sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Mirrejä, marsuja ja muita mönkiviä

Hrrrr. Kävin lemmikkinäyttelyssä. EN omasta tahdostani todellakaan. Anteeksi nyt kaikki te karvallisten ja karvattomien omistajat, mutta inhoan kaikkia kotieläimiä. Itselläni, ts. perheessäni silloin, kun asuin vielä vanhempien kanssa, on ollut kissa 17 vuotta ja olihan se ihana, mutta oli siitä pirusti riesaakin. Rauha hänen sielulleen. Eli tiedän, mitä on pitää lemmikkiä ja siten tiedän myös, että minun kotiini ei enää mitään elukkaa tule niin kauan kuin minussa henki pihisee.

Poikkeuksen, jos sellainen on ihan pakko olla, tekee joku käärme. Esimerkiksi viljakäärme. Sellaisen voisin ottaa, mutta ärsyttää se hoitaminen ja häkin putsaaminen yms., joten sekin on poissuljettu eläin.

Olihan siellä suloisia kaneja ja... ja... no, siis... no siis ainakin suloisia kaneja. Rottien häntä oli ällöttävä, jotta ne olisivat herättäneet hellempiä tunteita minussa. Kissa on ollut, koirat ei kiinnosta. Akvaariossa on liikaa hommaa, marsut ja hiiret haisevat. Siilit olivat myös itseasiassa aika viehättäviä. Fretti oli aika hauska, mutta sellainen karvapöpö sekin. Linnut olivat jotenkin hurmaavia ja fiksuja, yksi kaija käveli kättäni pitkin olkapäälleni istumaankin, mutta olen niille onneksi allerginen. Liskot näyttivät siltä, että pataan vain ja voita perään. Ei, ei. Minua ei ole luotu lemmikin omistajaksi.

*nuuh* Äääähh. Haisen eläimelle. Eläimelliselle.

Ei kommentteja: