Sain kauniin kuvan. Juuri sellaisen kuin itsekin olisin halunnut napata muistikortille ja lähettää eteenpäin, mutta toinen ehti ensin, vaikkei kisaa edes ollut. Ja parempi niin, koska en itse olisi kyennyt lähimainkaan samaan suoritukseen.
Kohde oli sillä hetkellä uskomattoman kaunis. Kaunis, mutta kylmä. Lisäksi se näytti kiltiltä, kuten erään nuoren naisen kanssa totesimme.
En harrasta taustakuvia. Onhan niitä söpöjä kissoja ja koiria, mutta niihin kyllästyy hetkessä. Työpaikan koneen taustakuvana on y.m. kuvaajan kuva jostain kesäisestä pörriäisestä keltaisen kukkasen päällä ja se saa minut aina hymyilemään. Lämpimäksi. Ja muistamaan, että kesä tulee kyllä, kunhan jaksan vain odottaa kärsivällisesti.
Tänään minulla on taustakuva myös kotikoneellani. Ensimmäinen laatuaan ja harvinaisen tyylikäs taustakuva onkin. Sitä katsoessa tulee mieleen moniakin asioita, muistojakin, mutta tärkeimpänä ehkä se ajatus, että pitäisi muistaa, että jokaisessa hetkessä on hyvät puolensa. Pitäisi osata arvostaa juuri sitä hetkeä, koska seuraavasta ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Turha haikailla aina vain kauemmas, kun lähelläkin on asioita, joista voi nauttia ja olla onnellinen. Tässä hetkessä. Tässä.
Ulkopuolisen arvio uudesta taustakuvastani: "Hieno !!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti