Joidenkin kanssa se todellakin toimii. Aivan 100 prosenttisesti. Joillekin riittää vihjaus, toisille tarvitaan suoria sanoja ja lopuille pitää vääntää rautalangasta. Helpointa on, kun on tuo täysyhteys. Ystävättärellä ja minulla se on.
Puhelinsoitot ja tekstiviestit tulevat silloin, kun niitä toivoo, niissä ei ole mitään ihmettelemistä. Keskustellessa ajatukset kulkevat tismalleen samoja ratoja ja kun etsitään yhtä tiettyä sanaa, niin se tulee kuin apteekin hyllyltä yhdestä suusta. Mutta että se toimii viiveelläkin, on jotain todella mystistä.
Ystävätär sai viestin mitäänsanomattomalta taholta juuri lähtiessämme ulkoilemaan viihteelle. Hän vastasi siihen pikaisesti siten, että vastaanottaja ymmärsi, että nyt ei ole hyvä hetki puhua aiheesta. Kolmen päivän päästä olimme kosketusyhteydessä. Ko. viestiä ei oltu siis mainittu useampaan vuorokauteen. Siinä jutellessa tuli hiljainen hetki, jonka rikoin sanomalla: "Onko muuten kuulunut mitään..." "Ei. Ei oo laittanut enää mitään viestiä. ....Niin, sähän siis tarkoitit sitä, joka laitto viestin silloin kun oltiin menossa..." Juuri sitä tarkoitin.
Se oli jotain aivan käsittämätöntä. Ällistelimme sitä molemmat, että miten hän tiesi, mitä olin kysymässä. Ko. viestin lähettäjä oli minulle näet aivan yhdentekevä emmekä hänestä ole puhuneet kuin ehkä kerran tai pari aikaisemmin eli ei ollut mikään jokapäivän tuttu. Silti se tuli aivan yhtä äkkiä mieleeni ja ystävättäreni puolesta olisin voinut puhua ainakin tusinasta muusta, läheisemmästä ihmisestä.
Monen mielestä tuon on silkkaa hölynpölyä, mutta minä ja ystävättäreni tiedämme totuuden tässä asiassa. Olemme palanneet sinne alkujuurille, jolloin puhelinta ei vielä tarvittu. Aikaan, jolloin vain avattiin yhteys toiseen ihmiseen. Ajatuksen voimalla.
Harmi, että tuo toimii niin harvan kanssa. Jos se toimisi useamman kanssa, säästyttäisiin monilta huolilta, murheilta ja harhakuvitelmilta. Ja vitutuksilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti