perjantai 6. marraskuuta 2009

*syvä huokaus*

Taitaa olla taas tädin 'harmooni sekaisin', kun olo on kuin Linnanmäen Kirnussa. Fiilikset vaihtelevat, näet, ilman mitään järkevää, tai vähemmän järkevääkään, syytä täysin laidasta laitaan.

Epäilen kaikkea ja kaikkia. Etenkin itseäni. Seuraavassa hetkessä taas egoni ei ole mahtua Hartwall Areenaa pienempään tilaan. Sitten taas tunnen solahtavani suihkussa viemäriritilän raosta sontakaivoon. Kohta suurin syntipukki maailman kaikkiin vääryyksiin onkin joku muu, jota voi syyttää kaikista ihmiskunnan pahoista teoista suurimmasta pienimpään. Ylös, alas, ylös ja taas vauhdilla alas. Etovaa, kuvottavaa ja ennen kaikkea pelottavaa.

Hyvä luoja sentään, jos kaikki, tai edes suurin osa naisista on tällaisia hirviöitä. Turpeana ja röyhkeänä kaikista hormoneista kerran kuukaudessa, 12 kertaa vuodessa. Miten kukaan mies, joka on elänyt edes hetken naisen kanssa, voi vielä olla hetero ?!? Luulisi jo jokaisen itseään ja hermojaan kunnioittavan miehen nähneen valon aika päiviä sitten ja eheytyneen homoksi.

Ja entäs se hartaasti vaalimani unelma naisten kommuunista, jossa miehillä on vain pieni rooli lasten siittäjinä ja seksipalvelujen tarjoajina ? Auta armias ! Kauhistuttava, suorastaan kammottava ajatuskin. Yhteisö, joka suorastaan rypee hormoneissa ja niiden aiheuttamissa lieveilmiöissä. Ilmiöissä, joissa ei todellakaan ole mitään lievää.

Ja kun naisilla on vielä se laumaeläimille ominainen ilmiö, että kuukautiskierto elikkäs juoksuaika alkaa kulkea yhtäjalkaa muiden lauman naaraiden kanssa, kunhan tarpeeksi kauan asuvat samaa luolaa, niin johan syntyisi mielenkiintoinen tilanne kommuunissa. Noin niin kuin kaukaa katsottuna. Sanotaan nyt vaikkapa kuusta käsin.

Ei helvetti. "Ei tuu appuo", sano kainuulainen.

Ei kommentteja: