On ihana saada kukkia. "Lehmänruokaa" sanovat monet miehet ja tarkoittavat sillä, että näissä 'rehuissa' menee raha Kankkulan kaivoon. Ei mene. Se on sitä suhdetoimintaa, jolla saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia, vaikka ensireaktio saattaakin olla se klassinen "mitä pahaa se nyt on tehnyt". Ja tarkennuksena, että nyt puhun leikkokukista enkä mistään ruukkuvirityksistä.
Juteltiin ystävättären kanssa taannoin, mistäpä muusta kuin miehistä ja siitä, miten tunteita osoitetaan. Sen voi tehdä niin monella eri tavalla. Yleisin suomalaisen miehen tapa osoittaa tunteita, on olla osoittamatta niitä lainkaan. "Sanoinhan minä silloin 30 vuotta sitten, että rakastan. Ilmoitan kyllä, jos asiantila muuttuu." Niinpä. Useimmat naiset kyllä haluaisivat kuulla sen hieman useamminkin. Vaikkapa kerran vuodessa. Syntymäpäivänä. Tai jouluna. Taitaa olla liikaa vaadittu.
Olen kerran kohdannut miehen, joka avoimesti osoitti tunteensa ja jopa puhui niistä niiden oikeilla nimillä. Pakko myöntää: tuntui hyvältä. Niin hyvältä, että muistan sen vieläkin aikojen jälkeen. Lisäksi oli ihanaa, kun saattoi itsekin yhtään pidättelemättä kertoa, miten toisesta välittää ja mikä siinä toisessa on niin ihanaa. Koska ei ole ainoastaan mukavaa kuulla, että toinen välittää. On myös mukava itse kertoa toiselle tunteistaan. Monet miehet vain saattavat pelästyä naisen tunteenpurkauksia ja kuvitella ties mitä. Siksi onkin parempi olla varovainen sanoissaan. Etenkin suhteen alussa.
Ja usein muutenkin. Valitettavasti.
*****
Tervetuloa, Niiskunaiivi ! :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti