Täti on tulossa vanhaksi, kun masu ei enää kestä viiniä. Enkä nyt puhu mistään hehtolitroista, vaan ihan parista, kolmesta pullosta. No, ei kun siis muutamasta lasillisesta tietysti.
Oireet alkavat n. 4-5 tuntia nukkumaanmenon jälkeen viis siitä, mihin aikaan on nukkumaan menty. Niinpä tänäkin aamuna heräsin ennen sian pierua tuossa klo 4-5 välillä siihen, että masussa tuntui taas olevan boa-käärmeiden bileet. Helvata. Olisi kyllä nukuttanut sikamaisesti, mutta vessaan oli kömmittävä ja koska tämä ei ollut ensimmäinen aamuyö, kun vastaavan matkan olen saanut tehdä, tajusin napata olohuoneen pöydältä mukaan jotain ajankulua. Käteen sattui naistenlehti MeNaiset.
Tätä saattaa olla vaikea uskoa, mutta totuus on, etten lue naistenlehtiä enkä ole ikinä ostanut yhtäkään ironumeroa. Pari kertaa olen tilannut Anna -lehden 3 kk:ksi, jotta pääsen nopeasti eroon ylisitkeästä puhlinmyyjästä, mutta siinäpä se. Kampaajalla, odotushuoneissa, ystävillä ja sukulaisilla niitä tulee selailtua, mutta en tunne mitään suurta intohimoa niitä kohtaan. Eilen kuitenkin sain kasan naistenlehtiä, ihan tuoreitakin, sukulaiseltani, joten nyt minulla on mitä lukea.
Tuo MeNaiset on ihan ok verrattuna moniin muihin vastaaviin kuvalehtiin. Tyylikäs ulkoasu eikä jutuissakaan ole valittamista. Kaikkea en kuitenkaan lue. Esim. juttu Heidi ja Niina Heralasta ei kiinnostanut. Univaikeuksista kärsineenä artikkeli "Satsaa hyvään uneen !" kiinnosti ja olikin ihan mielenkiintoinen, vaikkakin paljonhan siinä oli tuttua asiaa. "Uskallanko lykätä lapsentekoa ? 11 kysymystä lapsettomuudesta." Uskallan. Ja lykkäänkin. Loppuiäkseni. Luin kuitenkin. Juttua Sami Hyypiästä ja isyyden ihanuudesta en lukenut, mutta saatan senkin vielä lukaista.
Lisäksi oli pieniä yhdensivun juttuja erilaisista ihmisistä, joita en suurintakaan osaa tunnistanut. Jotain julkisuuden henkilöitähän he ovat luonnollisestikin, mutta kun en seuraa telkkarisarjoja enkä mitään missien tai popparityyppien elämänkäänteitä, niin en tosiaankaan tunnistanut heitä heidän pönöttäessään jossain avajaisissa tai ensi-illassa. Tylsää lukea tuntemattomien ihmisten juttuja, joten skippasin nekin yli. Vaatteet vilkaisin.
En juurikaan ehdi käydä elokuvissa, joten ohitin leffaarvostelut silmäillen. En myöskään osta levyjä, siis ohi. Kirja-arvostelut lukaisin läpi.
Lehdessä oli vielä juttu ulkomaisista tähdistä, jotka ovat vain kansallisesti tunnettuja. Yli. Juttu Dita Von Teesestä (KUKA ??). Yli. Viikontyylin ja tulevan talven muodista kertovat jutut luin, vaikken pintamuotia kovin tarkkaan seuraakaan. Tosin tämä tämänhetkinen muoti miellyttää enemmän kuin mikään vuosikausiin, joten vaatteet ja kengät näyttivät kivoilta.
Artikkelit meikeistä, jellyistä, voiteista jne. ohitin, koska käytän vain tiettyjä tuotteita ja niitäkin niukasti. Herkkä iho ei innosta kokeilemaan uusia tuttavuuksia ruumisrasvojen suhteen ja meikitkin ovat niitä tuttuja turvallisia, ja hillittyjä, vuodesta toiseen.
Roman Schatzin kolumni oli ihan luettavaa tavaraa. Samoin juttu Tallinnasta. Ruokareseptitkin vilkuilin läpi ihan sillä mielellä, josko sieltä löytyisi joku sellainen ohje, joka ei olisi ylivoimainen voimainponnistus meikäläiselle. "Lohkoperunat" vaikutti ihan toteuttamiskelpoiselta. Samoin "PerunaSOSE", siis MUUSSI. Arrgghh. Tai muusi. Teinkin perunaMUUSSIA, mutta en lehden ohjeen mukaan, jossa mukaan lisättiin emmentaljuustoa ja hasselpähkinärouhetta (?!!?). Ja vain 1 rkl voita per 1 kg perunoita sekä 1/2 tl suolaa. Naurettava ohje.
Yksi pieni testi sai aikaan jättihörähdyksen. Siinä testattiin Magnetpanty-alushousuja, 49 euroa. "Ne ovat alushousut, joiden haarakiilan sisäpuolelle laitetaan pieni magneetti. Ideana on lisätä kehon magnetismia, mikä (muka, oma lisäykseni) parantaa lantionseudun verenkiertoa ja voi siten helpottaa kuukautiskipuja ja lisätä halukkuutta." No, perskules !
Testihenkilö oli sitä mieltä, ettei magneetista ainakaan kramppeihin ollut mitään apua ja halunnousunkin arveli johtuneen punaviinistä. Ja sitten: "Lapsen sohvalle jättämä eläinmagneetti tarttui kotihousuni haaruksiin, koska pikkarimagneetti veti sitä puoleensa. Lisäksi käyttöohjeissa lukee, että luottokortit voivat vaurioitua magneetin läheisyydessä." Niin. Eli ei voi vinguttaa visaa, pitää maksaa käteisellä. Siinä pankissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Olen selaillut mainitsemaasi lehteä. Ei se ihan täyttä paskaa ole, vaikka pahimpina hetkinään siltä haiseekin. Muistaakseni hyvät jutut sijoittuvat parillekymmenelle ensimmäiselle sivulle. loppuosa lehdestä on usein kyllästetty sisustus-, vahva nainen- tai liian monimutkaisilla ruokajutuilla. viimeksi mainittuja onnelisen harvoin tosin.
Mutta miksi ne lehdet ovat aina samoja. Samat jutut kiertävät muutaman numeron välein. Ja kannessa on usein Katri Helena henkinen nainen.
Hyvä Meisselisetä,
Niin harvoin todellakin luen tätäkään lehteä, etten oikein osaa arvioida, mutta luotan tässä sinuun. Ja varmaan tuo pitää paikkansa myös monen muun lehden suhteen. Kun kaupassa potentiaalinen ostaja selailee lehteä, niin mielenkiinto on herätettävä heti, jos meinaa saada lehteä kaupaksi. Muuten se jää hyllyyn.
Olen huomannut tässä vuosien varrella, että lehdet koostuvat parista kolmesta pidemmästä jutusta, yhdestä kyselystä tai tutkimuksesta, josta on siis kirjoitettu artikkeli ja loppu on sellaista nopeasti sulavaa sillisalaattia. Pieniä juttuja sieltä täältä, jotka voi nopeasti lukaista työmatkalla tai odotushuoneessa.
Ai niin. Onhan siellä aina vielä se pakollinen jatkosarja eli 'jatkis'. Inhoan niitä kaikkein eniten. Silkkaa sontaa.
Juu. Sellaista tarjousta ei kyllä enää voi lehtimyyjä minulle tehdä, josta en pystyisi kieltäytymään.
Ja se, että joka lehden kannessa tuntuu olevan ne samat naamat johtuu tietenkin siitä, että täällä rakkaassa tuppukylässämme meitä on niin hiton vähän, ettei joka lehdelle riitä omaa mielenkiintoista (!) julkkistaan. Pakko käyttää niitä samoja vanhoja vuodesta... vuosikymmenestä toiseen. Siinä vielä yksi hyvä syy olla ostamatta akkojenlehtiä.
Jos lehtiä todella haluaa myydä, niin silloin kanteen pitää laittaa tissit.
Se tietenkin saattaa sotia naistenlehden agendaa tai arvoja vastaan, mutta jos minulle olisi annettu jokin niin tehokas väline vallan saavuttamiseksi kuin tissit ovat, niin en häpeilisi yhtään sitä keinoa. Itse asiassa puheet esineellistämisestä ja muusta sellaista paskasta, taitaa olla vaan pienitissisten telaketjufemakkojen tapa yrittää pärjätä paremmin siunattujen kanssasisartensa kanssa kilpailussa. Mutta niiltäkin on jäänyt tajuamatta yksi asia: Edes pitkävartisella meisselillä ei ole sellaista mahtia kuin tisseillä, riippumatta niiden koosta.
Hyvä Meisselisetä,
Totta, mutta silloin se ei enää olisikaan naistenlehti, vaan miestenlehti.
Ja oikeassa olet siinäkin, ettei meisselinkuva lehdenkannessa myy lehteä. Syy on yksinkertainen: meisseli, oli se sitten tappi, tatti, halko tai harjanvarsi, niin se näyttää naurettavalta. Valitettavasti.
Tissit naistenlehtien kannessa saattaisivat lisätä miespuolista lukijakuntaa, mutta ketään naista ei kiinnosta nähdä toisen naisen tissejä missään lehdessä, koska kuten röntgenlääkärini juuri alkuviikosta totesi, hän ei ole koko pitkän uransa aikana tavannut yhtään naista, joka olisi ollut tyytyväinen tisseihinsä, joten tästä voi vetää johtopäätöksen, että naisten mielestä kaikilla muilla on paremmat tissit kuin itsellä eikä niitä parempia kiinnosta katsella pätkän vertaa. Jää siis lehti ostamatta.
Eikä kyllä ihan kaikki heteromiehetkään pidä tissejä houkuttelevina, joten tissien valta on katsojan silmissä.
Lähetä kommentti