Tietysti. Mitäpä muutakaan, mutta kuka käski mennä. Oma vika. Koulukaveri oli nääs viime vuonna tienannut 350 000 euroa. No, mikäpä siinä. Ei taida olla pikkurahan puutetta eikä varmasti ongelmia, miten viettää vapaa-aikaa. Töissä, kun firman tuntee. En siis ole kateellinen. Paitsi sen vaimolle ! Fyrkkaa riittää eikä mies ikinä kotona. Mikäs sen mukavampaa.
Sen verran vitutti kumminkin, että ajattelin ottaa ohjat omiin käsiini ja siivosin työpöydän. En tosin lopullisesti, valitettavasti, kun ei ne lottopallot tosiaan osuneet kohdalleen. Muuten vain. Vitutus on huikea liikkeellepaneva voima.
Aika olikin siivota, koska pöydännurkasta löytyi mm. mainoslehtinen helmikuulta 2008. Innostuin sutimaan myös kaappeja.
Eräästä mapista löytyi yhtiön sisäisiä julkaisuja niinkin kaukaiselta vuodelta kuin 1997 lähtien. Selasin ne läpi ja löytyihän sieltä kuvia tutuista ihmisistä. Olipas kerrassaan nuoren ja dynaamisen näköistä porukkaa :-D Ei muuta kuin jakoon asianosaisille. Loput paperinkeräykseen.
Juu. Tilaa tuli pöydälle ja kaappiin, joten ei se niin turhaa ollutkaan lukea niitä listoja. Ja se tietysti lämmitti tädin kylmää sydäntä, ettei listoilta löytynyt yhtään exää. Se olisi räjäyttänyt sappeni.
Ai niin, Oulu jäi vielä tarkistamatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti