Eikös ystävät ole tärkeimmät silloin, kun vituttaa, ahdistaa, masentaa, surettaa, raivostuttaa ja tuntuu muutenkin siltä, että maailma on päättänyt kaatua juuri omaan niskaan ? Mitä iloa on ystävistä, jos heidän kanssaan voi jakaa vain elämän hyvät hetket ?
Hulluksi on mukavampi tulla käsi toisen kädessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti