosauriin luu
Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin
- Heikki Salo -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
