tiistai 8. helmikuuta 2011

Paperikuu

Odottaminen on tylsää. Joskus se voi olla jännittävää tai pelottavaakin, mutta siltikin mielummin toivoisi hetken olevan käsillä eikä vasta tulossa. Jonkun ajan päästä.

Terveyskeskuksessa lääkärille pääsyn odottaminen on rasittavaa. Kirjastosta varatun kirjan saamisen odottaminen on turhauttavaa. Ravintolassa vessan vapautumisen odottaminen on tuskallista. Toisen lapsen odottaminen on ajan haaskausta. Bussin odottaminen on ärsyttävää. Odottamisessa ei ole mitään iloa.

Joskus voi odottaa innokkaana esimerkiksi jotain tapaamista, mutta siinäkin on aina olemassa se vaara, että se tapaaminen syystä tai toisesta peruuntuukin. On iloinnut etukäteen jostain, mitä ei tulekaan. Silloin odottaminen on ollut turhaa.

Olen päättänyt lopettaa odottamisen. Se mitä tapahtuu, se tapahtuu. Se mitä tulee, se tulee. En jää niitä odottamaan. Ja jos ei tapahdu tai jos ei tule, niin enpä ole niitä odottanutkaan. Joskus on ehkä pakko odottaa, mutta silloinkin aion olla aivan muina naisina ja olla niin kuin en odottaisikaan. Siitähän se sitten saa niin että tuntuu. Se. Odottaminen.

Ei kommentteja: