sunnuntai 19. syyskuuta 2010

ihanat naiset uimahallissa

No, niin. Nyt se on todistettu. Se, mistä olen natissut jo useamman vuoden. Eli se, että se on vain ja ainoastaan mies, jonka pitää aina saada 'näyttää' naiselle näennäisen paremmuutensa joka helvetin asiassa. Ja varsinkin uima-altaassa.

Tänään radalla oli kanssani nuori nainen, joka ui yhtä rivakasti kuin minä. Kun satuimme peräkanaa päätyyn, yritti kumpikin antaa toiselle latua ! Ei puhettakaan miehen kanssa moisesta, mutta kun kaksi naista oli tilanteessa, jossa piti päättää, kumpi lähtee radalle ensimmäisenä, niin kursailuksihan se meni. No, olin nähnyt, että hän tuli juuri vasta uimaan, kun taas minä olin uinut ja polkenut vettä jo yli tunnin, niin luonnollisestikin 'pakotin' hänet edelleni. Tein sen suorastaan riemumielin.

Ja totean tässä, että tänään annoin latua myös miehelle. Tietysti, jos mies sattuu olemaan nopeampi uimari ja hän oli, joten päädyssä pysähdyin sen verran, että mies tajusin eleeni. Eikä tullut mitään pärskyttelyjä. Sulassa sovussa uimme ja jokainen sai uida omaa tahtiaan ilma, että olisi pitänyt tsemppailla ohittamisien kanssa kilpailuhenkisten kuntoilijoiden lomassa. Täydellistä, niin täydellistä.

Suihkussa tiirailin naisia. No, paria miestäkin, mutta he olivat vielä melko tuoreita 'siinä' mielessä tiirailtaviksi.

Kun sellaista naista ei vielä ole syntynytkään, joka olisi tyytyväinen vartaloonsa, niin enpä (aina) sitä ole minäkään. Katselinkin kanssasisariani suihkussa sillä mielellä, josko siellä tulisi vastaan sellainen vartalo, johon minä voisin olla tyytyväinen, jos sellaisen saisin Ässä-arvalla. Ja uskokaa tai älkää, mutta pakko on todeta, ettei yhtään sellaista unelmakroppaa tullut vastaan !

Jokainen vartalo oli tavallaan kaunis, mutta rosoinen. Yhdellä oli nätti pyrstö, mutta liian lyhyet jalat. Toisella oli kaunismuotoiset jalat, muttei vyötäröä lainkaan. Ja niin edespäin. Aina löytyi joku vika... tarkoitan siis joku OMINAISUUS, jota en olisi halunnut, vaikka joku toinen osa olisikin ollut täydellinen. Yksi nuorehko nainen näytti vartaloltaan täyttävän Täydellisen kriteerit, kunnes huomasin, että hänen rintojaan oli 'tuunattu'. Ei. Luomulla on pärjättävä.

Pikkuhiljaa alkoi valo kajastaa tunnelin päässä. En oikeasti haluaisi asua missään muussa kropassa kuin tässä omassani. Oikeasti. Näköjään. Melko vapauttava oivallus.

Ei kommentteja: