Tein hassun lapsuksen. Tai ehkä olin vain huolimaton. Mutta en niin, että se huolimattomuusvirhe häiritsisi minua. Itseasiassa päinvastoin. Se tulee jatkossa helpottamaan sähköistä elämääni ihan mukavasti.
Mutta oliko se tahallista ? Ei. Halua siihen oli, mutten ollut saanut tehtyä asialle mitään, koska lähdin pähkäilemään ehkä vähän vaikeita ja kaukaahaettuja päätelmiä. No, nyt tämä erehdys teki asian helpommaksi ilman, että olen esittänyt mitään vaatimuksia, sanattomiakaan, kenellekään.
Alitajunta taisi tehdä työtä puolestani. Tai sitten selitys on niinkin yksinkertainen, että viimeinen työpäivä ennen lomaa on aina yhtä hässäkkää ja sähellystä eikä silloin ehdi ottaa huomioon ihan kaikkea. Varsinkaan sellaista, joka on puhtaasti privaattielämään liittyvä juttu. Niin kuin tämä.
Silti pikkasen huolestuttaa, uskotaanko selitystäni. Se on totta joka sana. En muistanut sitä, mikä olisi ehkä pitänyt muistaa. Ehkä. Tai sitten en vain tajunnut. No, oli syy kumpi tahansa, niin tahaton se teko joka tapauksessa kuitenkin oli.
Tai ehkä se oli kohtalon sormi, joka ohjasi ajatukseni toisaalle ja pisti unohtamaan. Hymyilyttää itseänikin, mutta sitä, johon tämä 'kohtalon' teko vaikuttaa, suorastaan naurattaa. Tiedän sen. Kohtaloa ei kuulemma ole olemassa. Omat teot ovat niitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä jatkossa tapahtuu. Juu, kyllä, mutta kuka tai pikemminkin mikä niitä tekoja ohjaa ?
Onneksi tämä 'erehdys' ei johda yhtään mihinkään sen ihmeellisempään, mutta täytyy kyllä myöntää, että käsittämättömään saumaan se sattui, sillä jo pari-kolme viikkoa on ajatus pyörinyt päässäni ja nyt sen ajatuksen toteutin. Sattumalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti