Unohdan nykyään niin monia asioita. Tänään muistin taas pitkästä aikaa jotain, joka sai minut haluamaan, siis oikeasti haluamaan, jotain sellaista, mitä en oikeasti ja aidosti ole halunnut jotain x vuoteen.
Lisäksi vielä nauroin. Useamman kerran ja se on hyvä merkki. Tai minun kohdallani ainakin. Sillä jos minut saa nauramaan, siis AIDOSTI nauramaan, on voitto lähes selvä.
Olisiko niin, ettei kirvestä kannata vielä heittää kaivoon ? On. Kirvestä ei kannata KOSKAAN heittää kaivoon. Sen on ikä ja kokemus opettanut.
Siltikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti