lauantai 11. syyskuuta 2010

1:10

Voi, meitä hellyydenkipeitä ja rakkautta janoavia naisia. Teemme mitä tahansa saadaksemme hetken hyväksyntää, läheisyyttä ja toista ihmistä. Alennumme mihin tahansa, jos mies niin vaatii vastikkeeksi antamistaan pienistä yhteisistä hetkistä jossain pimeässä nurkassa. Voi meitä, voi meitä...

Naiselle yksi hetki onnen kukkuloilla voittaa ne yhdeksän kaipauksella ja kyynelillä kuorrutettua viikkoa, jotka hän odottaa kännykän piippaavan viestin merkkiääntä. Miehelle ei riitä edes yhdeksän onnentäyteistä vuotta, jos sen jälkeen tulee tunti parisuhdekriisiä. Voi, voi, voi, voi...

Pikkasen arvostusta. (Paraskin sanomaan.)

Ei kommentteja: