Oikea Prinssi

Kaikkihan me tiedämme, mistä tunnistaa Oikean Prinsessan. Oikea Prinsessa on niin herkkä hipiäinen, että tunnistaa herneen vaikka kahdenkymmenen patjan läpi eikä voi nukkua yötään rauhassa niin muhkuraisella alustalla. Mutta mistä tunnistaa Oikean Prinssin ?

Jos sanon, että olen elämässäni kohdannut kaksi Sielunkumppania, joista molemmista olen luopunut tai joutunut luopumaan syystä tai toisesta, niin mitä ne muut prinssit ovat olleet ? Niin, kyllä. Tähän ikään niitä miehiä on ollut pari muutakin kuin nuo kaksi Sielunkumppania. Ja jos he eivät ole olleet Sielunkumppaneita, ovatko he silti olleet jotenkin huonompia kuin ne kaksi ?

Vastaus on äärimmäisen helppo. Eivät he todellakaan ole olleet yhtään huonompia. Täysin objektiivisesti ja kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna he ovat olleet jopa miellyttävämpiä ja huomattavasti pitkäikäisempiä kumppaneita virkaiältään kuin nuo sielunpuolikkaat, sillä Sielunkumppanin kanssa taistellaan samoilla aseilla samoilla alueilla samoista asioista. Sielunkumppani voi olla se puolikas sielua, joka kanssasi täydentyy kokonaiseksi, muttei hän välttämättä silti ole paras Elämänkumppani. Hänestä ei ehkä ole Arjen Sankariksi.

Siltikään en allekirjoita sitäkään typerää väitettä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Tiukasti määriteltynä vastakohdat ovat siis vastakohtia (lähes) joka asiassa mukaanlukien elämänarvot eivätkä sellaiset ihmiset tule toimeen toistensa kanssa 'pitkässäjuoksussa'. Hetken voi tuntua mukavalta ja erikoiselta ja jännittävältäkin ihminen, joka on tyystin erilainen, mitä itse on, mutta aikaa myöten käy rasittavaksi vääntää kättä jokaisesta pienestäkin asiasta ja arki alkaa tökkiä.

Noin karkeasti arvioiden voisin kuvitella, että parhaiten keskenään tulevat toimeen ne ihmiset, jotka ovat 3/4:lta samanlaisia ja 1/4:lta erilaisia. Jopa 50-50 saattaa toimia riippuen siitä, mistä asioista se erottava puolikas koostuu, mutta se nyt on kaikissa suhteissa se asia, mikä pitää jokaisen tykönään miettiä. Eli mitkä ovat ne ominaisuudet, en sano virheet, toisessa ihmisessä, joiden kanssa pystyy ja joiden kanssa ei missään nimessä pysty elämään.

Ihmisiä ei pitäisi verrata toisiinsa, mutta kaipa siihen syntiin haksahtuu meistä yksi jos toinenkin silloin tällöin. Etenkin peräkkäisissä suhteissa. Etenkin, jos se edellinen kumppani on ollut se Sielunkumppani. Tuntuu hämmentävältä myöntää  itselleen, tai sille uudelle ihastuksen kohteelle, ettei hän olekaan Sielunkumppani.

Aina voi kuitenkin todeta siihen perään: "Mutta se ei haittaa, koska olet paljon Parempi." Mieluummin ehkä kuitenkin se Arjen Sankari kuin Oikea Prinssi. Nykypäivän prinsseillä on näet valitettava taipumus muuttua suudeltaessa sammakoiksi. Tai vieläkin pahemmiksi.