Katse

Omalta malttamattomalta odotukseltani en huomannut sitä ensin. Jotain oli muuttunut. Se katse ei ollut enää samanlainen mitä aikaisemmin. Siitä puuttui joku ja siinä oli jotain, mitä en olisi halunnut olevan. Häivähdys pettymystä. Vai ärtymystä. Väsymystä.

Silti hänen kosketuksensa oli kaunis. Lämpimät kämmenet selässäni, pehmeät huulet huulillani. Kuuma hengitys kaulallani. Ohikiitävä yhteensulautumisen hetki. Tunne, että yksi peitto riittää. Vai olinko se vain minä ? Oliko se lopun alkua ?

"Georgia oli kurkkua myöten täynnä ihmisiä, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä pieneksi ja mitättömäksi." Kyllä. Olen, hemmetti vieköön, kurkkuani myöten täynnä itseäni !

Mutta häneltä sain tarinan, jossa puhuttiin unelmista, aarteista ja rakkaudesta. Jossain muussa tilanteessa se olisi ollut lahja sydämeltä toiselle, mutta häneltä se oli unohdus, jonka hän korjasi hetken mielijohteesta. Siitäkin huolimatta se tuntui mukavalta ja oli todellinen yllätys minulle.

Ja yhtä äkkiä oli kesä.