keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Sulle, mulle...

Tautivuoteita perustetaan sinne ja tänne. Itse olen jotenkin täysin neutraali. Odottelen vain, että tuleeko se vaiko eikö. Sikatauti.

Työkaverin lapsen koululuokasta on tavattu 9 tapausta ja pienemmän eskariryhmästä 5 tapausta. Työkaveri itse yskii niin, että olen pissiä housuuni sitä kunnellessa. Harrastusporukkakin kuullosti tuberkuloosiparantolan
'virkistys'ryhmältä. Yksi meinasi tukehtua oikealla ja toinen vasemmalla. Yritä siinä nyt sitten väistellä joka taholta sinkoilevia pisaroita ja välttää tartunta. Käsistäkin alkaa jo nahka nahistua, kun niitä pitää jatkuvasti hinkata ja desinfioida.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa katsomassa oikein netistä, että mitä niitä oireita nyt taas olikaan ja missä vaiheessa sitten on se hengenlähtö lähellä. Selvisi nuo, mutta mistäs sitten erotan, onko kyseessä vain tavallista kausikröhää, jos kurkku on kaktuksena ja nokka vuotaa ja keuhko hyppii pihalle, vai saparotautia ?

Lukemastani saattoi näet päätellä, että kaikki eivät suinkaan saa korkeaa kuumetta tai muitakaan vitsauksia. Eli jos olen kuumeeton, mutta muuten on vittumainen olo, niin onko se silloin sitä ? Tai jos nousee kuume, mutta muuten olen elämäni vedossa, niin onko se nyt sitten vihdoin sitä ? Eipä taida olla vastausta näihin kysymyksiin. Ärsyttävää.

Eli tässä sitä nyt sitten vain pyöritellään peukaloita ja ihmetellään, että 'mille alkaisi', kun ei tiedä, onko huomenna terveenä töissä, sängynpohjalla kotona, kuolemankielissä lasaretissa vai valmiina ruumishuoneella. Jotta kannattaako tässä nyt mitään enää aloittaa. Tulisi nyt se. En jaksa enää odotella epätietoisena.

Toivon kuitenkin kaikille sen saaneille pikaista tervehtymistä. Muistakaa levätä niin paljon kuin se suinkin vain on mahdollista ja seuratkaa niitä tuntemuksia. Jos niitä on. Minulla ei ole. Perhana.

Oireita odotellessa.

Ei kommentteja: