Ihan mahdotonta meininkiä !
Hailuodon sääksenpesässä on muna. Olen sen nähnyt, kun sääksiemo on vilvoitellut pyrstöhöyheniään ja ehkä samalla sitä munaakin. Siis todellakin vain yhtä munaa, enempää ei näytä olevan. Mutta mitä, mitä, mitä ?!?!?
Kuinka monta poikuetta sääkset oikein tekevät yhden lämpimän kauden aikana ? Lastenlaulussa sanotaan, että "pikkulintujen pesässä on kymmenen munaa kesässä", mutta ei kai noin isolla siipiniekalla ole kuin yksi poikue. Tai siis minähän en mistään mitään tiedä ja sääksistä vielä vähemmän, mutta kun luulisi olevan työn takana saada edes se ensimmäinen muna-sarja selviytymään hengissä lentokykyiseksi. Ja mitä näenkään ?
Siellä on taas sääksiuros hautovan emoraukan selässä pahat mielessä ! Eikö sillä ole mitään häpyä ? Toinen siellä istuu päivät pääksytysteen vatsahöyhenet hiessä munan päällä tuskin ehtien palaa nokkaansa napata ja siinä sitten vielä kyltymätön uros pyrkii selkään. Johan on aikoihin eletty... Eipä ole kadehdittavaa lintuäidin elämä.
Ehkä siinä, totta arvellen, varmistellaan, että jos tästä ensimmäisestä munasta ei tule tipua eikä kakkaakaan, niin toinen olisi jo sitten puolimatkassa tulossa. Eli uutta olisi niin sanotusti suolessa, kloaakkisuolessa. En tiedä. On joku eläin, miksi muistelen, että juuri lintu, joka voisi tehdä niin, että naaras säilöisi siittiöitä sisällään ja sitten tarvittaessa ottaisi ne käyttöönsä, jos ensimmäinen muna karahtaa kiville eikä siitä mitään kuoriudukaan.
Ei, hitto. Kyllä siitä vuosikymmenten takaisesta 'piolokian' kympistä voi huoletta nappasta sen ykkösen edestä pois. Sen verran altahataria nämä meikäläisen tiedot tuntuvat olevan... Enkä juuri nyt kyllä jaksa KVG:sta.
Mutta itse asiassa kun tarkemmin ajattelen, niin mikäs siinä olisi istuskella kauniina kesäpäivänä munan päällä... Ihan vaikka koko kesän !! 8-P
maanantai 4. toukokuuta 2009
4.5.2009 Grrr...
Varoitus: olen huonolla tuulella.
Ja se on ihan itseaiheutettua. Kuten niin usein ennenkin. Nyt vain olen erityisen ärsyyntynyt siitä, että olen omilla ajatuksillani ja pohdinnoillani saanut itseni huonoon happeen.
Minulla ei olisi mitään 'oikeutta' tai edes syytäkään olla huonolla tuulella. Haluaisin vain jotain, mitä en voi saada ja mitä en voi 'vaatia', joten olen siis helvetin pieni ja surkea ja typerä ihminen, kun näitä päässäni edes vatvon. Täysin hukkaanheitettyä aikaa kaikki märehtiminen.
Ainoa oikea teko voisi olla sen uuden aloittaminen. Kääntää lehti ja jättää kaikki vanha taakseen, mikäs sen yksinkertaisempaa. Muttei todellakaan helppoa. Olen täysin selkärangaton tässä tilanteessa. En saa itseäni niskasta kiinni. Enkä pysty olemaan edes rehellinen. Paskanpaskanpaska.
Miten ihmeessä olen taas päästänyt itseni tähän tilanteeseen ??
Ja se on ihan itseaiheutettua. Kuten niin usein ennenkin. Nyt vain olen erityisen ärsyyntynyt siitä, että olen omilla ajatuksillani ja pohdinnoillani saanut itseni huonoon happeen.
Minulla ei olisi mitään 'oikeutta' tai edes syytäkään olla huonolla tuulella. Haluaisin vain jotain, mitä en voi saada ja mitä en voi 'vaatia', joten olen siis helvetin pieni ja surkea ja typerä ihminen, kun näitä päässäni edes vatvon. Täysin hukkaanheitettyä aikaa kaikki märehtiminen.
Ainoa oikea teko voisi olla sen uuden aloittaminen. Kääntää lehti ja jättää kaikki vanha taakseen, mikäs sen yksinkertaisempaa. Muttei todellakaan helppoa. Olen täysin selkärangaton tässä tilanteessa. En saa itseäni niskasta kiinni. Enkä pysty olemaan edes rehellinen. Paskanpaskanpaska.
Miten ihmeessä olen taas päästänyt itseni tähän tilanteeseen ??
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Sanonnat uusiksi
"Mies päivässä, parhaassa kaksi." Siinä sanonta, joka oli ahkerassa käytössä ystäväpiirissäni joskus vuosikymmeniä sitten.
Nykyään ei tekonivel lonkassa enää anna periksi juoksennella nuorten miesten perässä, kun ne parkuleet ovat vielä tulleet nopeammiksi kuin Justiinan nuoruudessa. Kumma juttu, kun kuitenkin lehdissä kirjoitellaan, että nykyajan nuoret miehet ovat niin huonokuntoisia ja ylipainoisia, että asepalveluksen suorittaminenkin alkaa olla työn ja tuskan takana. Luulisi sellaisen nyt olevan helppo saalis näinkin viriilille täti-ihmiselle.
No, tarkoitukseni oli kuitenkin puuttua siihen, että y.m. sanonta on muuttunut tässä vuosien varrella sanonnaksi "Blogi päivässä, parhaassa kaksi."
Blogeja näet 'saa kiinni' helpommin. Tänäänkin olen saanut haaviini yhden mielenkiintoisen, jonka laitoin jo seurantaan. Kevät näyttää tälläkin saralla olevan rehottamisenaikaa. Uusia mielenkiintoisia blogeja aloitetaan jatkuvasti ja vanhoja verestellään. Kaikennäköiseen lukemisennälkään riittää pureskeltavaa. Joissain on materiaalia jopa ahmimiseen saakka. Toivottavasti en saa yliannostusta tai bloginsulatusvaivoja.
Blogeista saa muuten myös hyviä vinkkejä. Kaikkeen mahdolliseen. Minun mielenkiintoni kohdistuu lähinnä kirja-, musiikki- ja runo/aforismi- vinkkeihin. Myös valokuvaus kiinnostaa, vaikken itse sitä harrastakaan muuten kuin perinteisesti juhlissa ja tapahtumissa. Mutta todellakin ihan kaikkiin aihealueisiin saa tietoa myös blogeista. Ja ainahan niissä on silloin se blogistin henkilökohtainen mielipide ja näkemys asioista, joka siten tekee niistä entistä kiinnostavampia. Hauskaa, viihdyttävää ja opettavaistakin jossain tapauksissa.
Mainos ei siis ole väärässä: kyllähän elämä ON.
Nykyään ei tekonivel lonkassa enää anna periksi juoksennella nuorten miesten perässä, kun ne parkuleet ovat vielä tulleet nopeammiksi kuin Justiinan nuoruudessa. Kumma juttu, kun kuitenkin lehdissä kirjoitellaan, että nykyajan nuoret miehet ovat niin huonokuntoisia ja ylipainoisia, että asepalveluksen suorittaminenkin alkaa olla työn ja tuskan takana. Luulisi sellaisen nyt olevan helppo saalis näinkin viriilille täti-ihmiselle.
No, tarkoitukseni oli kuitenkin puuttua siihen, että y.m. sanonta on muuttunut tässä vuosien varrella sanonnaksi "Blogi päivässä, parhaassa kaksi."
Blogeja näet 'saa kiinni' helpommin. Tänäänkin olen saanut haaviini yhden mielenkiintoisen, jonka laitoin jo seurantaan. Kevät näyttää tälläkin saralla olevan rehottamisenaikaa. Uusia mielenkiintoisia blogeja aloitetaan jatkuvasti ja vanhoja verestellään. Kaikennäköiseen lukemisennälkään riittää pureskeltavaa. Joissain on materiaalia jopa ahmimiseen saakka. Toivottavasti en saa yliannostusta tai bloginsulatusvaivoja.
Blogeista saa muuten myös hyviä vinkkejä. Kaikkeen mahdolliseen. Minun mielenkiintoni kohdistuu lähinnä kirja-, musiikki- ja runo/aforismi- vinkkeihin. Myös valokuvaus kiinnostaa, vaikken itse sitä harrastakaan muuten kuin perinteisesti juhlissa ja tapahtumissa. Mutta todellakin ihan kaikkiin aihealueisiin saa tietoa myös blogeista. Ja ainahan niissä on silloin se blogistin henkilökohtainen mielipide ja näkemys asioista, joka siten tekee niistä entistä kiinnostavampia. Hauskaa, viihdyttävää ja opettavaistakin jossain tapauksissa.
Mainos ei siis ole väärässä: kyllähän elämä ON.
Aikuisten hiekkalaatikko
Eli Facebook, suomeksi Lärvikirja.
Tässä taas tulee seinä vastaan Justiinan ymmärrystä: en todellakaan ymmärrä, mikä ihme saa aikuiset, siis keski-ikäiset 40-60 -vuotiaat, ihmiset hurahtamaan niin täysin mokomaan mitättömyyteen, että yritysten pitää ihan vartavasten kieltää ja estääkin sen käyttö työaikana. Ei ymmärrä, ei parhaalla tahdollakaan.
Sen verran jouduin sille hömpötykselle antamaan periksi, että siihenkin yhteisöön (?) liityin. Siis yleisön pyynnöstä. Eli tiedän, että siellä voi kaveria 'tökätä', tarjota kaverille virtuaalisen drinksun, tehdä testejä kuka tai mikä tai millainen olet JNE. Siis vaikka mitä. Ja sinne sitten päivitellään, millä mielellä ollaan just nyt. Ja mitä tehdään just nyt. Ja missäpäin maailmaa ollaan matkusteltu. Ja JNE. Voiko olla typerämpää ja tylsempää ?!??
No, okei. Sitä kautta saattaa saada yhteyden jo ammoin kadonneeseen koulukaveriin tai entiseen työkaveriin tai vanhaan suolaan. Periaatteessa keneen tahansa yhtä pölvästiin, joka on lähtenyt siihen vouhotukseen mukaan. Eli jos tästäkin on nyt hakemalla haettava jotain hyvää, niin se on tuo mahdollisuus uudistaa vanha tuttavuus. Mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu siellä on silkkaa sontaa enkä todellakaan käsitä niitä ihmisiä, periaatteessa fiksuja ja ajatteleviakin, jotka viettävät päivänsä siellä aikuisten hiekkalaatikolla.
Ymmärrän niitä 15-20 -vuotiaita teinejä ja varhaisaikuisia, joille tuollainen 'yhteisö' on varmasti hauskaa hupia ja ajanvietettä, mutta että ollaan teinejä vielä mummo- ja pappaiässäkin, niin se menee jo yli tämän tädin orastavan kaljun.
Ja tähän loppuun muistutus ja varoitus: tämä on Justiina-tädin ihan HENKILÖKOHTAINEN mielipide, josta ei tarvitse hermostua tai ottaa itseensä. Ja herne, peruna tai se melooni siellä hengityselimissä saattaa vaarantaa terveytesi.
Tässä taas tulee seinä vastaan Justiinan ymmärrystä: en todellakaan ymmärrä, mikä ihme saa aikuiset, siis keski-ikäiset 40-60 -vuotiaat, ihmiset hurahtamaan niin täysin mokomaan mitättömyyteen, että yritysten pitää ihan vartavasten kieltää ja estääkin sen käyttö työaikana. Ei ymmärrä, ei parhaalla tahdollakaan.
Sen verran jouduin sille hömpötykselle antamaan periksi, että siihenkin yhteisöön (?) liityin. Siis yleisön pyynnöstä. Eli tiedän, että siellä voi kaveria 'tökätä', tarjota kaverille virtuaalisen drinksun, tehdä testejä kuka tai mikä tai millainen olet JNE. Siis vaikka mitä. Ja sinne sitten päivitellään, millä mielellä ollaan just nyt. Ja mitä tehdään just nyt. Ja missäpäin maailmaa ollaan matkusteltu. Ja JNE. Voiko olla typerämpää ja tylsempää ?!??
No, okei. Sitä kautta saattaa saada yhteyden jo ammoin kadonneeseen koulukaveriin tai entiseen työkaveriin tai vanhaan suolaan. Periaatteessa keneen tahansa yhtä pölvästiin, joka on lähtenyt siihen vouhotukseen mukaan. Eli jos tästäkin on nyt hakemalla haettava jotain hyvää, niin se on tuo mahdollisuus uudistaa vanha tuttavuus. Mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu siellä on silkkaa sontaa enkä todellakaan käsitä niitä ihmisiä, periaatteessa fiksuja ja ajatteleviakin, jotka viettävät päivänsä siellä aikuisten hiekkalaatikolla.
Ymmärrän niitä 15-20 -vuotiaita teinejä ja varhaisaikuisia, joille tuollainen 'yhteisö' on varmasti hauskaa hupia ja ajanvietettä, mutta että ollaan teinejä vielä mummo- ja pappaiässäkin, niin se menee jo yli tämän tädin orastavan kaljun.
Ja tähän loppuun muistutus ja varoitus: tämä on Justiina-tädin ihan HENKILÖKOHTAINEN mielipide, josta ei tarvitse hermostua tai ottaa itseensä. Ja herne, peruna tai se melooni siellä hengityselimissä saattaa vaarantaa terveytesi.
Päiväni kuningattarena
Ja miksei yökin. Aariaa laulaen.
Tasa-arvo on hieno keksintö. Harmi, että se toimii niin huonosti ja kun se 'toimii', niin paikka on väärä.
Olisihan se mukava saada samasta työstä yhtä hyvää palkkaa kuin mies, mutta kun se on mahdotonta Suomessa vielä Herran vuonna 2009, niin haluan kyllä sitten saada hyvityksen siitä muualla. Joten piru tasa-arvon nokkikoon !
Haluan, että kun satun miehen kanssa samaan aikaan ovelle, mies avaa sen oven Minulle ja päästää Minut edeltään sisään. Perusjuttu, muttei toimi.
Haluaisin (nyt käytän jo konditionaalia, koska tämä on ihan utopiaa), että mies ottaisi hatun pois päästään, jos tulen esim. hissiin hänen jälkeensä. Lisäksi haluaisin, että jos tulen samaan pöytään istumaan, niin se herrapuolinen ahteri nousisi edes sentin siitä alustastaan. Ihan näön vuoksi vain.
Olisi mukavaa, jos minulle joskus sanottaisiin "saanko tarjota sinulle lounaan / päivällisen ?". Siinä käy ilmi, kuka korttia vinguttaa, kun tarjoilija ojentaa ruokailun päätteeksi laskun. "Lähdetkö kanssani syömään ?" -kysymys ei kerro vielä yhtään mitään. Hitto, kerran olen ITSE joutunut miehen maksunaiseksi, siis maksajaksi, kun ymmärsin tämän HIEMAN väärin !!
Ja jos satun tiputtamaan käsineeni / bussilippuni / nenäliinani tai mitä tahansa, niin toivoisin, että paikalle laukkaisi se valkoinen orhi (prinssit niiden selästä ovat kuolleet jo sukupuuttoon), joka nostaisi pudonneen esineen ja ojentaisi sen Minulle.
Vastavuoroisesti voin sitten (vilpittömin mielin) kiittää hymyillen säihkyvästi ja silmät säteillen ja viestittää eleillä ja ilmeillä "olet niin vahva, viisas ja voimakas"-viestiä ja kuunnella koko illan kiinnostuneena tarinoitasi "miehisen miehen elävästä elämästä". Olla siis Naisellinen Nainen enkä Hyvä Jätkä.
Kerran olen ollut seurueessa erään herrasmiehen daamina, jolloin sain kaiken tämän osakseni ja tunsin todellakin olevani Kuningatar. Ja itseasiassa olinkin. Mutta kyllä sitten myös seuralaisenikin sai vastavuoroisesti kuninkaallisen kohtelun minulta. Kaikilla herkuilla.
God Save the Queen ! And the King.
Tasa-arvo on hieno keksintö. Harmi, että se toimii niin huonosti ja kun se 'toimii', niin paikka on väärä.
Olisihan se mukava saada samasta työstä yhtä hyvää palkkaa kuin mies, mutta kun se on mahdotonta Suomessa vielä Herran vuonna 2009, niin haluan kyllä sitten saada hyvityksen siitä muualla. Joten piru tasa-arvon nokkikoon !
Haluan, että kun satun miehen kanssa samaan aikaan ovelle, mies avaa sen oven Minulle ja päästää Minut edeltään sisään. Perusjuttu, muttei toimi.
Haluaisin (nyt käytän jo konditionaalia, koska tämä on ihan utopiaa), että mies ottaisi hatun pois päästään, jos tulen esim. hissiin hänen jälkeensä. Lisäksi haluaisin, että jos tulen samaan pöytään istumaan, niin se herrapuolinen ahteri nousisi edes sentin siitä alustastaan. Ihan näön vuoksi vain.
Olisi mukavaa, jos minulle joskus sanottaisiin "saanko tarjota sinulle lounaan / päivällisen ?". Siinä käy ilmi, kuka korttia vinguttaa, kun tarjoilija ojentaa ruokailun päätteeksi laskun. "Lähdetkö kanssani syömään ?" -kysymys ei kerro vielä yhtään mitään. Hitto, kerran olen ITSE joutunut miehen maksunaiseksi, siis maksajaksi, kun ymmärsin tämän HIEMAN väärin !!
Ja jos satun tiputtamaan käsineeni / bussilippuni / nenäliinani tai mitä tahansa, niin toivoisin, että paikalle laukkaisi se valkoinen orhi (prinssit niiden selästä ovat kuolleet jo sukupuuttoon), joka nostaisi pudonneen esineen ja ojentaisi sen Minulle.
Vastavuoroisesti voin sitten (vilpittömin mielin) kiittää hymyillen säihkyvästi ja silmät säteillen ja viestittää eleillä ja ilmeillä "olet niin vahva, viisas ja voimakas"-viestiä ja kuunnella koko illan kiinnostuneena tarinoitasi "miehisen miehen elävästä elämästä". Olla siis Naisellinen Nainen enkä Hyvä Jätkä.
Kerran olen ollut seurueessa erään herrasmiehen daamina, jolloin sain kaiken tämän osakseni ja tunsin todellakin olevani Kuningatar. Ja itseasiassa olinkin. Mutta kyllä sitten myös seuralaisenikin sai vastavuoroisesti kuninkaallisen kohtelun minulta. Kaikilla herkuilla.
God Save the Queen ! And the King.
3.5.2009 Mahdottomia ajatuksia
Hauska Wappu oli !
Ihana auringonpaiste piirteli rajat vartalooni, koska en uskaltanut edes auringolle paljastaa viimevuotisia rusketusraitojani. Juu, kyllä niitäkin vielä on, vaikkakin melko haalistuneita. Nyt samat rajat saivat vahvistusta pitkän viikonlopun aikana.
Juomaa ja ruokaa tuli käytettyä kohtuudella ja yliannoksina. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä eli juomaa kohtuudella ja ruokaa ylenpalttisesti. Parempi näin, vaikka kyllä siinä vatsanahka oli melko pinkeä eilen illalla ja nyt ajatuskin ruuasta kauhistuttaa. Korkeintaan voisin imeskellä jotain salaatinlehteä...
Saunottua ja kylvettyä tuli mukavasti mukavassa seurassa. Ja vapputorillekin ehdittiin katsomaan kaupungin hulinaa.
Vapunpäivänä tuli iloisessa mielentilassa (enkä tällä nyt tarkoita humalaa, kun sitä ei varsinaisesti ollut koko aikana) tunne, että haluan jakaa iloisen fiilikseni ja laittaa hymyilevän tekstiviestin auringosta. Tunnetta kesti muutaman sekunnin, kunnes tajusin, etten voikaan sitä tehdä. Inhottava tunne tuli vatsaan. Se laski mielialaa alaspäin rajustikin, mutta minkäs teen. Elämä on.
Kaikesta tästä jäin kyllä siltikin reilusti plussan puolelle, joten ei hätää: mieli on taas iloinen !
Ihana auringonpaiste piirteli rajat vartalooni, koska en uskaltanut edes auringolle paljastaa viimevuotisia rusketusraitojani. Juu, kyllä niitäkin vielä on, vaikkakin melko haalistuneita. Nyt samat rajat saivat vahvistusta pitkän viikonlopun aikana.
Juomaa ja ruokaa tuli käytettyä kohtuudella ja yliannoksina. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä eli juomaa kohtuudella ja ruokaa ylenpalttisesti. Parempi näin, vaikka kyllä siinä vatsanahka oli melko pinkeä eilen illalla ja nyt ajatuskin ruuasta kauhistuttaa. Korkeintaan voisin imeskellä jotain salaatinlehteä...
Saunottua ja kylvettyä tuli mukavasti mukavassa seurassa. Ja vapputorillekin ehdittiin katsomaan kaupungin hulinaa.
Vapunpäivänä tuli iloisessa mielentilassa (enkä tällä nyt tarkoita humalaa, kun sitä ei varsinaisesti ollut koko aikana) tunne, että haluan jakaa iloisen fiilikseni ja laittaa hymyilevän tekstiviestin auringosta. Tunnetta kesti muutaman sekunnin, kunnes tajusin, etten voikaan sitä tehdä. Inhottava tunne tuli vatsaan. Se laski mielialaa alaspäin rajustikin, mutta minkäs teen. Elämä on.
Kaikesta tästä jäin kyllä siltikin reilusti plussan puolelle, joten ei hätää: mieli on taas iloinen !
perjantai 1. toukokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
